Loput viisi nobelistia

niin päästään uudelle vuosikymmenelle, jolloin jo yhä useampi nimi alkaa tutulta kalskahdella

Jäi Nobelin kirjallisuuspalkintosaajaluettelo 1961-1970 puoleen väliin eilen ja unilammasextreme keskeytyi kun tuli tähellisempiä menoja.

Täällä piti kesken päivän käydä
               ↓↓↓↓↓↓

ja sitten

illemmalla tuolla

            →→→→→→→→→→→






Mutta niistä riennoista toisten ja nyt asiaan ihan hakkilana.

1966 kirjallisuuspalkinto jaettiin kahdelle juutalaiskirjailijalle:

Samuel Josef Agnon (Shmuel Josef Czaczkes)  
Puolassa syntynyt israelilainen
sekä
Saksassa syntynyt ruotsalainen
Nelly Sachs

Agnon: "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä"

Sachs: "etevästä lyyrisestä ja draamallisesta runoudesta, joka tulkitsee vastustamattomalla voimalla Israelin kohtaloita"

Asturias
Guatemalasta

"för hans färgstarka diktning med rötter i folklig egenart och 

indianska traditioner"

Kawabata

"kertomataiteesta, joka ilmaisee hienolla tunteella Japanin olemusta ja erikoislaatua"

Samuel Beckett
Irlannista, yksi suosikeistani; tämänkö takia=sopii tuonne ylös ↑ profiiliin. 😏
"- Antakaa yöastia, sanoin minä. Minä olen pitkän aikaa, aika pitkän aikaa ja kovasti pitänyt sellaisesta sanasta kuin yöastia, se toi minulle mieleen Racinen tai Baudelairen, en enää tiedä kumman, ehkä kummankin, niin, minä valitan, minulla oli kirjallista sivistystä, ja näiden kahden kautta pääsin sinne missä sana pysähtyy, tämähän on kuin Dantea itseään." - Ensi rakkaus

Aleksandr Isajevitš Solženitsyn
1970
(yo / armeija)
Olihan se lukioaika yhtä Vankileirien saaristoa! Saati armeija.

extreme I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV
   

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Tänään käynnistän moottorisahan

Nousna viikolla, sanotaan seuraavasta viikosta, jolloin teen sitä ja tätä. Nyt se on, aamumaanantai.

Mielettömästi olisi kerrottavissa vaikuttavasta kirjallisuudesta, jota käteen työntyi viimekin viikolla - juurikin niin, oigeesti? niin kuin nuoriso sen nykyisin hönkäisee -  vaan antaapa niiden hautua, Nellyjen olla: eiköhän ne joskus rivien välistä pilkahtele.

Pian päräytän moottorisahan käyntiin, kaiken uhalla, ja pistän varhaiset kevättintit hiljaisiksi naapurin-Kartsan metsässä. Eli lähdemme harjoittamaan moton sotkemaa jälkiraivausta tulevan talven lämpimiksi.

Kolmena päivänä männä viikolla tyydyimme pokasahaan ja kassaraan, nyt on aika järeämpien pelien, sillä oksakasat on pöyhitty, hampaat kireinä omin kourin kiskottu paksummat, alimmatkin oksat metsäkoneen suoltamista kasoista.
Järeämpien ja järeämpien: pikkuinen dolmar pääsee puremaan teräänsä kaksi kertaa lihavampia koivupölkkyjä, jotka jäivät moton kynsissä yli määrämittaisten tukkien.
Tukehtuu doltsu?
No, siinäpähän nähdään.

Vaan on se koko tuholainen, kärpänen norsun korvassa tuo vehje!
Melkein toivoo ettei käynnistyisi, vaan jos ei, niin sitten se myrkyn vasta lykkää.
Plussaa on jo neljä celsiusta, tuulta kohtalaisesti.

Tämän verran syvempää tähän sentään ujuttelen, vaikka tuolta vuoden 1966 nobelisti Sachsilta
Aila Meriluodon kömpelön - vois Viita kääntyä hautasessaan - käännöksen kautta palanen runosta
Marionettitaiteilija (K. G.):

Hymyn ja itkun kaksosparia suotta

vangita yritti rakkauden nuotta.

Jäljellä   H: 468 km, KK: 208 s