Miłosz oli unohtunut kokonaan

nobelistin teos, jonka olin lukenut ja lukukokemuksen lehteen laittanut - arvostellut.

Kirjailija / kirja tulee tässä 1971 - 1980 kirjallisuuspalkinnon saajien joukossa: tämänkertaisen unilammasextremen X.

• Neruda - Chile 1971  (armeijasta opekoulutukseen)
• Böll - Saksa
• White - Australia
• Johnson + Martinson - Ruotsi x 2  1974  (opeksi)
• Montale - Italia
• Bellow - Kanada/Usa
• Aleixandre - Espanja
• Singer - Usa 1979 (huk+erityisopeksi)
• Elytis - Kreikka

                                                 Czeslaw Miłosz - Liettua/Puola/Usa  1980

Issan laakso. Suom. Kirsri Siraste. WSOY 1981, a-sarja. 292 s.
Näin sen silloin näin:

"

Karjalainen 31.10.1980

Luettava, muttei kirjaa kummempi

Ei löytynyt oikeastaan minkäänmoista jännitettä, mikä välttämättä luetuttaisi kirjan loppuun saakka.  Jos kirja olisi pitänyt lukea tekijännimeä tietämättä, uskaltaisi sanoa: kummitustarunoilla ja kuolemanjälkeisillä asioilla höystetty eräkirja.

Mutta tekijän kun tietää, ei uskalla, ja kun vielä Dagens Nyheter sekä Hufvudstadsbladet kirjoittavat: "Tuskin voi kuvitella sopivampaa Nobel-palkinnon saajaa kuin Ruotsin tämänvuotinen valinta".

Yleensäkin sitä väkisinkin kunnioittaa ylhäältä maapallon hyörinää katselevan, ihmisiä sinne tänne siirtelevän, kaikkivoivan kertojan ääntä: mistä sen tiedät vaikka kirjailijalla olisikin hallussaan perimmäinen tieto. On syytä kunnioittaa tai olla ainakin varuillaan. Semminkin kun kirjailija on Nobel-kirjailija.

Czesław Miłosz on Nobel-kirjailija, Nobelin kirjallisuuspalkinto vuodelta 1980. Puolaksi kirjoittava, Puolan ja Ranskan kautta Yhdysvaltoihin siirtynyt kirjallisuuden professori on syntynyt vuonna 1911 Liettuassa. Todennäköisesti jälleen uusi nimi, hyvä lisä tuntemattomaksi jääneiden Nobelin palkinnon saaneiden rivistöön; Miłosz on ennen kaikkea lyyrikko, ja kuinka monta ulkomaalaista nobellyyrikkoa Suomessa luetaan, rakastetaan tai edes suomeksi käännetään?

Issan laaksossa kirjailija palaa lapsuutensa maisemiin Liettuaan. Tomaszin mukana kiertelemme Issan (Jieslan) laaksossa ja tutustumme laaksolaisten elämään. Eletään etuoikeuksien poistamisen ja maauudistuksen aikaa. Tomasz on maa-aatelia, ison tilan poika, joka kirjan lopussa on kolmentoista jättäessään maan ja paetessaan äitinsä matkassa Puolaan.

Miłosz esittelee rajua yhteiskunnallista muutosta vain sen verran minkä Tomasz koko prosessista ymmärtää: pätkiä sieltä täältä pojan metsästys-  ja miehistymisyritysten lomassa.

Muutama syvä elämän lävitse vetäisty viilto kirjassa on, mutta tuskin Issan laakson avulla nobel on lohjennut. Jos on, niin samoille, samalaiseen supisuomalaiseen järvimaisemaan Kotiseutumuseo-tarinansa asettanut Siegfried Lenz olisi ollut sopivampi palkittava. Nobelin kirjallisuuspalkinnon lienee saanut ennen kaikkea lyyrikko Czesław Miłosz lukuisista runokokoelmistaan, joita ei ole suomennettu."

X




I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

🏂 hiihdot  3 km/ 95 km/€ = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös