Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 24. lokakuuta 2019

Nobel extreme etappiin 20

Kumma kyllä ensimmäiset kymmenen nobelistinimeä ovat tarttuneet takiaisten lailla Vanhan Miehen kalloon, ainoastaan nimien Eizaguirre* + Mistral - espanja + ranska  *(José Echegaray y Eizaguirre) kohdalla hapuiluttaa.

On aika siirtyä jonossa eteenpäin ja siirtää  joukkoa muistin syövereihin edellisten sekaan. Ja rohkeasti esiripun takaa kävelyttää kymmenen seuraavaa estradille:

11. Maeterlinck  / Belgia  1911
12. Hauptmann
13. Tagore  / Intia
14. ei jaettu: sota  1914
15. Rolland

- - - muistitauko - - -

16. von Heidenstam  / Ruotsi
17. Gjellerup + Pontoppidan  / Tanska
18. Karlfeldt  /  Ruotsi  -  kieltäytyi
19. Spitteler  /  Sveitsi
20. Hamsun  1920
Rabindranath Tagore     /WP/     Knud Pedersen Hamsund 

Melko turhaa joukkoa, unohtunutta nykyajalta, paitsi tietysti nuo kuvan Tagore ja Hamsun; norsken Nälkä on dostojevskimäisen kellariloukkoinen.


Tagore koki nobelinsa pahana tautina, josta ei millään parane: 
"---enkä tiedä mihin hoitolaitokseen voisin kirjautua päästäkeni eroon tästä viimeisimmästä ja piinallisimmasta vaivasta."  -Nyqvist: Räjähdemiehen perintö
Nobel-leima pysyy ikuisesti otsassa, kuin tähtimerkki hihassa sittemmin.

Hamsun puolestaan ei tuntenut enää vilua ei nälkää, vaan juhli riehakkasti saavuttamaansa jo paikan päällä juhlajuomineen naisia käpälöiden, unohtaen jopa palkintoshekkinsä juhlapaikalle. 

Rollandista ja hänen kymmenosaisesta sarjasta Jean-Christophe (suom. Lehtosen Joel - tämänkin ennättänyt!) kertoo blogisti Jokke tässä mielenkiintoista tarinaa.

Vanha Mies paneutuu asiaan ja alkaa ulkolukuharjoituksensa; eikö tuossa reilu viikko vierähtäne. 
Oottamisiin!


extreme   I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - 
KIRJA-ARVOSTELUT


4 kommenttia:

  1. Mulla lienee yrittämisen puutetta. Nukahan aina Kiplingin jälkeen. Sain hänen viidakkoseikkailujaan koulussa raittiuskilpakirjoituksesta. Kirja oli pitkäveteisempi kuin suomalaiset poikakirjat, mikä lienee ollut hyvän kirjan merkki.

    Ritiikkini meni kaiketi opettajan tietoon, sillä seuraavan kerran sain esittää oman palkintotoivomuksen. Se oli Marko Tapion silloinen uutuus Terassi, jota en kyllästy lukemaan yhä uuvelleen. Appelsiinitarinan miehen arvoitus on yhä ratkaisematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      melekosta muistin rääkkäämistä, kieltämättä. Vaan elähän vielä anna jäläkeä.

      Marko Tapion Arktinen hysteria muinoin luettu, vaan muistankos. Opiskelutoveri, sittemmin rohvessyöri, oli ihan lääpällään Aapo Heiskasen viikatetanssiin, muka parempi kuin Rikos ja rangaistus. Luvin vaan en yhtyny.

      Terassiin pitäs tutustua. Josko kesällä - hyvässä seurassa? ;)

      Poista
    2. Arktinen hysteria oli mulle melkoinen kokemus, kertoi esimerkiksi kotikylän historiaa jatkosodan alkuajoilta, kun hyökkäsivät Korpiselkään.

      Tykitys oli molemmin puolista. Yhtäkkiä jyrähti ja iski salama: teltallinen sotaväkeä kuoli Puassunkalliolla, jossa kansakouluikäisenä kuuntelin mehtojen soidinta.

      Poista
    3. ej

      varsinaista viikatetanssia!

      Poista