Ukkostaa jouluviikolla

Uneen iltaisin yleensä vaivun siinä vaiheessa kun olen mantrannut Päätalon  Iijoki-sarjan nimiä ensimmäisestä alkaen: Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot ... ja päässyt Miinoitettuun rauhaan, Ukkosen ääni tainnuttaa jo unten maille... krooh.

Sallittakoon moinen mielleyhtymä tämän päivän pakkaspostiin, jossa

Ukrin jouluinen Ukkonen paukahti luettavaksi.

Pohjois-Karjala täynnä kirjan kuluvana vuonna kirjoittaneita ukrilaisia: Pirjo Ahlbergista Jutta Tynkkyseen, välissä Turusta, Tolaa, Tiaista, Rönkää, Kettusta, Lehtolaista... puolensataa, aivan kuten vuosi sitten, ja omakustanteet päälle.

Joulunumerossa on nimettömämpien tekijöiden kelvollisia kirjoituksia, joista Elena Kolarin Kehtolaulu jäi soimaan pisimpään, kun kaikki oli luettu.

"Välillä lapsi otti äidin käden ja laittoi sen omalle otsalle, äiti silittäen hitaasti lapsen päätä ja pyyhkien pois hien tämän otsalta, alkoi piirtää etusormella lapsen otsakarvoja, siirtyen vähitellen silmiin ja supatti nuku silmä, nuku toinen. Sitten sormi siirtyi pienelle nykerönenälle ja lopetti sitten punaisiin huuliin, aivankuin taiteilija teki viimeisen vedon." Sortavala 1972

Ajattelen olosuhteita, paikka ja aika ripottelevat kertomukselle oman makunsa.

Että kyllä meillä täällä maan perukoilla määrän lisäksi on laatua. Viime vuonnahan mieleeni porautui ukrilainen Irja Pulkkinen: Hilja Haahti ja hänen äitinsä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään:

Isomettän poika - Jari Isometsän koko tarina

Lähetäänpäs liikkeelle

salapolliisitehtävä

tästä aiemmin julkaistusta kuvasta:

ja siihen liittyvistä asioista ja kysymyksistä.

Iltahan oli jatke tälle Ukrin Vuoden kynä -illalle, joka tällä kertaa, kun Muikku-salin oli vallannut jokin veriporukka, järjestettiin ylempänä eli Joensuun kirjaston Taiteiden aukiolla. Taiteiden aukio - siinäpä sana joka säpsäyttää: ilman Hootakin ollaan oitis liki presidentillisissä sfääreissä, ihan toista muuta kuin jonkin muikun jälkeen.

(Levoton se on tuommoinen avoin tila: joku menee sinne, toinen tänne ja kolmas ohikulkeva huutelee neljännelle kuulumisiaan. - Ja näihin avaruustilohin koulutkin väen vängellä väännetään! Vanha Opettaja minussa tuhahtelee.)

Vaan asiaan.
Kuva yllä on siis Ukrin toisesta kirjallisuusillasta, jossa esiintyi joukko kirjailijoita esittelemässä uusinta kirjaansa. Nimekkäin joukosta oli Heikki Turunen, joka yhdessä Timoi Munnen kanssa kävi läpi runokirjaansa, yksiin kansiin seulottuja runoja elämän varrelta, kömpelöistä teinihuokailuista alkaen:
Hehkuva sydän. Runoja vuosilta 1961 – 2018. WSOY, 2019.

.

Entinen pankinjohtaja Parikkalasta, Pauli Loikkanen, esitteli oman esikoisensa Piirtäjä ja hänen jälkeensä monen gradun tohtori Eeva-Maija Lappalainen runokirjansa Sydämekkään huovutuksen muotouttimet sananjalkasanomin ketunhäntä kainalossa: värivuodenaikojen lyhyt oppimäärä, jokamikä ensi kuuulemalta ohi mennä huristeli niin kuin Bittiparatiisin Erkiltäkin. Pitäisi paneutua ihan tosissaan ja ajan kanssa opukseen, sen verran jäi peltosmaisuudessaan mieltä kaivertamaan.

Kulki siinä muitakin tekijöitä - Tauno Naumanen, Tarja Makkonen - mielenkiintoisia kirjojaan esittelemässä, kunnes päästiin kuvan henkilöön, jolle Turunen poislähtiessään römähteli:
- Sie sitä senkun komistut! 
Ja tämä vaan tuhahti Heikin tietäen.
Kolme kirjaa on kuvan tuotteliaalta kirjailijalta tänä vuonna ilmestynyt:
yksi selko, yksi nuorten ja yksi lukuromaani:

• Rakas Natasha
• Tyttö lukitussa huoneessa
• Kanslian naiset

Ja hänhän on, kuten EJ täällä oikein arvelee: Marja-Leena Tiainen.

Noita iltoja pitäisi pitää vielä useampi, jos meinata kaikki nämä Pohjois-Karjalaa jotenkin liippaavat teokset ja niiden ukrilaiset tekijät esitellä. Että kyllä täälläkin sen verran sivistystä, jotta kenkiä käytetään ja osataan kengännauhat kiinni kieputella.

Tästä nähtäville P-K:n teos- ja tekijäluettelo 2019.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Ohuita ja paksuja - kirjailijoilta

Hämeenkatua ne ovat käveleksineet nämäkin kirjailijat, kuka ennen sotia, kuka sodan päätyttyä:

• Viita
• Oiva Paloheimo
• Eila Pennanen
• Ville Paula x
• Linna
• Reino Mantere x
• Yrjö Jylhä
• Auni Nuolivaara
• Ilpo Kaukovalta x
• Elsa Tervo x
• Viljo Kajava
• Alhovuori x

Ennen Reijoa ja Kallea. Rastitin nimet, joita en ole lukenut, en kuullutkaan heistä.

On tuossa luetteloa jo nokko. Vaikka monta nimeä vaille jääkin.
Päätalo nuo luettelee Muuttuneessa selkosessa opettajan leskirouvan ja kirjaihmisen Anni Vaalamon kanssa turistessaan. Yksi painava syy Kallen Tampereelle hinkuamisessa olikin alun perin, josko Tampereella aukenisi paremmin kirjailijatie. Eihän Taivalkoskelta ollut kirjailijoita lähtenyt, minkä nyt Eino Railo oli käynyt Pesiön pappilassa syntymässä.
Joten kohilleen sattu aanat!

On kirjailijaksi muuntuminen onnistunut myös muualla.
Ihan piti kaivaa luettelo esille, kuinka monta kirjailijaa on syrjäinen Pohjois-Karjala liipannut jollain lailla kirjailijataipalella. Jotta ovatko muutakin kuin Turuset, Lappalainen, Pulkkinen, Puhakka, Tikka ja Varis lehahdelleet jossain vaiheessa näillä vaaroilla.

Pohjois-Karjala           

 

 

Komia on luettelo, jonka Sampo tarjoaa.

Painakaa vain nappia ja nimeä niin johan täsmentyy.  Muttei silti tarpeeksi pitkä lista ole pitkäkään lista, sillä Pakarisen kohdalla on vain Älähän hättäile Pertti ja joku Eino. Eläkä EJ hättäile, mukana oot!

Kopaskaapas!