On siellä Taiteilijakukkulalla yksi sinne kuulumatonkin - vai kertooko nimi jotain?
Jos lisäämme nimeen 'Edwad' niin jo monella kirkastuu: joku jazz-veikko. Ja koko kansa valaistuu kun pistämme peliin nimen Iivana Nyhtänköljä kera laululoilotuksen Herrojen kanssa pellon laitaan.
Kirjan tekijätkin kertovat törmänneensä tuomioihin tämän taiteilijan oikeudesta levätä kukkulalla, vaikka mikään kunniankukkula ei Hietanemen Taiteilijainmäki olekaan paremmuusjärjestystä ajatellen. Hietaniemen hautausmaalla on yli 30 000 hautaa, pelkästään kuvataiteilijoita nelisensataa, kirjailijat, urheilijat, poliitikot päälle. Kukkulalla vain 50.
Gallen-Kallelan, 1942, jälkeen toisena kukkulalle haudattiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, siis olympiavuonna 1952, säveltäjä, pianotaiteilija Selim Palmgren. 1960-luvulla tuli kolme hautaa lisää.
Taiteilijakukkulalle haudatuista suurin osa on 'päässyt' Helsingin seurakunnan keskusrekisterijohtaja Hannu Houtsosen esittäminä, eli varsin myöhään kukkulan alkoi täyttyä; viimeisen hautaspaikanhan sai 2010 taidegraafikko Pentti Kaskipuro.
Vaikka keskusreisterijohtaja Houtsonen suositteli mielellään myös viihdetaiteilijoita Taiteilijakukkulalle, kertoo hän olleensa lomalla kun sijainen oli esittänyt jazzmuusikko Vesalalle kukkulapaikkaa.
Martti "Edward" Vesala (1945-1999) on Mäntyharjun poikia, jonka jazzmuusikkoelämä päättyi Yläneellä viidenkymmenenneljän vuoden iässä.
Kiistoista ja aikalaisten vähättelystä huolimatta voidaan tukevasti suosittua urheilutermiä lainaten ilmoittaa:
Siellä lepää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti