Kaksi yhteneväistä

eri tahoilta

 - Yks yhteen! vakuutun.

Luen Marjo Lanérin Näkyjä, romaania isänsä kadottaneesta metsän takana asuvasta erakkotytöstä*, joka ihastuu alaluokan opettajaansa ikihyväksi; niin opettajakin - oli. Tapaavat sittemmin intiimimmin. Tyttö* valokuvaa. Kehittää kuvansa pimiössä, jossa yhtäkkinen havahdus:

"Suon ötökät näkyivät selvinä, kukinnot hehkuivat, saatoin yhä haistaa ne. Sitten silmäni kohtasivat matalan metsän rajasta silmäparin. Siellä se kontio seisoi, oli katsellut touhujani, haistellut minua. Sen turkki näytti märältä, liekö tuo uinut suon silmissä juuri ennen häirintääni."

Vaihdan lukemisen Elonkehään lähes lennossa ja yllätyn kun tormaan heti peräperään Heikki Willamon Mietteitä ajassa kuvaesseilyyn:

"Karhun aika. Karhua katsellessani en voi ohittaa sitä pitkää historiaa, joka Metsän isännällä on ihmisen ajatuksissa ollut ja yhä on. Sillä on kiistaton erityisasema lähes kaikkien pohjoisten kansojen mytologiassa. Sitä pidettiin esi-isänä, ihmisenä tai jumalan kaltaisena olentona, joka hallitsi valtavia voimia."

 

(*myöhemmin saan tietää, että

hän on muunsukupuolinen poika)

Omiakin karhukohtaamisia on parit.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -2°C hiihdot  12 km / 307 km / € = 54 h

Vuoden 2023 kansi

Helppo valinta 

Elonkehä 4/2023

Vähän eri luokkaa kuin nämä lapsistiset namuset:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -21°C hiihdot  8+4 km / 285 km / € = 50 h

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon Laulujoutseneen, Mikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

• Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
• puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
• - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
• Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
• 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
• Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
• Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
• - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
• - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
• Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

Laulujoutsen elomme kehässä

 Suomen kansallislintu

Ja niitä riittää! Yrjö Kokon (1905-1975) ansiosta. Vaiko takia? Riippuu keneltä kysyy.

Jos kysyy elonkehäläisiltä: ansiota. Jos kysyy maata viljeleviltä: takia. Metsästäjiltä jos kysyt: sekä että. Kymmenkiloisia paisteja ilma sakeana ja pellot täynnä, ennen muuttomatkaa.

Ollaan elämänkatsomuksen ja elomme kehän ytimessä.

"Kulutuskulttuurista etäisyyttä ottaneet ovat jo pitkään nähneet toisin: ihmisen erillisyys muusta luonnosta, ihmisen ylivertaisuus ja luonnonherruus sekä edistysusko ovat kaikki ihmisen olemassaolon merkityksessä luovia tarinoita, eivät tosiasioita. --- Olin itsekin juuri näiden tarinoiden vanki. --- olemme kasvaneet fossiilikapitalistiseen järjestelmään ja osa mielenmaisemastamme tulee väistämättä olemaan öljynmustan mytologian ja elämäntavan kyllästämää. ---" "Voimme silti katsoa kunnioittavasti taaksepäin ja löytää opastusta uuden luomiseen." -Osma Naukkarinen

Yrjö Kokko, eläinlääkäri, kirjailija, rimpuili vastaan ja kuinkas kävi: 

"Tämä johti maalaiseläinlääkärin ammatille haitalliseen punaleimaan. -- Kokko rakasti vapautta - taloudellista, poliittista, taiteellista, hengellistä. Toislajisten vapautta."  -Mikko Kallionsivu

Luokkalehden 1986 jälkeen olen lukemassa Elonkehän uusinta, nro 3/20. Silmät suitsirenkaina, sanoisi Karjalaisen muinainen pakinoitsija Romuluu.

Olin äimänkäkenä Kallionsivun esille nostaman Yrjö Kokon mietelmän havaittuani: 

"Tieteen narkoosilla voi nukuttaa sydämen runon." 

Äimänkäkenä siksi, koska omiin sitaattikokoelmiin olin jo aikoja jäljentänyt tuon saman lainauksen! joka jatkuu ja täydentyy "Silloin ei ainakaan ole naurettava.". 

Noin Yrjö Kokko kirjassa Laulujoutsen - Ultima Thulen lintu. 1950.

Ja taas on lisättävä lukupinoon välttämättä lisäkirja, vaikkei enää millään pinon sortumatta mahtuisikaan: Jukka Parkkinen, Yrjö Kokko: Sadun ja luonnon runoilija. WSOY 2003.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kaapista ulos

⚢ Ei, kyllä minä lehtiäkin luen enkä vain kirjoja - johan tuon harhauttavasta otsikostakin voi päätellä.⚣
 Lajikirjoa riittää.

Kaikista lehdistä ei viitsi niinkään huudella, kun ne lehdet eivät ole sellaisia lehtiä joita monikaan lukee. Niistä vain huutelen joita moni muukin lukee ja joissa on kirjoituksia Haberista, Sillanpäästä, tinderistä, whatsappista ja twitteristä. Enempi aktuelleista aiheista. Siis Kuka tapasi kenet missä ja milloin - tiedättehän.

Sen verran tulen kaapista ulos, että pistän tähän pääsiäispyhinä lukemani kuivan lehtinipun malliksi:

Mutten niistä sen enempää käy huutelemaan, koska eihän niissä monenkaan mielestä ole mitään luettavaa, noin yleisesti ottaen, sillä ketä (ki)innostaa lukea

• Elonkehän juttu Omavaraopisto etenee (=Lasse Nordlund/Maria Dorff) Valtimon perukoilla;
• Kaltion juttu Kansainvälistä viestintää vessanseiniltä - jonkun virolaisen Samman Viestejä-taidenäyttely jossain huithiijessä Torniossa;
• niin & näin-lehden juttu Estetiikan tiedollinen merkitys; 
• Nuori Voima -lehdessä Loksuva lukija tai 
• Ukkosesta runoja?

Suomen Kuvalehti lienee tutuin tuosta nivaskasta, jupihko lehti, jonka muotinumerossa Piilosana ratkaistavaksi. [ei muuten ratkennut kokonaan, kun ei sytytä vihje:
Entisiä kellon valmistajia ei teknosällin apu tavoittanut. Onneksi teillä on - ja itselläni - kone. (13 kirjainta eka k vika n) ]

Kaikissa noissa lehdissä, SK:ta lukuun ottamatta, on se yhteinen piirre että niitä voi lukea muutaman vuoden viiveelläkin - aivan kuten kunnon kirjallisuutta: sanoma ei vähässä kummassa vanhene.

Liikkuisiko viidentuhannen särvessä lehtijulkaisujen määrä Suomessa? - niin ainakin jokunen vuosi sitten joku laski. Ai niin - senhän voi googlata: kas tässä!

hiihdot 11 /766 km = 114 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

Lopuksi hirsipuuhuumoria?

TV:tä, tuota akultturellista sontaluukkua katsellessa, näyttää kyllä itsestään selvältä, että ... melekonen haipakka kanavalla kuin kanavalla menossa, paitsi Femmalla ja Teemalla.

Vaan onkos pakko katsoa!

Mikset tee niin kuin harva tekee: tarttuu vaikka Elonkehään.

Ja jos eivät sen pitkä jorinat kiinnosta, niin kiinnostaa hirsitalossa-asujaa ainakin yksi juttu, lehden viimeinen: Hirsirakentamista omavaraiseläjänä.
Nyt valtimolainen, entinen Saksassa-eläjä, korkeasti kouluja käynyt Lasse Nordlund on ajat ammoin hylännyt sivilisaatiomme ja elää korvessa viittä aaria viljellen ja rakentaa perheelleen kovin kourin hirsitaloa. Mikähän noita etelän äijiä muuten juuri Valtimo vetää? Sampsa Oinaala siellä on ja siellä elelee se muuan erakkomunkki Stefanos ja ...

Siinä ei hiilijalanjälki paljon kasva.

Kunnioitettavia tyyppejä.

Lasse Nordlund  on laskenut koneitta tehtävän rakennusprojektinsa keston viideksi vuodeksi. Taloon tulee parveke; sähköä, vettä, vesivessaa ei tietenkään taloon koskaan tule.

Rakentaminen on työlästä ja tarkkaa puuhaa, seinähirsien väliin tilkkeiksi tulevien rahkasammalten keruu suo-ojista hidasta jne.

Sopii ostaa syväekologinen lehti tai tilata. Vuosikerta, 4 numeroa, 32 €. Mutta jos olet varaton, siis köyhä, saat lehden halvemmalla: 25,50 €. Sisältöön voit tutustua tästä.

ps
Oli hirsijutussa yksi vinkki, jota taidan enskesänä kokeilla, jos V suostuu:

 'Lisäksi hirsitalossa voi tulla auringossa paahtavan kuuma. Jos verhot ovat  sisällä, lämpöä saa heijastettua ulos huonommin. Kun verhot asetetaan ulos, se käy tehokkaammin.'

 

hiihdot  10/234 km//€

 

Elonkehä/City

YK tai BB - äänestys kuin äänestys

YK:n turvallisuusneuvostoon Suomelle ei paikkaa
Mikähän hinku niillä siihen 15-sakkiin olikaan?
Tämmöisen kärpäsmaan viisaampi pysyä laulukuorossa kuin pyrkiä solistiksi ja päälle päsmäriksi.

Niin mietin, ja voin olla väärässä - samapa tuo. Onpahan mielipide viilattaavaksi, jos tarvetta ilmenee.

Elonkehää lukee ylen harva, on se sen verran harmaa ja kiiltämätön, sopimaton tämän maailmaan menoon ja rytkeeseen.
Jos jossain niin siinä lehdessä viilattua ja railakasta mielipidettä löytyy. Viimeisimmässä kymppinumerossa päristelee Pertti Koskimies kuuraparran alta tuutin täydeltä vaalien tiimoilta:

"... ei Ville Pernaan ideaalidemokratialla kurssia käännetä. Jopa evoluution rapautuessa rakennusainesten puutteeseen, viimeisen giljotiinin tippuessa tuskin lohduttaa, että jokainen sai äänestää, pääseekö isotissisin bigbrotherbimbo jatkoon."

Suorasukaisia kuuntelen mieluummin kuin diplomaattisia.

torstai 18.10.2012 9C