Opiskelua Neuvostoliitossa

 ja arkielämää

Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet -
Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliitto-vuosilta.
Kirjokansi 2024

Joulujuhlien vuoro tällä kertaa kuvassa. 

Syytä juhlia milloin mitäkin, sen verran rankkaa oli opiskelu Neuvostoliitossa. Oli välillä päästettävä liiat höyryt pellolle - vaikka sillä aikaa kun venäläiset opiskelutoverit olivat suorittamassa työvelvollisuuttaan maaseudun pelloilla.

Neuvostoliitossa 1970-80-luvuilla opiskeli, lähinnä kommunistipuolueen sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta opiskelupaikan saanutta aktiivista ja aatteellista, vähävaraista nuorisoa. Opiskelu oli ilmaista ja siitä vielä maksettiin kuukausittain ruplamäärä, jolla tuli hyvin toimeen. Niinpä aikanaan kun tutkintodiplomi (rakennus-, kieli-, historian- lääketieteen yms. aloilta) 5-7 vuoden jälkeen oli taskussa, hommat hoidettu, ei opiskeluvelkaa ollut ja pääsi kotimaassa aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Vaan eipä aina päässytkään! Tiettyjä epäilyksiä ilmeni työnantajilla naapurimaassa opiskelleen työhön pyrkijän motiiveista.

Pentti Straniuksen toimittamassa Olemattoman Kokeneet -kirjassa 20 VeNeOy-yhdistyksen jäsentä muistelee opiskeluaikojaan ken nyt missäkin tutkintoaan suoritti: Moskovassa, Leningradissa, Kiovassa, Minskissä jne.

Ruohonjuurielämää Neuvostoliitossa. 

Mielenkiintoista kerta kaikkiaan saada vahvistusta kuulopuheille parinkymmenen ihmisen suulla. Useimmilla meni putkeen opiskelut, joillakin juomaputkeen.

Kasvotuttu Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä Minna Maaria Virtasen ammattiin, ja ammattiaan yhä harjoittava, valmistuminen Venäjällä 1997 on tuorein valmistuja kirjassa. Ei se sen helpompaa kielitaidottomana maahan lähteneen opiskelijan vaativa koulumainen elämä ryöstökapitalistiseksi muuttuneessa valtiossa ollut, vaikka muu arkielämä asumisineen Minna Maarialla olikin.

Kasvotuttuakin tutumpi kirjan toimittanut ja koostanut öisinkinajattelija Pentti Stranius, sen Leon ja muutaman muunkin isä, päättää muisteluteoksen omalla kertomuksellaan. Pentin elämää on voinut seurata ainakin hänen kirjoistaan Leijonasillalla ja Vähän karvas jälkimaku sekä lyöttäytymällä hänen johtamilleen vankkaa ja kokemusperäistä tietoa tulviville Venäjän-matkoille. Silloin vielä kun voi.

Oman persoonan ja miksei aatteenkin hapertumisesta Pentti kuvailee näin:

" 'Yhtä' puhuminen oli loppujen lopuksi aika harvinaista, enemmän elämää oli toisaalla, arkisfääreissä. Mutta saattoihan tämä tiedostettu 'ketman'-ilmiö tai 'kaksoistietoisuus', vaikuttaa kohtalokkaasti luonteenkehitykseeni ja pohjalaisen mentaliteettini vähittäiseen murentumiseenkin."

Pentti Mars-kentällä tulkitsemassa matkalaisille Kuusisen klubilla kuolleiden muistolaattaa.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

pstpst 

tästä kirjasta lisää tästä

IRRtv: Dosentin vieraana

tänään

Tom Sjöblom: Kävelen

Nyt kun sinne ei menemistä ole

 voi muistella Kaupunkia vaikka uuden kirjan kautta näin:

"He istuutuvat tiiliselle muurille, joka erottaa kaksi taloa toisistaan, nojaavat savupiippuun. Täältä he näkevät kaiken. Palan Palatsiaukiota, Aleksanterin pylvään enkelin, Talvipalatsin katot, Nevan kaistaleen, matalassa auringossa sädehtivät laineet, Pietari-Paavalin linnoituksen vastakkaisella rannalla.

---

Savupiipun takana, valkean yön pimeimpinä hetkinä Nevan yllä nousee kolme suurta siltaa. Ne päästävät suuret laivat kulkemaan eteenpäin. Äänitorvet kajahtavat muutaman kerran."

tai kokea tuo Kaupunki vähän vanhemman kirjan kautta - istumme obse kuutosen kulmahuoneessa, opiskelija-asunnossa Mytninskajan rantakadulla, Pietari-Paavalin linnoituksen tuntumassa, siis nyt Nevan vastakkaisella rannalla - näin:

"Nevan pääuoman vastakkaisella rannalla kohosi Eremitaasi. Kun asustin kulmahuoneessa 119, saatoin ihailla tsaarien asuinsijoja suoraan kirjoituspöytäni äärestä. Alussa se teki vaikutuksen, vaikka huone 119 oli syystuulten aikaan kuin jääkaappi kuten kaikki obse kuutosen Nevan puoleiset huoneet, varsinkin kulmakämpät."

Uuden kirjan, vastikään ilmestyneen, kimpussa nyt innoissani askaroin. Se kertoo inkeriläistaustaisen avioparin elämästä tuossa Kaupungissa ja Koiviston aukaistua Suomi-portit pariskunnan elämästä Suomen Turussa. Ei yhtä auvoa täälläkään, kun tavara ystävyyttä tärkeämpi ja tunne tämänkaltainen:

- Täällä olet pelkkä roska, kukaan ei sinua tarvitse eikä kaipaa.

Vanhemman kirjan on kirjoittanut Pentti Stranius ja sen nimi on Leijonasillalla vähän vaille viisi. (Kirjokansi 2016). Tämän uunituoreen romaanin kirjoittaja on Anna Soudakova ja sen nimi on Varjele varjoani (Atena 2022).

Tai, heh, voinhan lukea omia juttuja tuosta kaupungista!

Tuolta tai täältä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Silli menee kouluun