Kielestä kii

 

Maa-keasti oo-ravainen 

makaa sammalhuoneessansa; 

sinnepä ei 

Hallin hammas eikä 

metsämiehen ansa ehtine... 

Queen of Fucking Everything

Exploring Earth

Special Rescue 

Special Rescue

Mikä MIKÄ pauke?????

Laulaja häiriintyy, suloista suomenkieltä ammutaan oravainen mukanaan alas - ei kalskahda kotoisalta,

ei laulajasta, jos ei oravaisestakaan.

Tulemme suomen kielen tärvelijöiden kautta Maria Stepanovan Kadoksiin -kirjan ytimeen:

synnyinmaan kielen ovat kaapanneet toiset, nuo pedot ujuttaneet sinne kummallisia sanoja

 erikoisoperaatio, kohde maalitettu. Kieli käynyt vieraaksi:

"---viaton äidinkieli --- se vain oli siinä määrin suojaton, että kuka tahansa saattoi ripustaa siihen ällöttäviä kulkusia ja panna sen tanssimaan pillinsä mukaan pedon käytöstä matkien. Tiesihän M. viime kädessä, ettei sille ollut käynyt näin ensimmäistä kertaa, eikä asia vain tätä kieltä koskenut, muutkin kielet kantoivat nahassaan ja sen alla verenpurkaumia..."

Kirjan kirjailijanaisen M.:n ei auttanut kuin paeta villipedon maasta länteen, aivan samoin kuin kirjan kirjoittajan M. Stepanovan (s.1972) Moskovasta Berliiniin - vaan pääseekö kumpikaan M kieltä karkuun - entä oravaisen laulaja engl... ???

Siltala 2025

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Maaria Päivinen ja Jari Oksanen: Sinnikäs saapas

Hidasta pohjalukemista

Silkkaa nautintoa vuoden loppuun saakka 20. elokuuta 2024 

Vuolen Vuolletta iltapuhteeksi 3. lokakuuta (sivulla 372 etenemässä)

Kolmas kirjoitus samasta kirjasta tänään 7. marraskuuta  (sivu 662 menossa). 

Edelleen mukana kaikella hiljaisella hartaudella ja ihastuksella: että nykykirjallisuudessakin jotain näin vanhahtavan vahvaa epiikkaa lautasella.

"Oikeistoradikalismin nousu kiristää
savolaistilan tunnelmaa 1930-luvulla."
Heidi Jaatinen: Vuolle.
Gummerus 2024

Ja kun tämmöisen helmen on löytänyt, on parasta nauttia siitä, hiljokseen siivutella kaksi kolme sivua illan päätteeksi. Murheet mukana, ilot kätkettyinä kuin Volterin, sen Kilven, kirjoissa ikään. Yhä edelleen toistaen: mikä kieli!

"Marraskuu, kuolinkuu. Tuure meni lumipimeään, työnsi varpaat sohjoon.

Taivas yhtä tähteä, kas vain, vaikka jaloissa sohjo. Raahautua saunalle, jo sihahti kiuas. Humakat löylyt! Valeli ja viskoi, holvasi minkä ennätti, kylvetti niin että toppuuttivat. Vesi silmissä kiittelivät henget häntä, Kosken tunnettua isäntää, joten hyvillään Tuure hellitti kauhasta. Paljain päin luppasivat vainajat takaisin haudan lepoon. Kääntyi pyhäinpäiväksi." s. 627

Runoileva kieli, joka talttuu puhtaaksi realismin riemuksi Tuuren hautajaisissa parinkymmenen sivun päästä:

"Missä muistelot Ananias-sedän arkutuksesta, kuinka setä ei sovi ensimmäiseen arkkuun, kuinka aitasta on purettava ovenpielet." s. 646

Ei voi muuta kuin taas siunailla tuuriaan: jäljellä vielä huitkotva ennen kuin viimeinen sivu kuitattavana, sivu 887. 

Eikä sen jälkeenkään liene isompata hätää: savolaisen suvun ja pitäjän historian on vängällä jatkuttava.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

pst

Finlandia-ehdokkaat julki tänään

Trump presidentiksi eilen

Silkkaa nautintoa vuoden loppuun saakka

 "Äkkiä lyhyenläntä harteikas ukonkuvatus, joka olisi sopinut pellolle kiveä viskaamaan, kurottautui Tildaa kohti ja murjaisi:

- Vanhapiika.

Tildan kieli kävi ulkona ilmaa haukkaamassa. Päässä itse ansaitut nutturaneulat.

- Vahva piika, Tilda tuikkasi ja tuijotti kollosta läpi, lempeänä, parhaansa mukaan lempeänä. Hän oli pyörivä keskiö, sinut itsensä kanssa."

Tuonmoista. 

Volter Kilven sukulaiskieltä, hyrynhyssyä hämärän rajamailla. 

Mesi kielellä tuota tavaan ja tiedän, ettei kiiruhtaa saa, muuten puolet kirjasta lehahtaa harakoille. 

Se on sitten, kuulkaas, silkkaa nautintoa edessä parikolme kuukautta, ei vaan vähintään puoli vuotta, ainakin nyt jouluun.

Kirja on romaani, suku- ja kylätarina Kiuruvedeltä ja Suomesta aikajanana itsenäisyys.

Koski oli I ja Suvanto II. Ja nyt tämä III osa Vuolle vuodesta 1927 eteenpäin.

Kaiken takana on Heidi Jaatinen. 

Vuolle Gummerus 2024

Jaatisen romaanit ovat paksunpaksuja, tämäkin uusin lähemmä tuhatsivuinen järkäle ja kun kieli on mitä mystisintä monin paikoin, niin moni vannoutunutkin lukija on hypännyt jaatisensa yli. 

Ei pitäisi ei - herkkukoria hyljeksiä.

Kieli- ja yhteiskunnallinen historiaseikkailu Linnamaisine Pohjantähtimäis-sisältöineen siis jatkukoon, näin alkukappaleesta aloittaen:

"Elokuu

Yö oli yhä vaalea. Hännät viuhuivat heinikossa, kaulat kohoilivat. Usva herkeämättä paimensi metsää. Joen väreilevässä peilissä hirvet, kahlaamaisillaan, kuulostellen, sarvinaan ryskälepikko. Sormissa napsahti, jo putosi risu kahtena ja kruunupäät hajaantuivat. Tilda, luja kuin kivi, vuolteessa vaski, laskeutui virtaan olallaan hajanaisia pisaroita, haarojen välistä syöksyivät puuskien karistamat, kuohuissa rusehtuneet, sarastuksen hetkellä välkkyvät lehtipilvet. Päivän korkeimmalla hetkellä mäen ylle kohosi sulkakynänmuotoinen pilvi. Muste petti, vajui ja ranki silpaantui, virta sulki sateen kuin jonnekin unohtuneen rakkaan."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

Vaan nyt se vasta napsahti kohilleen

 kirjarintamalla*

Ja aivan varma olen, ettei moni ole samaa mieltä: kirjan kieltä eivät boomereita pilkkaavat/väheksyvät mariinit tajua lain.

 

Enkä ole varma, olenko itsekään lopulta sisällöstä samaa mieltä, sillä mistä sen tietää lopputuleman, kun kirja on vasta puolivälissä, heh.

Tämäpä:

Enostone 2021

Vaan annanpa malliksi parit esimerkit kirjailijan kielestä, taikka yksikin sitaatti riittäköön vakuudeksi ja loput sitten Kirjavinkeissä:

"- Nyt kauramäikärin syönti riitteä! isä tokaisee päättäväisesti. - Kahteen mieheen pannaan hösseliks! Tee helliin valakii, laita kattilaan par naapullista vettä ja hivauta mersuoloa sekoan. Mää käyn pikpäin Hitusen Vekeltä vähän jotain velaks, isä sanoo ja lähtee saman tien ulos."

Eip mitiä tavanomaista liippausta, vaan luonnontilaista naturaa Pekasta, joka on elänyt varsinaisen lapsuuden melkoisessa myllytyksessä, alakynnessä ja nälissään omassa putkinotkossaan, sanoisiko jotta vielä kahta kummemmassa kuin Lehtosen Jovelin Juutas Käkriäisen pesueessa.

Saas nähä pitääkö Kyösti Mäkinen esikoisteoksensa haarukassaan loppuun asti; pitänee, koska taustana on omaa koettua elämää.

Kyösti Mäkinen
Kuva: Matti Paso

Tässäpä lopputulema

11.11.21

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään Mari Purolan Kaupat Pirun kanssa

Kamassimummo

Voi hyvin kuvitella, kuinka yksinäinen kamassimummo Klaudia Uralin takana oli kielensä kanssa, jota ei voinut puhua kenellekään, kun kukaan ei häntä ymmärtänyt; viimeinen kamassintaitaja oli kuollut vuosia sitten.

Sittenpä muuan tutkija opetteli kuolevan kielen - ja Klaudia sai juttuseuraa, pääsi klaklattelemaan omalla kielellään:

https://journal.fi/virittaja/article/view/38402/28193?acceptCookies=1

Sieppasin tuon runoilija Jouni Tossavaisen Kuva ja sana -blogista (kiemuroiden kautta), jossa JT:llä on menossa valokuvarunosarja Hylättyjä esineitä.

JT /kuva Ari Haimi /Aviador

Minun päiväuniin, niin niin ☺, on palannut monesti tuo yksinäinen mummo jostain Uralin takaa sen jälkeen kun suomen kielen prof. Alpo Räisänen Klaudiasta ja tutkijan tapaamisesta aikoinaan ohimennen kertoi ja kuvaili luennollaan.

Tossavainen on lyönyt faktat pöytään Klaudian päättyneestä päivästä runonsa Kamassi yhteydessä:

 

Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassia puhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä. Kuolleiden kielten päivä vietetään 20.9.

 

Rauha Klaudialle - ja Tossavaiselle lukijoita. 👂

sama suomeksi

lähteet:

JT

M.A.Castrénin seura

Uralilaiset kielet

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Asuinmaa ja kieli

 Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle, Teos 2021.

Olli Löytty blogissaan

Viisaat immeiset keskustelivat kirjasta Hesarin yleisönosastossa emeritusprofessori Jyrki Nummen kirjateilaamisen jälkeen. Kirjallisuuden alan väitöskirjatutkijat Katri Talaskivi ja Jani Tanskanen pitävät arvostelua provokatiivisena Lukijan mielipiteessä, jossa Nummi vastaa. Kumpaankin kirjoitukseen tulee muutama lukijakommentti.

Kiinnostavaa, mutten tietenkään kykene osallistumaan tuohon keskusteluun, kun tohtori en ole enkä tohtoriksi enää tule. Olen vain humanististen tieteiden kandidaatti á la Sinnemäen Anni. Pysyn nöyränä potullani.

Silti luen kirjaa ja mietin murretaustani takia, että yhtä sisimmissä syrjittyjä arabialaisia - Löytty käyttää esimerkkinä arabiaksi kirjoittavaa suomalaista maailmalla menestystä niittävää Hassan Blasimia - ovat nämä periferiassa asuvat maalaiskirjailijat Heikki Turusesta alkaen: kummallisuuksina kartettavia. 

Löytty puhuu kielistä, kun asuinmaa ja kirjakieli eivät käy yhteen, kuten on esim. Kafkan tai  Mosambikissa asuneen Mankellin laita. Kafka kirjoittaa saksaksi vaikka on tshekki, Mankel kirjoittaa ruotsiksi vaikka oli ikään kuin 'mosambikki'.

Ei Löytty murteisiin puutu murretuista mamu-kielistä puhuessaan, itsekseni vaan epäloogisesti sottailen. Murteellisuus, varsinkin itä-, tekee sanomisesta väheksyttävää. Pöljä mikä pöljä! Sekös nuita muita naurattaa. Meitä puolestaan huvittaa nuihen muihen ennakkoluuloisuus. 

Arabia ei tosin kirjottajaansa pöljäksi tee, vaan, no katsokaas maailman pauketta.

Tässä taas vain hipaisen mielenkiintoista kirjaa ja jätän loput sinne Kirjavinkkeihin.

Ja kuten tavallista: hyvästä kirjasta oheistuotteena lohkeaa muistiinpantavaksi ja luettavaksi muita kirjoja, joista ei juuri ole kuullut mitään ja joihin on tutustuttava. Nyt: Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja; Outi Paloposki: Suomennoskirjallisuuden historia.

Karttusesta Löytty: 

"Suurin osa näistä idän suunnasta tulleista lainoista on nimenomaan kulttuuri- ja sivistyssanoja kahvista kapakkaan ja paratiisista saatanaan."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Romaani vai tietokirja?

fiktio vai fakta?

"...jos vasemmisto onnistuu suurten teollisuuslaitosten sosialisoinnissa, kehitys johtaa siihen, että kymmenen vuoden päästä maamies on orjana omalla pellollaan viuhuvan piiskan viuhuessa pään yläpuolella."  Kainuun Paltamossa tupaillassa 1947, Kekkonen

"Vastuu voi olla taakka, mutta puolustan kunnioittavasti vallankumousta sen nöyränä viranomaisena. Tiedätkö mitä se merkitsee, että keittiöpiian tytär nousee tälle tasolle? Yksi sana minulta voi lähettää kuulusteluihin lääkärit ja lakimiehet ja ne, jotka kerran olivat rikkaiden lapsia." Kuuban Havannassa 2003 puolustuskomitean jäsen Olga pojalleen Carlitosille.

Näinhän se nykyään menee: rinnan dokumentin luen romaania. Pala kumpaakin päivittäin.

Seppo Keräsen Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, Into 2019, lukeminen etenee verkalleen, vielä ei ole löytynyt iskua, joka sytyttäisi kirjaan push-kii!-käskyn. Jotenkin tuttua historiaa, johon Keränen kaivaa tarkennukset.

Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa, Bazar 2019, lukeminen eteni hitaasti, kunnes sai vauhtia, kun sen moninainen suku nimineen ja vastakkainasetteluineen alkoi olla romaanitotta, so. selkiytynyttä todellisuutta romaanin sisällä. Puski tunteen, että tämä lukureissu on toinen pitempi käynti maassa ja tuollaista siellä oli jo silloin omalla reissulla, National-hotellikin torneineen tuttu ja Malecon ja ...
Silloin tosin ei poikkiteloista sanaa kuulunut Fidelistä eikä systeemistä, eivätkähän nuo naiset nytkään sanoin mieltään ilmaise, vaan hiljaisin marssein valkoisiin pukeutuneina.

Niin että mikä se ajaa mieluummin, tosin vanhemmiten yhä vähemmin, romaanin pariin dokumentin sijasta?

- Henkilöiden sisäinen ääni. Ja kirjailijan.

Ihon alle, ihon alle kunkin omiin ajatuksiin -pyrky. Samaistumaan?

Kuubalainen Samartinin perhe pakeni
60-luvun alussa Yhdysvaltoihin,
Cecilia vajaan vuoden ikäisenä.

PS
Totta kai sitä pyrkii kielennautintoihin:
romaani on kieltä, kielileikkiä, mitä (jota) dokumentti ei ole.
Siksi käännöskirjallisuus ei oikein sytytä: käännös on aina käännös, missä (jossa) kieli tulee ikään kuin dubattuna.

🏂 hiihdot 10 + 12 km/340 km/ € = 54 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kieli se varsin valehteleekin

Vaikka aurinko killottaa, nollilla mennään. Kävelemme kuivatusaluetta; pakko pysyä kävelyllä kun polvi renannut parit viikot - parempaan päin kuitenkin. Viikon päästä päästään varmaan jo kunnon hielle.

Kaunis kullankeltainen on viljanleikkuusta jäljelle jäänyt sänki kuivatusalueella.

Tuulta jostain länsiluoteesta, ytimeen pureutuvaa. Ei palele silti koska on nuttua niskassa, vähemmän tosin kuin kumppanilla.
Muutaman sanan vaihdamme, emme tahdo rikkoa luonnonrauhakuplaa ympäriltämme. Mitä nyt joutsenet vähän meluavat. Traktori toisen laidan penkkatiellä hyrrää ja hurisee porkkanalastissa.

- Kylmä ilmavirtaus. Kylymästi tuulee.

- Siula kylmä. Oisit pannu enemmän päälle.

- Ei palele yhtään, emmie sitä sanonu että miula kylmä. Sanoin vain jotta kylymästi tuulee.

Sitä se kieli teetättää.

Nauretaan mimmosia vääriä johtopäätöksiä voi toisen puheesta tehä. Halutessaan. Ja ainakin poliitikot haluavat.
Ei ihme jos poliitikoilla ainainen kiista - ja humalaisilla - jo pelkkien sanojen takia, linjariidoista puhumattakaan. Niistä pakolaisista sun muista kreikoista.

Mutta ne nyt ainakaan eivät kuulu tänne, kuivatusalueen kuulaaseen ilmanalaan - linjariidat ja sanomiset.
Koiran haukku kajahtaa kaukaa. Savu kiekura kohoaa metsänreunalta samasta suunnasta. Hirvimiehillä lie tauon paikka.