Vuoden kirjoja

Kirjavinkkeihin laadimme vuoden päätteeksi jollain tavoin säpsäyttäneitä arvostelemiamme kirjoja. Oman suosikkinsa ovat tähän mennessä julkaisseet Kirjavinkkien-vetäjä Mikko sekä Hannu, Titta ja Juha.

Oma lista valmistui juuri; olisi sinne voinut lisäillä muitakin läpilukemiani näistä.
Kuten vaikkapa Kristiina Sahan Minäpäivät, Katri Siskon 30 jälkeen 30, Anni Mäenpään Aurinkotuolin, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenesta puhumattakaan.

Vaan kun oli rajoitus - jokin tolkku sentään.

Ja kesken luennankin yhä yksi antoisimmista eli Matti Mäkelä -vainaan Pitelemätön, tilitys elämästä; Mäkelähän sai tietää syövästään kesken muistelmiensa rakentelun. Elokuussa sain kirjan, jota yhä vielä hiljaa hartaudella makustelen.
Ja miksei erikoisuutena tämäkin: karjalankielinen haikukokoelma Gul’aičen kylän juamal.

Kunnon luettavaa ja laatua piisaa myös pintajulkiskirjojen takana.

Nämä sinne toppiin lopulta seuloutuivat:

hikkaj

• Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö – Tietoa, tuskallistakin, siitä mistä kaikki alkoi ja minkälaista porukkaa on Nobelin- kirjallisuuspalkinnon jakajissa ja saajissa. Omalta kohdaltanihan tämä johti melkoiseen muistileikkihaasteeseen.
• Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta – Miksei kerrankin voisi vuoden vakuuttavaksi kirjaksi valita kirjaa pelkän ulkokuoren perusteella! Kansien siis. Kyllä sisältökin tasokasta luettavaa on. Valtaa juhlamieli: ”Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä.” Tämän kirjan.
• Jonas Forsang: Northug : Minun tarinani – Onhan otettava selvää mistä ihmeestä tuo norjalaisten hiihtoylivoima johtuu. Kai sen nyt Johaugin ja Klæbon tasoinen hiihtotähti kertoo. Ei kerro, mutta repii itseään palasiksi ja kertoo intensiteetillä kiihkeistä elämänhetkistä. Tässä kirjaa myös urheilemattomille.
• Niina Miettinen: Suopursu – Oman murrepohjan tuoksu taustalla, kotimaisemissa täällä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla. Pieni on kaunista – jos myös vähemmän, kun taiteilevan Hannun tuska ei ota hellittääkseen. Ei voi olla pitämättä. ’Näin rousseaulaisena olin otettu Miettisen Suopursusta: hyvä että osui käsiin.’
• Eeva Kilpi: Sininen muistikirja sekä Punainen muistikirja – Kirjoja ja viisaita sanoja niille joilla on ainainen kiire, hätä ja hoppu. Ja mitenkä voisinkaan ohittaa koko tämän Kirjavinkkauksen tunnuslauseeni: Kieli kaikki kaikessa – suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta – Volterin eikä Eevankaan.

                                                                                                        🏂 hiihdot 10 + 9 + 11 km / 175 km/€ = 29 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Lähetäänpäs liikkeelle

salapolliisitehtävä

tästä aiemmin julkaistusta kuvasta:

ja siihen liittyvistä asioista ja kysymyksistä.

Iltahan oli jatke tälle Ukrin Vuoden kynä -illalle, joka tällä kertaa, kun Muikku-salin oli vallannut jokin veriporukka, järjestettiin ylempänä eli Joensuun kirjaston Taiteiden aukiolla. Taiteiden aukio - siinäpä sana joka säpsäyttää: ilman Hootakin ollaan oitis liki presidentillisissä sfääreissä, ihan toista muuta kuin jonkin muikun jälkeen.

(Levoton se on tuommoinen avoin tila: joku menee sinne, toinen tänne ja kolmas ohikulkeva huutelee neljännelle kuulumisiaan. - Ja näihin avaruustilohin koulutkin väen vängellä väännetään! Vanha Opettaja minussa tuhahtelee.)

Vaan asiaan.
Kuva yllä on siis Ukrin toisesta kirjallisuusillasta, jossa esiintyi joukko kirjailijoita esittelemässä uusinta kirjaansa. Nimekkäin joukosta oli Heikki Turunen, joka yhdessä Timoi Munnen kanssa kävi läpi runokirjaansa, yksiin kansiin seulottuja runoja elämän varrelta, kömpelöistä teinihuokailuista alkaen:
Hehkuva sydän. Runoja vuosilta 1961 – 2018. WSOY, 2019.

.

Entinen pankinjohtaja Parikkalasta, Pauli Loikkanen, esitteli oman esikoisensa Piirtäjä ja hänen jälkeensä monen gradun tohtori Eeva-Maija Lappalainen runokirjansa Sydämekkään huovutuksen muotouttimet sananjalkasanomin ketunhäntä kainalossa: värivuodenaikojen lyhyt oppimäärä, jokamikä ensi kuuulemalta ohi mennä huristeli niin kuin Bittiparatiisin Erkiltäkin. Pitäisi paneutua ihan tosissaan ja ajan kanssa opukseen, sen verran jäi peltosmaisuudessaan mieltä kaivertamaan.

Kulki siinä muitakin tekijöitä - Tauno Naumanen, Tarja Makkonen - mielenkiintoisia kirjojaan esittelemässä, kunnes päästiin kuvan henkilöön, jolle Turunen poislähtiessään römähteli:
- Sie sitä senkun komistut! 
Ja tämä vaan tuhahti Heikin tietäen.
Kolme kirjaa on kuvan tuotteliaalta kirjailijalta tänä vuonna ilmestynyt:
yksi selko, yksi nuorten ja yksi lukuromaani:

• Rakas Natasha
• Tyttö lukitussa huoneessa
• Kanslian naiset

Ja hänhän on, kuten EJ täällä oikein arvelee: Marja-Leena Tiainen.

Noita iltoja pitäisi pitää vielä useampi, jos meinata kaikki nämä Pohjois-Karjalaa jotenkin liippaavat teokset ja niiden ukrilaiset tekijät esitellä. Että kyllä täälläkin sen verran sivistystä, jotta kenkiä käytetään ja osataan kengännauhat kiinni kieputella.

Tästä nähtäville P-K:n teos- ja tekijäluettelo 2019.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös