Ihmisiksiolemispalautumisprosessi

Vanha Mies yrittää palata taas sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi talvisen metsäläiselämän ja hiihtelykauden hiipumisen jälkeen. 

Ruokottomuus on ensalkuun pois pyyhittävä, jotta markkinakelpoiseksi olisi käypä. 

Kolme askelta on jo otettu, ja varovasti päivä kerrallaan edetään. Mikäänhän ei takaa askelluksen onnistumista.

Näillä toimenpiteillä ihmisiksimuuntautumishomma on nyt kolme askelta lähempänä:

• Ulkosauna  Sisäsähkösaunankoppero vaihtuu leveisiin pitkiin lepolauteisiin. Talven jäljiltä pataan on muodostunut parin ämpärin kokoinen jäämurikka, joka kelluu ja kelluu vaikka kuin padan alla tulta pitäisi. Ei suostu hupenemaan ei sitten millään.  Lopulta ottaa VM kahmalo-otteella murikan hallintaansa ja kantaa tuon liukkaan lipsuvan penteleen pihalle. Siitä sitten tulta kiukaan alle ja pian kyly on valmis - eikä Riitun tikkua yhtään! Puhdistautumisriitti onnistuu.
• Parturi  Ei suostu vaimo enää pääpehkoa saksimaan, vaan sanoo, jottei tuosta mitään selvää saa ja patistaa oikeaan parturiin. Vanha Mies lyö hanttiin ja juntturiin ja ilmi tuo, jotta Sinä. Sen parempaa olekaan. Vaan ei auta: Kaupunkiin kaupunkiin! Piankos istuu ukkoparka auton penkillä pelkääjän paikalla ja sitten sitä mennään - hiukset hulmuten, miltei! Ja kun poispäin ajellaan ei tukka pahemmin hulmua, sänki pystyssä ajellaan kotia kohti; vaimolla ikään kuin uusi miesi - Sr. onkin Jr.
• Suomen Kuvalehti  Ulkoasu siistitty. On aika sisällisen siistiytymisen. Ja siihen varma keino on tilattu lehti. Ja ei kahta sanaa, että mikä. On aika nostaa orpo Orpo pöydälle:

Huom!

Kolme askelta vasta otettu.

Seuraamme tilanteen etenemistä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset -0°C  11 km  1040 km /€ = 161 h

'Sound of Music' muka

Kuvat: Riikka Hurri

Purraa ärsyttääksemme lyötiin hynttyyt yhteen ja istuuduttiin Mattibuun kanssa herroiksi Merivanin takapenkille, vaimot istutettiin kuskin ja apukuskin paikalle eteen. 

- Tijatteriin, kiitos! 

Ruokapaikan kautta - eli souvlakit suihin ennen esitystä, jotta jaksettaisiin istua kolmituntinen laulunäytelmän parissa.

Sitä ennen vaihatettiin ruoka suussa ajatuksia, jotta mikskä on männy puheet ja tämä olottelu, kun Niinistölläkin elämä ja ajatukset pyörivät pelkän sodan asioissa: pitäs kuulemma laajentaa ammustuotantoa Suomessa, koska menekkiä maailmalla tuntuu riittävän ja huutava on pula sotamatskusta. Me siihen painavat sanat keskenämme, jotta eikun panssarivaunuja Uudenkaupungin autotehtaalla suoltamaan niin sais peruutettua lomautukset. Ja muutama makkaratehdas vois muuttaa jokusen sikateurastamonsa tilat tuottamaan makkarapötkyjen sijasta tykinpiippuihin mahtuvia räjähtäviä pötk ...

Sitten tajusimme että eihän me enää koulussa olla eikä opettajia eikä meidän tarvitse opettaa eikä opetussuunnitelmia tehdä, joten on aika siirtyä teatteriasioihin ja katsoa miten ne näyttämöllä asiansa esittävät, miten ne saavat nunnan lapsenlikaksi ja ohjailemaan orpoa lapsipesuetta ja miten äkäinen isäukko sulaa voiksivahaksi ja miten lempi lopulta leiskahtaa ja miten natsipako rajan yli onnistuu...

- Mitäs te siinä oikein höpisitte? kuuluu ihmetys liinapöydän takaa vaimojen suista.

- Sound of Musicin juonta kertaamme.

- Muuten hyvä mutta esitys, johon ollaan menossa, on, hyvät herrat, My fair Lady.

Just joo. Ja no sitten sinne päätä pahkaa.

Pian istumme paikoillamme kakkosrivissä päät ketkallaan yläviistoon. Esirippu auki ja musiikki päälle, tempaava tanssi ja upeat konstikkaat lavasteet, ei puutu väriä, ei sykettä. Mukaansa imaisee ja ei todellakaan haittaa vaikkei tämä mikään Sound of M ole. 

Tämä on köyhän kouluakäymättömän tyttömoukan kehitystarina sivistyneeksi leidiksi ja muka-sivistyneen opettajakollegan moukkamaisen käyttäytymisen tarina.

Tunnemme voimakasta kollegiaalista myötähäpeää.

Lopputulema tulkoon tässä:

Että osasivatkin! Ammattiteatteri on ammattiteatteri. Siinä ei kangerrella eikä juututa junnaaman näyttelijöiden astuessa rooleihinsa:  

Regina Launivuo upeasti laulavaksi Eliza Doolittleksi;  

Petteri Rantatalo vimpanpäälle paneutuvaksi simputtaja Henry Higginsiksi; 

Markku Maasilta empaattiseksi eversti Pickeringiksi;  

Jaakko Tohkanen pohjia myöten juopottelevaksi Elizan isukiksi. 

Ja kaikki muut nimeltä mainitsemattomat, orkesteria myöten. 

 

Hitto että olivatkin uskottavan yliampuvia!

Suorituksista ei myötähäpeän häivää, niin kuin omasta teatteriin valmistautumispuuhasta ja puheista. Ja niin, etenkin niistä Purran lausunnoista.

Ja tämä tarina on > 90-prosenttisen tosi.

käsiohjelma

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset +2°C 12 km 722 km /€ = 114 h