Nuortenkirja

Vanhuslukijakirja-arvostelija (VLK-A) lukee nuorten kirjaa. Mahtaa siitä soppa syntyä! 

Ja varsinkin nyt kun kirjan lukemisesta on kulunut hienosti sanottuna about* 

kuukaudenpäivät. 

*(Ai että ungefähr / etwa tekisi poik etwarttia, vaan nykyäänhän on aina ja joka paikassa tellättävä jotain englanniksi, kuten noissa tv-ohjelmissa, joista ei se kuuluisa Ukkoromanikaan enää ota selvää, mitä ne ovat. Mikä tämä uusinkin formaatti! (voi hra J!) nyt oli nimeltään, se jossa äveriäät rouvat yrittävät hetkauttaa kateuden siemenen liikkeelle köyhäpoloisen mielessä ja  huushollissa: The Real Housewives Suomi.)

Mutta tähän kirjaan:

Tykkäsihän VLK-A tästä romaanista, mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Oiva nuorisoa se silti oli, minkäs ne mahtavat jos tekniikka kehittyy ja kone korvaa kirjan, opettajan ja isätäidit, siskotveljet, mummotukit ja keitä näitä eläviä turhakkeita nyt onkaan.

Kirjailija tosin avittaa vähälukuisten porukkaa kirjoittamalla proosaa runomaisesti eripituisin rivein.

Kaveriporukka piti yhtä. Se riitti, ja Joona tahi Joose 'miehistyi' isästä irti, myös äidinikävästä. 

Poika oli menettänyt äitinsä jo nuorenapienenä ja joutui isänsä rakennuspomon mukana miltei vuosittain vaihtamaan asuinseutuaan ja koulua ja ulkopuolisena jäänyt kaverisuhteitta koulukiusattavaksi. Kunnes Vaalan lukiossa tärppäsi.

Se meniköhän se noin, mietityttää näin jälkikäteen Vanhuslukijakirja-arvostelijaa. Myös pohdituttaa, mitä yleensä yhdestä kirjasta, ja miten kauaksi aikaa, jää pyörimään mielen perukoille. Ei taida kovin detaljirunsasta olla.

No tämän Aino Leppäsen Luk(i)ossa, Myllylahti 2024, kirjan kohdalla ennakoinnit voi tarkistella täältä ja muistamiset ylihuomenna, kunhan välitön lukemisen jälkeinen kirja-arviointi (=8.2.2024) ilmestyy Kirjavinkeissä. 

Positiivinen kuva siitä jäi, kuten Leppäsen aiemmistakin kouluaiheisista kirjoista:

Terkuin ope ja Tujuin terkuin ope.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +1°C hiihdot   10+10 km / 527 km / € = 88 h

Loput viisi nobelistia

niin päästään uudelle vuosikymmenelle, jolloin jo yhä useampi nimi alkaa tutulta kalskahdella

Jäi Nobelin kirjallisuuspalkintosaajaluettelo 1961-1970 puoleen väliin eilen ja unilammasextreme keskeytyi kun tuli tähellisempiä menoja.

Täällä piti kesken päivän käydä
               ↓↓↓↓↓↓

ja sitten

illemmalla tuolla

            →→→→→→→→→→→






Mutta niistä riennoista toisten ja nyt asiaan ihan hakkilana.

1966 kirjallisuuspalkinto jaettiin kahdelle juutalaiskirjailijalle:

Samuel Josef Agnon (Shmuel Josef Czaczkes)  
Puolassa syntynyt israelilainen
sekä
Saksassa syntynyt ruotsalainen
Nelly Sachs

Agnon: "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä"

Sachs: "etevästä lyyrisestä ja draamallisesta runoudesta, joka tulkitsee vastustamattomalla voimalla Israelin kohtaloita"

Asturias
Guatemalasta

"för hans färgstarka diktning med rötter i folklig egenart och 

indianska traditioner"

Kawabata

"kertomataiteesta, joka ilmaisee hienolla tunteella Japanin olemusta ja erikoislaatua"

Samuel Beckett
Irlannista, yksi suosikeistani; tämänkö takia=sopii tuonne ylös ↑ profiiliin. 😏
"- Antakaa yöastia, sanoin minä. Minä olen pitkän aikaa, aika pitkän aikaa ja kovasti pitänyt sellaisesta sanasta kuin yöastia, se toi minulle mieleen Racinen tai Baudelairen, en enää tiedä kumman, ehkä kummankin, niin, minä valitan, minulla oli kirjallista sivistystä, ja näiden kahden kautta pääsin sinne missä sana pysähtyy, tämähän on kuin Dantea itseään." - Ensi rakkaus

Aleksandr Isajevitš Solženitsyn
1970
(yo / armeija)
Olihan se lukioaika yhtä Vankileirien saaristoa! Saati armeija.

extreme I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV
   

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös