💕 Toinen suhde - kesäheila

Confession

Rousseaun jäljillä?

Tunnustettava on: 

Vanhalla Miehellä Toinen, nuori Nelikymppinen! Suhde jatkunut jo vuosikymmeniä. 

Kesäheila vain.

Puun takaa

Ei. Ei suhde salainen ole ollut - vaikka kuvasta niinkin voisi ounastella.

Aivan vapaasti on saanut nousta sen päälle, ns. kiivetä pukille, ja toimittaa tehtävänsä toisen Toisen, sen ikioman nähden. 

Eikä se Toinen, tärkein ja ensimmäinen, loukkaantunut ole ollut, ollut moksiskaan, tuskin korviaan lotkauttanut. Mitä nyt viime vuosina on pelännyt kiipeilijän puolesta, on kuulunut huolta äänessä: 

- Olepa varovainen sen kanssa, voit langeta touhutessasi.

Kuusiaidan leikkuussa on tällä viikolla kimpassa nahuttu: Vanha Mies vielä vähän vanhemman kasikymppisen kuusiaidan kimpussa Nelikymppisensä päällä. Sieltä nuokin pohjustuskuvat napsittu, kuten myös tämä kolmen karahka:

Jok'ikinen kesä yhdessä on aikaa vietetty, milloin maalattu taloa, milloin aitan aurinkoseinää, milloin urkittu puiden oksia sahaten, milloin kerätty omenoita, poimittu kirsikoita, luumuja - joskus pistetty tanssiksikin (video)!

Piristävä suhde tämä kesäsuhde on ollut - vahvistanut vakituista kummasti! 💏

💑💥

Ihmisiksiolemispalautumisprosessi

Vanha Mies yrittää palata taas sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi talvisen metsäläiselämän ja hiihtelykauden hiipumisen jälkeen. 

Ruokottomuus on ensalkuun pois pyyhittävä, jotta markkinakelpoiseksi olisi käypä. 

Kolme askelta on jo otettu, ja varovasti päivä kerrallaan edetään. Mikäänhän ei takaa askelluksen onnistumista.

Näillä toimenpiteillä ihmisiksimuuntautumishomma on nyt kolme askelta lähempänä:

• Ulkosauna  Sisäsähkösaunankoppero vaihtuu leveisiin pitkiin lepolauteisiin. Talven jäljiltä pataan on muodostunut parin ämpärin kokoinen jäämurikka, joka kelluu ja kelluu vaikka kuin padan alla tulta pitäisi. Ei suostu hupenemaan ei sitten millään.  Lopulta ottaa VM kahmalo-otteella murikan hallintaansa ja kantaa tuon liukkaan lipsuvan penteleen pihalle. Siitä sitten tulta kiukaan alle ja pian kyly on valmis - eikä Riitun tikkua yhtään! Puhdistautumisriitti onnistuu.
• Parturi  Ei suostu vaimo enää pääpehkoa saksimaan, vaan sanoo, jottei tuosta mitään selvää saa ja patistaa oikeaan parturiin. Vanha Mies lyö hanttiin ja juntturiin ja ilmi tuo, jotta Sinä. Sen parempaa olekaan. Vaan ei auta: Kaupunkiin kaupunkiin! Piankos istuu ukkoparka auton penkillä pelkääjän paikalla ja sitten sitä mennään - hiukset hulmuten, miltei! Ja kun poispäin ajellaan ei tukka pahemmin hulmua, sänki pystyssä ajellaan kotia kohti; vaimolla ikään kuin uusi miesi - Sr. onkin Jr.
• Suomen Kuvalehti  Ulkoasu siistitty. On aika sisällisen siistiytymisen. Ja siihen varma keino on tilattu lehti. Ja ei kahta sanaa, että mikä. On aika nostaa orpo Orpo pöydälle:

Huom!

Kolme askelta vasta otettu.

Seuraamme tilanteen etenemistä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset -0°C  11 km  1040 km /€ = 161 h

Omppuvarkaissa - ikään kuin

Vanha Mies ei kaikkeen ylety, ei ennätä, ei ole aikaa. Jäljellä. Hirvittävästi. Pitää keskittyä olennaiseen, jotta jalka lankulle osuisi. Vanhaan siis.
Kirjallisuudessakin.
Onhan se nyt noloa jos heittää veivinsä eikä ole lukenut kaikkea säilynyttä ja säilyvää, so. yhtä hyvää ja kahta kaunista! Tuokin Odysseus Irlannista vielä lukematta, onneksi sentään Dantet, Dostojevskit ja muut Gogolit ovat tulleet huuhdotuiksi kurkusta alas syvälle sieluun.

Jokunen uudempikin silloin tällöin mahtuu uppoamaan Vanhaan Mieheen. Sen verran aina tilaa löytyy, kun sielun sopukoitaan siivoaa ja järjestelee palikoita paikalleen.

Muutamiin kustantajiin on sen verran vielä suhteen rippeitä jäljellä, että lähettävät pyynnöstä tuoretta tavaraa käsittelyyn, nyt Päivisen jälkeen Kähkösen: Graniittimiehen mieli kääntää granaattiomenaksi. Näin pääsee Vanha Mies ikään kuin omppuvarkaisiin.

Tämän vuoden Finlandia-palkinto ehdokkaaksi on seuloutunut Sirpa Kähkösen Graniittimies, Otava 2014, kertomus Neuvostoliittoon, vapauden valtakuntaan hiihtäneestä pariskunnasta. Petrogradista löytyy konemestariperheelle, lapsi tuloillaan, pimeä pannuhuone: valoton mutta lämmin pöksä on alun asuinpesänä; eikä se hassumpi paikka olekaan, sillä ainakin asuinasia 'Meillä oli paljon paremmin kuin kymmenillä tuhansilla muilla'.

Tästäpä sitä lähdetään kahlaamaan kohti huonompia aikoja, ei tietoakaan nykyisestä Pietarista, jonka neonvaloja, liikennettä, noita länsimaisen kehittyneisyyden huipentumia moni pimeän Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton jäljiltä käy ihastelemassa.
Vanha Mieskin höpiintynyt niin että istunut jopa Pietarin jääpalatsissa ihastelemassa Ilja Kovaltsukin SKA-seuran, tuon Putinin mainosikkunan, railakkaita otteita.

Eiköhän tässä tule Kähkösen myötä myös aina ihana Nevskikin vielä monta kertaa eestaas rampattua ja Neva ylitettyä.
Ja saattaa totuus muuttua kovinkin toisenlaiseksi.

Marrastaa

 

 

Uimahallin parkkipaikalla istuu Vanha Mies etupenkillä, kuski poistunut allasjumppaan.
Harmaata marraskuuta; voitte kuvitella: veden tihrua ja halliin valuvia värittömiä vaatteita, kalpeiden naamojen kuljettamina.
Ei hätää.
No problem: VM on varustautunut, koska on tiennyt mikä märkänäkyvä alakulo odottaa jos jää kurkuilemaan tuulilasitöllötintä. Ja muutenkin, koska ollaan vasta matkan alkupuolilla, yhtä istumista edessä enemmänkin: tihkupäivinä rajalla bensanhakijoita sadepilvin pimein piristystä päivään etsimässä; piristyvät kyllä nälviessään ryssän tullin hitautta, saavat tuntea ylemmyyttä hetken, tai jotain.

Hesarin lukee ensin ja sitten hiljalleen uskaltaa ottaa limanuljaskan käteensä. Hitto mikä kirja! - kuin räkä, joka ei tahdo irrota sormista jos sitä kerrankin kaapaisee; toisaalta ei haluakaan, haluaakin pyörittää mälliä mielessään. Miehet paskoja - no se nyt ei mitään uutta, mutta että nainen noin pahapaska akka! Tänään pahimmillaan. Tänään sille kelpaa kymppivuotiaan pippelelikin miestä edustamaan.

Vanha Mies madonnaa etsii, löytää kaikkea muuta. Kestää, tietäessään että:
Onneksi tämä on vain kaunokirjallisuutta.

Ei totta tosiaan saa, saata olla.
Ei niin totta kuin tuo tuulilasin takainen. Nuo hallille värittömin naamoin ja ketinein lampsivat, totiset todet.
Sulkee kirjan, vaivoin saa suljettua ja irti puisteltua käsistään: jotenkin haluaisi nähdä vieläkö pedoa pahempaan paholaisnainen, sekopää, vielä pystyy ja kykenee.

Uimari tulee punaisen pirteänä. Sopivaan saumaan, VM välttyy oksennukselta.
Etiäpäin.
Rajalla on ruuhkaa, ei Suomen vaan Venäjän tullissa tietenkin.
Tuulee ja sataa.
Marrastaa.

Edessä jokin puolen tunnin odotus about minkä jälkeen kun ensimmäisen puomin palelijavirkailijalle ovat huikanneet privietinsä kera passiviisuminsa vilauttaneet. Ovat ne ystävällisiä kumminkin siihen nähden mitä ennen, tavaritsit. Vaikka Putin on mitä on.

Vartin päästä kun autoa on tuontuostaan sammutettu ja sytytetty, nyitty pätkissä eteenpäin, rumpattu, saavutetaan korkea katos, missä kuskilla alkaa koppileikki: lunkulta lunkulle riento. Vanha Mies pääsee vähemmällä: kävelee vain sisälle tullirakennukseen ja hymyilemättä ojentaa lasin alta kolosta matkustusasiakirjat, passiin liimatun viisumin ja migraatiokortin kahtena kappaleena.

Yhtä verevä nainen kuin se uimahallin parkissa luettu pahis, katsoo pistävästi silmiin, Vanha Mies aivan hätkähtää, ettei vain olisi se kirjan miehiä nielevä nainen, joka hakkeloi kaikki kynsiinsä joutuneet miehet.