Vähästäpä jännitys irtoaa

niin kuin tekstitv:n sivusta 221.

Tuota sivua eilinen iltapuhde sihrattiin, jotta mitenkä JoMalle käy jymyläisten käsittelyssä - pääsevätkö mitalipeleihin räpyläpelissä, joka nykyisin on kaukana niistä ajoista, jolloin yksi löi ja muut joivat portterilimpsaa.

 klo19:31

Parit tunnit jo mitelty. Tässä vaiheessa perjantai-iltaa jännitys tiivistyi. 

Eka jakson oli voittanut joensuulaiset, toisen kotijoukkue. Tilanne tasan. 

Vuorossa superi: sen voittaja mitalipeleihin. Jos sekin tasan, sitten kotsarit.  

Sotkamo ensin sisällä, heti juoksu, kuten ruudulta näkyy.
Kohta jo toinen.

Ykkönen muuttuu kakkoseksi. Paha paha! 

Enempää eivät saa.

Keltainen muuttu siniseksi. 
JoMa sisälle. Tekemätön paikka?
Viipyy viipyy, kunnes pompsahtaa 1.
Se ei vielä riitä.

Ei tule. 

Ei tule, vaikka kuinka tikistäisi.
Jo nyt on hitto! ja hittolainen. 

Ootattaa. 

Sitten tulee tyhjyys, ainakin tämän kokoinen:

 

Täältä                                                                                                            Tänne. 

Ratkaisu. 😭

Roopet voitti.

On hellitettävä, lopetettava ruudun tapitus.

Tyydyttävä vähempään: vaikka Soiniin.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Elmoa lukisi

sillon tällön toisinnaan mie

Pesäpallon takia ja päätoimittajan luen. Persoonaa pitää pelissä olla!
Nyt kun Juoksijaakaan ei viitsi, sillä siellä ei enää ole entinen tätsi, eli kajahda perustajaveljesten kultivoitunut ääni. Pekolat ovat poissa. Pää-Pekola muuttunut eutanasian kautta pilvenveikoksi. Tapio tulisielu siis. Usein aita ryskyen kaatui kun Tapio pisti itsensä likoon. Eikä se ollut pelkkää sanahelinää vaan hienosti sanottuna laaja-alaista perspektiivitietoa ja -vaistoa, jossa konteksteilla oli monesti painavampi osuus kuin itse sanomalla.

No Rönkä täällä Elmossa vähän samantapainen, pisteliäs piikittäjä. Piikityshän, ainakin terveydenhoidossa, on pöpöjen torjuntaa. Mainio asia.
Ei kaikki saa olla pelkkää urheilua, urheilulehdessäkään.

Fakkiutuminen urauttaa, ja nopeasti käy niin että kun kerran asia on läpikäyty ja sanottu, niin mitä sitä turhaan toistamaan. Lukija uskoo vähemmälläkin.
Senpä huomasi nyt Jukka, Rönkä, ja aloittaa lehden hirvestä, ei ampuja Juhasta, vaan hirvivaelluksesta ja sen intensiivisestä, aamusta iltaan ja öin, seurannasta SVT:stä.

Ett perspektiv on lehden ensimmäisen tarinan nimi.
Ruotsin televisio näyttää satoja tunteja keväisin toistuvasta hirvien vaelluksesta kesälaitumille. Siitäkös päätoimittaja saa kuulla kunniansa kavereilta:
- Hörhö mikä hörhö!

"3 över älven." Edessä huipennus 27. huhtikuuta: emo kahden vasansa kanssa sukeltavat hyiseen Ångerman-jokeen ja uivat sen yli.

Seuraa pohdinta, miksi Jukka-poika tuijotta moista. Tulee tulokseen, että se on rauhoittavaa, vangitsevaa, maagista. Vastapainoa hullulle maailmalle. Näkee sen että:

"maailmassa on muutakin koukuttavaa kuin rataa jonossa kiertävät formulat."

Urheilulehden päätoimittajalta paljon sanottu. Levikin vastaista työtä. Lehdestä ei tällä tavoin voi muodostua fakkituneiden urheilufanien nuolukiveä. Kai.
Pitänee pelkästään jo tuon takia liittyä vakilukijoiden joukkoon.

Ja onhan siellä Pekka Arffman, Lauran isä ja Pentsisten lapsen ukki, tuttu pelaaja ja pelinjohtaja Kiteen ajoilta. Arffman jos kuka tietää pesäpallon historian sisäpiireistä, on yhä pelin ytimessä - ja mikä napakkuus tekstinsyljennässä!
On siellä tekijöiden joukossa myös muuan Raimo, Summanen, mutta hänestä ei nyt sen enempää - ettei se kuohahtaisi.

Eikä tämä kerrottu kehu ole tilattu mainos.

KIRJA-ARVOSTELUT

Naisten pelissä

huom! ei sivumerkityksiä kuten ei tässäkään

Piti lähteä oikein paikan päälle todentamaan valokuvin tämän  omapiirtämän pesäpallokentän
ITE-kuvan paikkansa pitävyyttä, sen mittasuhteita ja yleispätevyyttä:

Valokuvin:

Miesten rajat - naisten keltaviivat eivät kuulla.

Ihan sama!

Vaan ootahan, yhenäkin sinne ilmestyy verkon taakse pyllistelijöitä:

Ja mittasuhteet alkoivat mennä muutenkin pieleen, kun porukkaa lappoi tuhatmäärin katsomoon:

 

Ja tästähän siinä loppujen lopuksi oli kysymys: Naisten ylimpään sarjaan, Superiin pääsystä.

Joma-Siipe. 

Ja onnistuihan se kotijoukkueelle  maan mainiossa lämpimän leppeässä loppukesän elokuisessa illassa. Kesän paras kesäteatteriesitys!

Kannatti maksaa vitonen.

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kärpänen pesiksessä

lukkari onnistuu heittelyllä polttamaan kärkkyvän etenijän tai saa hänet taktisella väärällä irtoamaan pesästä

eli piirrosselvennys:


                                          rooniperspektiivi/©hikkaj

Selitys koko revohkalle:
   Lukeako Orvokki Aution Pesärikko-trilogia

• Viistotaival, Kirjayhtymä, 1980
• Kotipesä, Kirjayhtymä, 1982
• Merkki päällä, Kirjayhtymä, 1985

vai mennäkö pesäpallopeliin paikan päälle?

Koska aurinko pyhänä paistoi ja oli lämmin, menimme paikan päälle, jossa noita kärpäsiä tehdään. Menimme Rantakentälle Kitee-Vimpeli-peliin, missä kakkoselta kolmospesälle aikovasta, pian valmistuvasta poliisista, Veli-Matti Sigvartista kärpänen tehtiin (kärkkyi liian kaukana eikä ehtinyt takaisin pesälle ennen lukkarin heittämää palloa).
Ja lopulta Vimpeli vei koko pelin - kuinkas muuten.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Liikunnallista kulttuuria

Kitee on kaupunki, tosin ei vielä niin iso että pormestari Vapaavuori olisi kutsunut Auvisen isojen poikain miitinkiin, mutta kuitenkin niin suuri että peräkkäisiksi illoiksi riittää huippuosaamista esitettäväksi suurelle yleisölle (n. 500/20).

Nytkin kahtena peräkkäisenä syyssadeiltana piti ajaa suikasta esiintymispaikoille kummia kurkistelemaan: Rantakentällä meistä tuli suomenmestareita torstaina pesäpallopelissä, ja perjantai-iltana Kiteesalissa päästiin nauttimaan eurooppalaista viisikielistä teatteripeliä, hmm! Eipä vähemmän!
Kulttuuria kumpikin, Potkua sieluun.

L'Avare de Molière

Se taas on katselijan, kokijan silmissä, korvissa ja tunnoissa, kumpi taitoesitys sykähdyttää sydäntä enemmän, kouraisee munaskuita myöten.
KiPan A-pojat pesäpallossa, vai mannereurooppalaisen Hippana Theatren muovaama omanlaisensa Molieren Saituri. Toistakymmentä uransa alussa olevaa räpylä-/mailataiteilijaa vai viisi teatterialan täysveriammattilaista?

Mitäpä tunteita arvottamaan, paremmuusjärjestykseen panemaan.
Toiminta oli kummassakin liikunnallista, tehokasta ja tuloksellista: katselijalle ei jäänyt paha maku suuhun, vaan päinvastoin.

Mikä tärkeintä: jäi kysymyksiä pohdittavaksi kotimatkalle. Epäolennaisiakin, kuten eiköhän poikia kylmänyt kultamitaliräpiköinti Kiteenjärven mutalikossa, taikka olikohan sillä Saiturilla kaikenkukkaraksi vielä toinenkin poikkeama, kun pelkkiä miehiä jututti yleisön joukkoon näyttämöltä hypättyään, ja missä vaiheessa ne muka saksaa puhuivat ja ...

kuva: Niilo Hirvonen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Potku sieluun

1.) klo 14-17  Ruotsi-Suomi yu-maaottelu  (TV1)
2.) 16-19.30  Vimpeli-Kouvola pesismatsi  (Pro2- maksutv)
3.) 19.45-22.15 Suomi-Puola koris-EM  (TV2)
4.) Venäjä-Saksa lentop EM ...

Mitäs tuo tekee?
Yksin laskien kymmenkunta tuntia keskeytymätöntä urheilua sunnuntaipäivän ratoksi tv:tä. Mutta tuohan ei nyt vielä mitään jokunen pyhäpäivä taaksepäin kun Lontoossa ämämäiltiin yleisurheilussa: kävelykisapäivänä ennätti viisarikello kiertää toiselle kierrokselleen.
Töllötyshulluus huipussaan.

Vaan on se hienoa, taidetta, kädentaitoa, selkäydintä ja luovuutta, kun Late Markkanen kiertyy korille donkkaamaan ja kun Roope Korhonen tarttuu mailaan ja lyö just jetsulleen sinne minne on aikonut, aidan raosta maisemiin ja ...
      
Mikä siinä sitten on ettei tuommoinen sielua syvältä liikuttava käden taito ja sulavuus ole muka mitään Alvar Aallon, Aleksis Kiven, Olli Mustosen, Helene Schjerfbeckin kädentaidolle ja tuotokselle.
Miks Lauri Markkasen taito on vähempiarvoinen kun Eero Nelimarkkasen, kele!

Kun molempien suoritus voi olla potku sieluun.

Vai kuuluisiko moinen huudahdushuokauskysymys HS-sarjaan Lasten tiedekysymykset ?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös