Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ei nimellä huoli koreilla

Joensuun kirjallisuustapahtuma. Heh. Yksinkertaisuudessaan ihan heh!
Aika myyvä.
Siinä voi kauppamiehillä olla naurussa pitelemistä.

Meille nynneröimmille kelpaa vallan mainiosti; myyvempi otsikko voisi karkottaa meidät vakavamielisemmät pois koko tilaisuudesta. Meille kelpaa vain paras ja laadukkain, kuten radiosta Yle Radio 1. Muu on kaupallista höpötystä.

Kahdeksannentoista kerran kokoonnutti viikonloppuna Joensuuhun tämä tapahtuma, jonka aikoinaan synnytti tuskissaan kaksi naista Mikkelissä hotellin sängyssä: Tuula-Liina Varis ja Eila Nevalainen. Lue vaikka Karjalan Heilistä.

Kolme marjaa kävin poimimassa sieltä tänä vuonna pottuuni.
  1. Matti Salminen. Toisinajattelijoiden Suomi on kirja jonka olin lukenut halulla hartahalla tässä potussa sekä Kirjavinkeissä ja lopulta lahjottanut sen kollega Matsille hyvin tietäen että hyvin uppoaa ilman ennakkoluuloja. Salminen kiteytti valtavirran vastaanoton epä-älylliseen 'N-liitossakos muka sen paremmin!'-nitistykseen. Urho Kekkonenkin muuten mukana puolensadan toisinajattelijan poiminnassa.
  2. Simo Hämäläinen. 'Onneksi olkoon isänmaa - mitäpä on mielessä säästyneen pojalla.' Tuollaisen otsikon alla tarinoi, paljon vakavamielisemmin ja sopeutuvammin kuin odotin. Ei puhunut mitään edes kuuluisista kaupungin vähäveroisista autokauppiasveljeksistä, kuten viimeksi parikymmentä vuotta sitten opetäydennyskoulutuksessa. Kätkäläisyys lie kuollutta kamaa.
  3. Volter Kilpi. No oikeastaan tämän takia sinne sunnuntaina, esittävän taiteen päivänä, kampesinkin. Ylin suosikkini. Enkä pettynyt.
"Ellei lintunen siiville heity,
ellei ihminen uskoonsa luota,
eipä lintunen ilmoja havi,
eikä ihminen Jumalaan saavu!"

Suljetuilla porteilla, Kilven viimeisestä teoksesta lauloivat, musisoivat.

otsikon jatke: ...jos ei kuvillakaan.
- Huikeeta! sanos Selänne ja muut sanaköyhät huippu-urheilijat.
Minä väännän sen lisäksi näin:
Kilpeä kiillotti laulaja, lauluntekijä Tomi Pulkkinen koostumuksella Trio Elävät todisteet. Loistava esitys, ennen kaikkea selkein ääntämyksin, mikä välttämätöntä, kun Kilven kielestä kyse. Oli porukka juonen löytänyt; olisi siinä Alastalon saliakin muutaman tunnin kuunnellut - Kirkolle-kirjasta puhumattakaan.

Jos jotain jäi vaille musamiesten esitys niin tätä vielä olisin odottanut sävellettynä:

"Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen
ja tunnustelee maailmaa ympärilleen niin pitkälle kuin sarvi yltää,
ja torkottaa ihminenkin
otsansa tuntosarvea elämään,
minne järjen haun karvan kärki pimeyksissä osuu,
seiniin tai tyhjiin..."

On se Kilpi V vivahteikkuudessaan ja hämäryydessään viimeisen päälle humoristinenkin.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

9 kommenttia:

  1. Ykköseltäpä ei tule urheilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      Kielivoimistelua ykköseltä ja puhheelta.
      Muu urheilu maksetuilta telekkarista.

      Eipä silti: ite en kuuntele radiota ollenkaan, minkä nyt autossa on pakko. En kestä kahenpälättäjän taktiikkaa.

      Poista
    2. Aluveuutiset pittää monesti kuunnella, kun Yle ei nykyisin enää pärjää niitten osalta netissä Luakkosten firmalle.

      Poista
    3. Lempikö se toinen pälättäjä ration lisäks on? Jyviä pälättäjiä ykkösellä on. Hurmeen Juhakin ihan päntiönnään ja Satsin Romani esmerkiten.

      Poista
    4. kavi

      eikun tarkotin sitä kun kaksin vetävät ratio-ohjelmia, olipa kaupallinen tai kaupaton ratiokanava: mies ja nainen puhuvat keskenään jonniijoutavia puberteettiäänellä kikattaen - millon mahatauvistaan millon vaihtavat keskenään mielipiteitään nenänkaivamisesta tai Juha Sipilästä taikka ...

      Paheksun.

      ps
      eli vissiin on vielä meluallergiaa omassa päässä työajoilta, kun ei ääniä taho sietää.
      Eiköhän tuo radiotunto ja kuuntelukyky vielä palaudu, kunhan liikuntakyky huononee.
      Eletään toivossa.

      Poista
  2. Olen käynyt näistä aika monessa alkaen ihan ensimmäisestä, nyt on jäänyt kolme vuotta väliin, kun on sattunut muuta menoa.
    Mukavia muistoja ja muistiinpanoja eri vuosilta. Joskus on ollut ihanan värikkäitä luennoitsijoita, kuten Miina Äkkijyrkkä aiheesta intohimo. Tänä vuonnahan ei mitään eritystä teemaa ollutkaan paitsi tämä itsestäänselvä Suomi 100.

    Minäkään en tykkää radion höpöttäjäjuontajista. Häiriköitä!

    P.S. Olen nauranut monesti, kun sinä kerroit potusta minun blogissani ja minä luulin, että puhut perunasta, koska se merkitys oli päällimmäisenä mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      Häiriköitä! sanot.

      Juurikin niin, sanos nykykielellinen.

      Ei kovin moni millään taivu potullani istumaan, vaan en uhallanikaan potaksi tätä blogipottua muuta.
      Eli mites se vannotteli se pikkinen poika:
      - En killoo, en killoo. En pelkele killoo!

      Poista
    2. En killoo, joo.
      Mutta tiäräkkö hikkaj, mitä killaaminen tarkoitti mun lapsuuren leikeissäni?
      Jos joku suoritus meni huonosti, naruhyppy tai muu, niin sen saattoi jättää pois laskuista sanomalla "tätä ei killata". Se tuli varmaan ruotsin verbistä gälla, päteä.

      Poista
    3. MM

      voishan ajatella/viisastella myös: kirjata =

      "tätä ei killata"
      vs.
      'tätä ei kirjata'.

      Poista