Älyllisen kritikoinnin mahdottomuus

Lastenkirja-buumi menossa. Miksiköhän?

Jotain vialla?

Vietättää enempi ja enempi epä-älyllisten askareiden pariin. 

Tämmöinenkin viikonloppuna arvoisan vieraan jättämä kakkarantu matolla kun herättää tunteita enemmän kuin uutinen Gazasta:

Pitäisikö olla huolissaan?

Ja lastenkirjatkin kun ovat syrjäyttämässä tolstoit ja dostojevskit. Nämä tämmöiset:

Solmussa linkki                   Vauvan iloinen ihmettelykirja linkki

Vielä viimelukemana tämä:

Niin magioita ja maistuvia, lanttukukon veroisia - suussa sulavia! Ei mitään kuivia mällyköitä.

Ja älyllisestikö noita sitten muka pitäisi kyetä ruotimaan, suositella tai olla suosittelematta. E Ei - tunnetiloilla korkeintaan ilmaista asteikkonsa.

Tai no joo, silloin kun ei perhettä ollut, oli vain lapsettoman poikamiehen juoksut, saattoi lastenkirja-arvostelu näyttää tietävämmältä, ja varsinkin kun se oli painetussa lehdessä luettavissa, kuten muinoisen opiskelutoverin kirjan arvostelu Karjalaisessa:

Terveisiä Matikaisen Patelle! 

Lienet vielä tolpillasi, olit lämmin ja veikeä ihminen.

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Jarkko & Tuomo Lievonen: Koiranvirka

Jalista

 Kirja-analyysi 

- fair play tavoitteeksi

Luen lastenkirjaa, katselen. Olisiko tästä Messin-ihailijalle lahjakirjaksi.

"Taivas on sininen. On kevät. Aurinkoista. Ja lämmintä!"

Viis se veisaa noista sanoista, pyh! Toisarvoista.

Tylsähköä. 

Alakoululaisiksi aika vanhan näköistä alkuopetusporukkaa Ruotsissa!

Mutta sitten nappaa, kun joukkueet on kasattu ja päästään pelaamaan koulun kentälle. Ja kun Eino luulee olevansa kunkku ... ihan amatöörejä ovat toiset. 

Kunnes toisin käy...

Joo voi tään antaa: vähän lapsellinen tosin, kun 'mie oon kohta kaheksan'. Ja kolmesti viikossa jo oikeat harkat! 

Eikä enää kysele niin kuin isänsä aikoinaan:

  "Ens kerralla pitää olla nappikset. Isä, mitkä ne on ne nappikset?"

Lukuavain-sarjaa

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mäkelä

 Joulukalenteri XI uksi - ma 11.12.  -10 °C   Tatu, Taneli, Daniel (Onneks olokoon! 💪)

Kirjakatalogi 11 - kevään 2024 kirjat

Mäkelä

Jos eilen oli valintavaikeuksia kahden 'ajattelukirjan' kanssa, nyt sama näiden alle kouluikäisten kirjojen kanssa. 

Kumpikohan sitä tytöntynkää viehättäisi ja enempi kiinnostaisi näistä:

Kummassakin pientä elämisolemisen lemua, ellei peräti ukkosilmaa toisessa roikkumassa. Huvittavaakin.

Kakkajutut aina iskevät ja naurattavat kun yhdessä lukea paukutellaan; kiukkujutut pistävät varovaiseksi, suun pyöreäksi: ettei vaan sinusta/minusta kertoisi - enhän minä tuommoinen, prinsessahan minä!

Etuinfot ratkaiskoot valinnan

= 

Tosi kova iso hätä - iskevämpi ingressi: 

"Nyt rupsahtaa, nyt haiskahtaa...KAK-KA-RAL-LAA TANSITTAA!" 

Tämä, tämä! 

Takuulla tyttöön uppoaa, vaikka iso tyttö jo muka onkin.

Mäkelällä katalogissa on lukuisia luettavia lasten ja nuorten kirjoja. 

Hyvä Mäkelä-tiimi!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 4 km /  76 km / € = 13 h

Lapsellista

olisi periaatteessa ollut tuon Joensuun kirjallisuustapahtuman teema ja ks. sisältö.

Väliin kun jäi niin perustinpa oman sunnuntaisen satupäivän itselleni. Työnsin läppärin aukkoon cd-levyn, jonka löysin kirjan takakannen etupuolelta:

Itse Itikkaralli-kirjasta, Aviador 2021, käänsin etusivun - ja sitten                                         sitämentiineikämeinattu!

Näin: 

Ja nää - in:

Ja aikamme kun oltiin rallattu, oli pakko pysäyttää ja katsastaa, jotta ketkäs oikein tämän menomeiningin ja rallien takana ovat ja jotta kestetäänkö takuulla tiellä oikealla.

Nämähän ne:

Sami Junnonen (huilu) - Hanna Tuominen (teksti)

Uljas Pulkkis säveltelee, mitkä laulelee Otso Kallio.

Hassua kyllä kuvittajan kuvaa en tahtonut löytää, kunnes säkällä tätä kautta löysin arvaillen hänet:

Anna Helminen

72 sivua / 57 laulua kirjoitettuna, kuvitettuna, sävellettynä, laulettuna, soitettuna, piirrettynä.

Taidokasta porukkaa! 

Kyllä tämä yhden kirjallisuuspäivän korvikkeeksi kelpasi, ajallisestikin.

Tässä projektissa ja produktiossa on lapsiin satsattu!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Endorfiinihöyryissä käy lastenkirja

Ei tuu viinasta. Ei tuu tupakkarullasta. Ei tuu mistään kielletystä. Niin hyvä olo kuin piiitkä-
kestoisesta hikiliikunnasta. Lupsakka. Leutotuulahteinen.
Kahen tunnin pehmennyksen ja möyhennöksen jälkeen järven jäillä sitä oikein pehmenee, lapseutuu, lempeytyy eikä viiti olla ilkeä kellekään.
Semmonen vihamiehetön olotila valtaa tilalla makailijan.

Tässä mielentilassa eipä ole liioin tarvetta tarttua romaaniloihin, tietokirjoista ja sanomalehistä puhumattakaan. TV:stä vois korkeintaan katsoa Paavo Pesusienen, Väyrystä politikoimassa ei missään nimessä, vaikka miten ois samaa mieltä noista ilmastopäästöistä, jotta autourheilu pitäs lopettaa. Kun ei sillä väliä, niin kuin ei millään tässä mielentilassa. Endorfiinihöyrylöissä.

Tässä tilassa on mitä mainiointa tarttua lastenkirjaan, maatilalta kertovaan. Että jopa on lempeitä lehmiä! Että nuokin kanat, miten ne ovatkaan noin fiksuja! Noista possuloista puhumattakaan! Possuissa on niin ihmistä niin ihmistä paljon, niitä kun kahtelee niin peiliä ei tarvita. Kahtelipa niitä luonnossa tahi sitten tässä kirjassa.

Sinkkolan possut kesällä näyttivät tältä:

 

Kirjan possut tältä:

 

 

 

Eli kahtelun alla on Paavon paheksuma traktoriralli, kun maatilan Eero perustaa traktorikoulun ja sitten lapset intoutuvat ajelemaan traktoripujottelua.

 

Tämmönen kapistus: 

 

Näillä painutaan - päiväunille.

🏂 hiihdot  12 + 20  km / 920 km//€ = 135 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kädessä vuoden helmi

Sympaattinen kuolija.
Jos teet sitä - kuolet.
Jos teet tätä - kuolet.
Jos et tee sitä - kuolet.
Jos et tee tätä - kuolet.
Välittömästi!
Ainakin voi kuolla.

Että on makea kirja, ihana päähenkilö, joka kuolee välittömästi - ja joka sivulla uudelleen. Ja yhdellä aukeamalla kuolee vielä enemmän:

"Kerran Lennart osti mopon ja kuoli. Seuraavana kesänä hän osti kevytmoottoripyörän ja kuoli vielä enemmän."   

Leikkiä kaikki, vaikkei kuoleman kanssa saisi leikkiä.

Ei se Lennart oikeasti kuole.
Eikä oikeasti käy pahastikaan. Aina nousee uudelleen tolpilleen, vaikka tekee joka kerran toisinpäin mitä mummotvaaritisätäidit kumminkaimat ovat opettaneet.
Lennartilla on vara: hänhän on - kai - jo aikuinen ihminen.

Muistan, muistan noita lapsuudesta: Jos kurkistaa ulkohuussin reiästä alas - saattaa mennä näkö, jonka tosin voi saada takaisin jos syö paljon voita. Jos et ole kunnolla - mustalaiset vievät sinut, ikuisesti.
Leikkikaveripa muistaa järkevämmän äidin neuvon: Kerää puhtaita marjoja niin saat siivon vaimon.

Onhan näitä ohjeita ja ohjeistuksia - hittoakos niistä välittämään, ei ainakaan uskomaan.
Ei kun pus!kii!

Yksinkertaisuus on valloittavaa. Paavo Väyrysen vastakohtatako vai similar tämä Lennart?

Sallikaa mun nauraa - pitkästi hohottaa.
Näinköhän tässä jo näin aikaisessa vaiheessa tulla tupsahti vuoden kirja! Ainakin lajissaan: sarjamainen kuvakirjako tämä olisi.

Katja ja Peik Lehtonen + MIlla Paloniemi
Like 2015

+2C hiihdot  660 km/€

https://www.youtube.com/watch?v=mSl31MlLQd0