Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elmo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elmo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. toukokuuta 2020

Kuka nyt Elmoa lukisi

sillon tällön toisinnaan mie

Pesäpallon takia ja päätoimittajan luen. Persoonaa pitää pelissä olla!
Nyt kun Juoksijaakaan ei viitsi, sillä siellä ei enää ole entinen tätsi, eli kajahda perustajaveljesten kultivoitunut ääni. Pekolat ovat poissa. Pää-Pekola muuttunut eutanasian kautta pilvenveikoksi. Tapio tulisielu siis. Usein aita ryskyen kaatui kun Tapio pisti itsensä likoon. Eikä se ollut pelkkää sanahelinää vaan hienosti sanottuna laaja-alaista perspektiivitietoa ja -vaistoa, jossa konteksteilla oli monesti painavampi osuus kuin itse sanomalla.

No Rönkä täällä Elmossa vähän samantapainen, pisteliäs piikittäjä. Piikityshän, ainakin terveydenhoidossa, on pöpöjen torjuntaa. Mainio asia.
Ei kaikki saa olla pelkkää urheilua, urheilulehdessäkään.

Fakkiutuminen urauttaa, ja nopeasti käy niin että kun kerran asia on läpikäyty ja sanottu, niin mitä sitä turhaan toistamaan. Lukija uskoo vähemmälläkin.
Senpä huomasi nyt Jukka, Rönkä, ja aloittaa lehden hirvestä, ei ampuja Juhasta, vaan hirvivaelluksesta ja sen intensiivisestä, aamusta iltaan ja öin, seurannasta SVT:stä.

Ett perspektiv on lehden ensimmäisen tarinan nimi.
Ruotsin televisio näyttää satoja tunteja keväisin toistuvasta hirvien vaelluksesta kesälaitumille. Siitäkös päätoimittaja saa kuulla kunniansa kavereilta:
- Hörhö mikä hörhö!

"3 över älven." Edessä huipennus 27. huhtikuuta: emo kahden vasansa kanssa sukeltavat hyiseen Ångerman-jokeen ja uivat sen yli.

Seuraa pohdinta, miksi Jukka-poika tuijotta moista. Tulee tulokseen, että se on rauhoittavaa, vangitsevaa, maagista. Vastapainoa hullulle maailmalle. Näkee sen että:
"maailmassa on muutakin koukuttavaa kuin rataa jonossa kiertävät formulat."
Urheilulehden päätoimittajalta paljon sanottu. Levikin vastaista työtä. Lehdestä ei tällä tavoin voi muodostua fakkituneiden urheilufanien nuolukiveä. Kai.
Pitänee pelkästään jo tuon takia liittyä vakilukijoiden joukkoon.

Ja onhan siellä Pekka Arffman, Lauran isä ja Pentsisten lapsen ukki, tuttu pelaaja ja pelinjohtaja Kiteen ajoilta. Arffman jos kuka tietää pesäpallon historian sisäpiireistä, on yhä pelin ytimessä - ja mikä napakkuus tekstinsyljennässä!
On siellä tekijöiden joukossa myös muuan Raimo, Summanen, mutta hänestä ei nyt sen enempää - ettei se kuohahtaisi.

Eikä tämä kerrottu kehu ole tilattu mainos.




KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Elmo Enossa

Viimeksi siellä oli Vanja-eno, Enossa siis. Mutta se oli toinen juttu ja toisen ryhmän tuotantoa metsissä ja vainioilla, tämä tämän toisen Louhitalolla. Molemmissa pontta ja energiaa yllin kyllin.

- Kyllä tässä nyt on melekonen meininki! huokaili joku eturivin mummoistakin kuuluvasti jo hyvissä ajoin ennen puoliaikaa.

Juhani Peltosen urheilusankari Elmo, jota kukaan ei voittanut - paitsi ratsastava Aliisa. Sitä tässä katsoimme kodikkaassa hirsitalossa pylväiden välissä.  Ihan riittävästi näimme ja kuulimme ja yhdyimme mummon huumaan - repäisevä oli meininki. Isolla porukalla temmelsivät, yksin laskien 18 henkilöä lattialla sekä Elmo.

Matkalla Elmoon tuli mietittyä että pystyvätköhän Elmon, tuon Andien talvikisojen ja Derwangan jättiläiskisojen sankarin paketoimaan uskottavasti näyttämölle näytelmän keinoin, elokuvakeinoin olisi kummakaan. Uskottavasti!

On siinä vaatimusta kerrakseen - kun lähtökohta on tämänlainen: Mies kaatuu satasen juoksussa ja voittaa; mies ottaa nokoset kesken viidenkympin hiihtoa ja voittaa; mies yksin pesee jääkiekossa kaikki joukkueet, samoin jalkapallo-ottelussa Elmo - Muu maailma. Tai heittää keihästä yli sadan metrin tai tai tai! Ja miten Immo ja Lyly onnistuvat selostamaan tunteella kun esikuvina sentääni Kauko Helovirta/Heikki Kinnunen ja Jarno Hiilloskorpi/Pekka Autiovuori ja ihan oikeasti Pekka ja Paavo, Tiilikainen ja Noponen, heihinhän väkisin selostus vertautuu.

Hyvin onnistuivat. Ainahan louhitalolaiset onnistuvat niin kuin Niskavuoressa ja Pois kauas pilvet karkaavissa esim.

Poismatkatessa teemme yhteenvetoa:
Surullinen tapaus tuommoinen Elmo, ei se ihmistä kuuluisuus auta onneen. Se kävi selvästi ilmi. Tatu Kaihua, se Pölösen Onnen maan Tapi, osasi olla sivullinen, vaikka päähenkilö olikin, elämöimättä vetäytyi kuoreensa ja antoi kannattajiensa hurraukset hurrata, fanien huutaa kurkkusuorana Voitto-VOITTO!!!aan ja suoda eturivin mummolle töminällään ihmetyksen jos ihastuksenkin aihetta. Entä Elmon äiti! Mikä läsnäolo, taisi oikeakin kyynel poskelle vierähtää ihmepojan vuoksi. Musiikki pelasi ja poljento kohdillaan. Ai niin se Reijo Rymy Petkelström: hänessä oli notkeutta ja oikeaa kovuutta, vaadintaa.
Ensimmäinen jaksoa hallitsi enempi ilo ja remakka, toista suurempi suru.
Niin kuin pitikin, kirjan mukaan. Parempi peittääkin kirjan loppu, olla sitä näyttelemättä. Ja mitenkä näyttääkään se miten Elmo hopeanhohtoisena tykin ammuksena sinkoutuu taivaalle ja kiertää maapalloa - yhä, sillä senhän voi kukin nähdä menemällä ulos ja katsomalla yötaivasta
- kuten me pois ajaessamme pimenneessä illassa.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 10. elokuuta 2017

Urheilukirjat

Urheilutietäjät järjestelevät suomalaiset urheilukirjat paremmuusjärjestykseen toptenillään.
Omia sattumiani rokkaan kokoilen näin Lontoon MM-kisojen aikaan samalla hämmästellen brittien buuausta Justin Gatlinille, joka on  ottanut vastaan omat lipsumisrangaistuksensa ja miehen lailla kärsinyt ne. Ja kestänyt!

Myös Kirvesniemen Harri sen kuin porskuttaa ja johtaa suksiyritystään Kiteellä.


Mika Myllylä kuittasi kohtalonsa toisin. Ja ehti purkaa sisintään ennen poistumistaan sykähdyttävällä kirjalla, jossa urheilun liekki on läsnä mutta leikki kaukana.
Sepä nouseekin omassa kympissäni urheilukirjojen kärkeen.

  1. Mika Myllylä: Riisuttu mestari
  2. Juhani Peltosen: Elmo
  3. Lasse Virén: Kullatut piikkarit
  4. Eva Wahlström: Rajalla
  5. K. Kare: Tahko Pihkala - Legenda jo eläessään
  6. Matti Hannus: Flying Finns - Lentävät suomalaiset
  7. Mauno Saari: Juoksemisen salaisuudet
  8. Juoksija-lehden Olympia- ja MM-kirjat
  9. Pentti Haanpään urheiluaiheiset novellit; Pyöräurheilija Saikansalo yms.
  10. Ollin pakina: Sekuntikellot
Lista voi olla vaikka tuonnäköinen; voisi olla toisenlainenkin, sillä siitähän puuttuvat suomalaisen urheilun raamattu, Martti Jukolan Urheilun pikkujättiläinen; Aino Saarisen Tahto; Jouko Puhakan Huippumaileri; Marko Tapion Tarina viidestä kilometristä;  Jouni Tossavaisen Juoksijan testamentti jne.

Melkoisen kovaa leikkiä - liekin roihutessa - urheilun huipulla, kaiken kaikkiaan!
 
Ja parashan on vielä tulossa, kunhan Hän niittaa urheilu-uransa, eli jäämme Rydmanin kanssa vartoomaan vesi kielellä suursuosikkimme Kaisa Mäkäräisen elämäkertaa. Vai mitä K.?



KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös