Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 31. lokakuuta 2020

Pyhäinmiestenpäivän iltakävely kirkon ohitse haudoille

Anteeksi vanhentunut päivämerkintä; silti käytän sitä, koska viimeisin suvun vainaja on mies, hyväsydäminen mies; hänen haudalleen laskemme kynttilän. 

Muutenkin vähän kartan ja uhmaan uudisilmaisuja, sillä jokaiseen sanaan kertyy ajan myötä painolastinsa.

Kohtapian väittänevät, läheltä jo liippaa: Mies pitäisi ehdottomasti yliviivata ja heittää roskiin, korvata uudella vähemmän mädänneellä, jollakin raikkaammalla sanalla. Samoin ihminen. Tuo melkoinen painolasti luonnolle. Josko sanan korvaaminen uudella auttaisi?

Pah! Ei näin. Tästähän on muodostumassa saarna. Onneksi hautausmaan valot jo kajastelevat mäellä. Rauhoittaa kummasti mieltä. Ajatukset kuriutuvat itsestään.

- Muistithan tikut?

Sytytämme kynttilät. Lopulta hartain mielin. Muistamme heitä kaikkia lämpimin ajatuksin.


KIRJA-ARVOSTELUT


4 kommenttia:

  1. Milloinkahan nimi on tosiaan muutettu pyhäinpäiväksi?
    Kaunis tapa muistaa vainajia tiettynä päivänä. Vieraissa kielissä puhutaan pyhimysten päivästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm

      alkoivat tanssia tähtien kanssa, jätin hänet sinne katsomaan.
      Aloittelen tässä Rostainin Jääkylmää, jatkoa Tommi Kovasen kovaan, tuskalliseen tarinaan, missä seurataan aivovamman saaneen jääkiekkoilijan elämää.
      Ed. osa Kuoleman laakso: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuolemanlaakso/
      *
      *
      Totta puhuen sopivampi nimi on pyhäinpäivä. Otettu näemmä käyttöön jo vuonna 1955: epäilen että vei kauan ennen kuin uusi nimi vakiintui, kun se vieläkin kummittelee jossain takaraivossa.

      Poista
  2. Näin puolta viikkoa myöhemmin reflektoin. Pyhäinpäivä oli tosiaan lapsuudessani pyhäinmiestenpäivä. Vuodesta 1991 lähtien se on ollut minulle kirkkopäivä, aluksi kuorolaisena, 1996 alkaen olen istunut urkupukilla. Niinä kertoina se on ollut pyhäinpäivä. Pyhiä olivat tietysti alkuseurakunnan marttyyrit, ja muuten ansioituneet kristityt. Jo varhain oli joukossa myös naisia, kuten Cecilia, joka eli jo 200- luvulla.

    Pyhäinpäivän aamuna olin täällä kotikirkossa, soitin, lauloin, ja katsoin pikkukylämme kynttilöiden sytytyksen. Oli kaksi naapuria, samasta taloyhtiöstä, yksi ystävä, yksi tuttavan ystävä ja seurakunnan entinen pappi, joka tänne haudattiin.

    Illalla olin seurakunnan pääkirkossa, kynttilöitä oli 131. Musiikin toteutimme erinomaisen sellistin kanssa, Ahti Sonnisen sovittamat Seitsemän Siionin virttä sellolle ja uruille sekä Galina Grigorjevan Molitva alunperin sekakuorolle ja uruille, nyt säveltäjän itsensä sovitaamana sellolle ja uruille.

    Pyhäinpäivä on ihan hyvä nimi. Ennen päivän aiheena kirkoissa oli "Jumalan ihmiset", nykyään "Pyhien yhteys".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      on Sinulla juhlallisen pyhävirka miellettäväksi, elettäväksi ja nautittavaksi aina välillä silloin tällöin kun haluaa arjenpoljennon unohtaa!

      Poista