Svetlana Aleksejevits, 2015, viimeisimpänä, Selma Lagerlöf, 1909, ensimmäisenä, Nobelin kirjallisuuspalkinnolla kruunattuina naisina, siinä välissä 12 muuta naista.
Keitä löytynee ennen Nobel-aikoja kirjallisuuden historiassa, sitä minun KK-minivihkoni maailman naiskirjailijoista ei kerro.
Vähäinen on naisluettelo, so. vain pari mainintaa 1800-luvulta ja sitä ennen:
Japanissa oli kirjoittavia naisia ensimmäisen vuosituhannen tienoilla vuosina 800 - 1000 - naiset merkittäviä tekijöitä monogatari/haiku.
Englannissa George Eliot (1819-80) ♀ (miehen nimellä! kuvaavaa?)
= Marian Evans, yksi rumimmista*.
- moralisti
Tärkeintä oli
"TUNTEEN TOTUUS" - jos valittava: tunne syrjäyttäköön järjen. (näin suhde uskovaiseen isään säilyi)
Eli 'synnissä' naimisissa olevan miehen kanssa. (motolla tämäkin onnistui)
- Mylly joen rannalla, yksi lapsuudenkuvauksen helmiä maailman kirjallisuudessa väittää KK, kuin myös
- Middlemarch - mestariteos, suomennettu 1966.
"Ellet sinä ole hyvä, ei kukaan ole hyvä."Virginia Woolf (1882-1941) arvotti middlemarchilaisista kertovan teoksen niihin harvoihin englantilaisiin romaaneihin kuuluvaksi, jotka on kirjoitettu aikuisille ihmisille.
Naapuri-Ranskassa eli George Eliotin aikoihin toinen kirjaileva George-nainen Sand (Aurore Dudevant), 1804-1876, jonka omasta elämästä ei väriä puutu, mutta hänet KK-sarja teilaa: ei muuta arvoa kuin historiallinen mielenkiinto. Siis jääköön hän sivuun, kuten Brontën sisarukset.
Uskokaamme feministiseen kirjallisuudentutkimukseen, miksi vain miehinen ääni kuului:
'Gilbertin ja Gubarin mukaan jo se, että naiset rohkenevat kirjoittaa - ottaa käteensä kynän eli metaforisen peniksen (englannin pen/penis) - uhkaa patriarkaatin asettamia rooliodotuksia.'
* Kaikilla tunnetuilla maalauksilla ja piirroksilla on taipumus kaunistaa hänen piirteitään ja sillä tavoin hälventää niiden persoonallisuutta.
Mutta tässä valokuvassa ei ole epäilyksen sijaa. Kaikkien täytynee olla samaa mieltä sen aikalaisen kanssa, joka sanoi: "Miss Evans on uskomattoman ruma - ja hyvin, hyvin kaunis."
I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII
Vähänlaiseen on naiskirjailijoita mualimalta jiännä mieleen. Nukahan aina, kun Agatha Cristien juttuja tulee telkkarista.
VastaaPoistaVuan toista oli Homsantuu, joka Canthin Työmiehen vaimossa mielestäni kohosi päähenkilöksi.
EJ
Poistavähissä ovat naisnimet historian hämärissä - ukonturjakkeet kekkuloivat piäpaikoilla.
Nythän asiat ovat toisin ja kääntynet päälaelleen, kuten muissakin yhteiskunnallisissa tehtävissä.
Voip olla kunhan kahentuhannen vuoden päästä kirjallisuushistoriaa kirjoitetaan, niin ihmetellään missä ovat miehenpuolet!
Tosin siihen mennessä sukupuolirajat ovat tätä vauhtia unhonyössä ja kumpujen takana.
(Sähköpostin kautta tullut)
VastaaPoistaVox Populi on lisännyt kommentin tekstiisi "Pitäisi lukea tämäkin - naiskirjailija":
Hyvät kansallisten naiskirjailijoitten haikailijat
Jos ei täysomia niin viro-suomalaisia kummiskin ainakin pari; Hella ja Sofi !
Hellan ja nyrkin vallasta taitavat kertoa ?
Voksi, sir
Poistakokeilepa kirjautua jollai kolomannella tavalla josko suatas Jonnu Hartikka harhautettua portinvarijan eli pottuguardin toimessaan!
Eipäs säikähtäny ees tuota George-neidon kuvaa!
Kai tottunu, kun on se Valerie Vili aina suamahollilla.
Minna Canth, Selma Lagerlöf, Maria Jotuni, Eeva-Liisa Manner, herra varjelkoon miten hyviä kirjailijoita!
VastaaPoistaKR
Poistaon heitä 1800-luvulta alkaen.
Kansojen kirjallisuus (1-12) kattaa kuitenkin pitkän naisista lähes neitseellisenpuhtaan ajan taaksepäin, vasta viimeisissä osissa 1800-luvulta lähtien vilahtaa joku naisnimi esiin. Ja sen mukana elämään jäänyt romaani.
Tuo Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajalista takuulla naisistuu tulevaisuudessa.
Mutta: väliäkö hällä mieskö nainenko!
Hyvä sukupuolineutraalien kirjailijoiden kannatusyhdistys
VastaaPoistaSveduthan siellä Nobelkomiteassaan varmana rupeavat käyttämään uutuuspronominia ´hen´!
Voksi, sir
Poistaai niinku Mädchen?
Hyvä kielineutraali katras
VastaaPoistaSvedut ja nyt osa hurreistakin on ruvenna han ja hon -sanojen sijaan käyttämään ainakin kirjoitetussa tekstissä sanaa hen.
On kuullemma niinpal neutraali termi.
Se Mädchen se ei oo neutraali. Pelkästään neutri !
Jotkut hurrit kehuvat edistyksellisyydestä finnjäveleitäkin (!), jotka jo aikaa sitten ovat huomanneet, että sana hän tarkoittaa kaikkia nykyisin tunnettuja sukupuolia.
Ja niitä uusiakin mitä julki pulpahtelee ...
Muttapa jospa sanookin vahingossa jotta "hön", kun tuo riikinmaan kielen ääntäminen on vähän erilaista. Oppikoulun pakkoruotsista 50-60 luvulta/femttisextitalet muistan runon om flickorna i Jakobstad:
PoistaFlickorna i Jakobstad
Äro tusenskönor,
Vackra blommor, bleka blad,
Annars såsom hönor:
Kacklar en, så kackla två,
Kackla allihopa.
Skrattar en, så skratta två,
Skratta allihopa.
Hyvä pietarsaarelaismuistelija kariav ynnä hurrivalistusta vailla oleva väki
VastaaPoistaEilen taisi olla YLE-Femmassa ohjelma Jakobstadin nuorisorikollisuudesta. Pahinta koko Svenskfinlandissa kuuluu olevan. Vasabladetkin asiasta kirjoitti.
Ei oo siellä Kauhavan vallesmannia pistämässä rautoihin.
( Tokipa ei oo enää polliisia Kauhavallaaan ! )
Huviloihin ja omakotitaloihin sekä autoihin murtautuvat nuoret Jakobstads-hanut. Bensaakin varastavat. Kahmivat taloista ja autoista tavaraa, mutta heittelevät ne sitten metsiin. Ei paljon järki päätä pakota !
Mutta eipä oo ihme, jos on naisväki kuin kanalauma.
Toimettoman testosteronihanuston on kukkoiltava korviketoiminnassa.
Mitä sitten tulee tuohon hen/hön -pronominin tuppaamiseen ihan asiatekstiin, niin höpökirjoitukselta näyttää meikäläisen vanhaan silmään.
Toki kumpaiseenkin.
Melkeen vihakirjoitusta ...
Tuostapa Jaakopinkaupungin/Pietarinsaaren hanujen elämöinnistä olin jo kommenttiin kirjoittanut, mutta Sipilän Juhan kuva tuossa seinällä Kekkosen ja Parta-Kallen vieressä tuijotti niin vihasena, että pyyhin pois. Sinä sen kirjotit...
PoistaVoksi & kavi, sirit
Poistasiirtykää tekin miellyttävimpien ohjelmien pariin kuten me täällä, so. Maajusseihin.
Pahanteosta ei tietoakaan; pötöstämisestä tosin ei takuita.