💕 Toinen suhde - kesäheila

Confession

Rousseaun jäljillä?

Tunnustettava on: 

Vanhalla Miehellä Toinen, nuori Nelikymppinen! Suhde jatkunut jo vuosikymmeniä. 

Kesäheila vain.

Puun takaa

Ei. Ei suhde salainen ole ollut - vaikka kuvasta niinkin voisi ounastella.

Aivan vapaasti on saanut nousta sen päälle, ns. kiivetä pukille, ja toimittaa tehtävänsä toisen Toisen, sen ikioman nähden. 

Eikä se Toinen, tärkein ja ensimmäinen, loukkaantunut ole ollut, ollut moksiskaan, tuskin korviaan lotkauttanut. Mitä nyt viime vuosina on pelännyt kiipeilijän puolesta, on kuulunut huolta äänessä: 

- Olepa varovainen sen kanssa, voit langeta touhutessasi.

Kuusiaidan leikkuussa on tällä viikolla kimpassa nahuttu: Vanha Mies vielä vähän vanhemman kasikymppisen kuusiaidan kimpussa Nelikymppisensä päällä. Sieltä nuokin pohjustuskuvat napsittu, kuten myös tämä kolmen karahka:

Jok'ikinen kesä yhdessä on aikaa vietetty, milloin maalattu taloa, milloin aitan aurinkoseinää, milloin urkittu puiden oksia sahaten, milloin kerätty omenoita, poimittu kirsikoita, luumuja - joskus pistetty tanssiksikin (video)!

Piristävä suhde tämä kesäsuhde on ollut - vahvistanut vakituista kummasti! 💏

💑💥

Apinamainen olo

"Mikä apinan vietti lie jäänyt sisimpään. Vaan hyvin kotonen olo siellä korkeuksissa on." Tammen oksilla /hj 30.7.2013

Itseään kun siteeraa niin ei syyllisty immateriaalirikokseen. Ja on satatuhatvarma asianlaidasta, jotta kutinsa pitää, minkä todistaa myöhempien aikojen toistolainaus:

"ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!" Puussa näkee pitemmälle /hj 15.11.2020

Mutta tää on jo liikaa:

- Kiireellä puusta pois ennen kuin 

tipah-taa- 

         aa- 

aa ...

Silmät kiinni katsoo naapuritontilta Vanha Mies moista nuortenmiesten puuhaa huokaellen: ohi ajavat nyt-ei-ne-nuoret! naapurissa.

Aikoo kiivetä VM kuitenkin vielä tälle nostalgiselle ITE-tellingille: nousnaviikolla alkaa olla aidanleikkuun aika.

---

Lisänä puu-sarjaan:

Poppeli

Mies joka istutti puita

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä, tänään:

Ella Brigatti: Haikara jolla ei ollut nimeä

Turvavälinekoronateline

 ikuisella ITE-tellingillä monikäyttö

Ah! Armaani. Ah!

Taas Sinun kimpussasi.

Jos lähdettäisiin ... yhtä matkaa piilompaan!

Jaksaa jaksaa! 

... vaikka ...

pikkuriikkisen jo 

keikutteleepi:

Mikäs meidän mennessä - niin yhtä kuin ainiaan oomma. ❤💑

💕💘  'Kanssasi sun' jo näiltä ajoilta: linkki

Tämä paikka, hyvä paikka

 - sajan kanssa asettuubi:

ps

muuten:

näin korona-aikana tuommoinen kapine ois estepeli kylillä liikuttaessa, asioita toimittaessa kaikilla - Maskina. Turvavälietäisyyden turvaajana turvahäkki. Jeh! 

Eikös?

KIRJA-ARVOSTELUT

Seimikätkyessään

ITE-taiteilija oli tienhaaraansa Salokylään Sangenlahteen vievän tien varteen kumpareen juureen rakennellut jouluseimen valaisinneuvoineen. Herttainen teos.

Asetelma kasvaa ensi jouluksi, kuulemma.
Siinähän on kumparetta laajentua.

Jäämme seuraamaan, seuraavaa joulua vartoomaan.

Omakotitalo - unelma ja ikuinen työmaa 15.

Pihamaan mylläys  14

Nyt on marraskuun puoliväli, 15.11., ja viimeinkin pihamaan mylläysprojekti loppu. Viimeiset laattakivet saunapolulle kaivelin eilisessä tihkusateessa kuin paraskin Åke Lindman.
Kaikki huoli ja murhehan, kuin myös ilo, alkoi elokuun puolivälin maissa, 19.8., merkinnällä Ihan pelottaa pihamaan puolesta.
Sitä ennen ja siinä samalla piti vedellä kaksi auringon polttamaa seinää norsunluulla ja liikennemerkkikeltaisella; värkkäillä ite-taidetelineiden kimpussa jos jotakin.

Nyt, luulen ma, että kolmen kuukauden rupeaman jälkeen pihamaa on kunnossa ja Paratiisi rapakkopiha(to)sta huolimatta valmiina kukoistukseen.

Paitsi että, Pah ja PAH!: Valopiuha on yhä kaapelikerällä seinvierustalla yhdistämättä ja talon rossipohjan alla oleva vesijohdon osuus lopullisesti eristämättä.

Valopiuha odottaa yhä vierasta tekijäänsä, sen sijaan rossipohjan putkieristäjä on koko ajan tässä paikalla siinä missä näppylähanskatkin odottamassa inspistä, milloin lähtisi hakemaan putken ympärille eristystuppeloa. Kuulemma parempi ensin kietoa putken ympärille styroxsuoja, koska pelkkä karhuntalja kostuu putken hikoilusta.

Summa summarum

Omakotitalo on oiva askartelupaja. Olen sen aina tiennyt.

Joskus - harvoin - tulee mieleen, entäs jos muuttaisi kaupunkin ja kerrostaloon niin saisi toimetonna kulkea -
 olla ja elöä ... ja sielullensa rauhan?

koko storyhan alkoi ennen

sontakaivon tyhjennystä, kuten tekstin linkki osoitti. 

Talo maalauksen vioissa

Vuonna 1997 viimeksi kokonaan maalattu talo vaatii päätymaalauksen. Auringonvoima läikittänyt päädyn pisamoille. Tämän viikon urakkana on raaputella irtoava maali pois.
Teräsharja ja raappa, siinäpä kalut.



Osa levyinä lähtee eli vesiliukoistalateksia maali on ollut, itsepähän maalasin sen velipojan kanssa silloinkin ja itse maalaan nytkin, nyt vaimo assistenttina. Velipojan sana kävi toteen, kun hän 16 vuotta sitten urakan päätteeksi pisti pensselin santaan ja naurahtaen totesi: - Eiköhän tämä kodin maalaus ollu tässä.
Eipä sitä seitenkymppisenä satakiloisena telineillä keikuta, katsokoon päältä eli alta touhua, kunhan 'lomille' tulee.

Sama on muuten tuulet ja tuiskut nähneen telinerumiluksen laita nyt, sen aika on tullut täyteen tämän hukin jälkeen. Sen verran piti kunnostaa ettei ihan joka lauta petä.



Mitäs nyt on - keskiviikko ja alaosa seinästä alkaa olla raaputettu.
Aurinkoseinällä on sopivan kuumat kelit! Paarmakin siellä viihtyvät pohkeita puremassa.
Huomenna jos virittelisi tikkaita ja kiipeäisi vintin ikkunatasolle huojumaan.

Semmoista leppoisaa viidenkuuden tunnin päivää.
Välillä passaa vetäistä tirsat kun kehtuuttaa.