eri tahoilta
- Yks yhteen! vakuutun.
Luen Marjo Lanérin Näkyjä, romaania isänsä kadottaneesta metsän takana asuvasta erakkotytöstä*, joka ihastuu alaluokan opettajaansa ikihyväksi; niin opettajakin - oli. Tapaavat sittemmin intiimimmin. Tyttö* valokuvaa. Kehittää kuvansa pimiössä, jossa yhtäkkinen havahdus:
"Suon ötökät näkyivät selvinä, kukinnot hehkuivat, saatoin yhä haistaa ne. Sitten silmäni kohtasivat matalan metsän rajasta silmäparin. Siellä se kontio seisoi, oli katsellut touhujani, haistellut minua. Sen turkki näytti märältä, liekö tuo uinut suon silmissä juuri ennen häirintääni."
Vaihdan lukemisen Elonkehään lähes lennossa ja yllätyn kun tormaan heti peräperään Heikki Willamon Mietteitä ajassa kuvaesseilyyn:
"Karhun aika. Karhua katsellessani en voi ohittaa sitä pitkää historiaa, joka Metsän isännällä on ihmisen ajatuksissa ollut ja yhä on. Sillä on kiistaton erityisasema lähes kaikkien pohjoisten kansojen mytologiassa. Sitä pidettiin esi-isänä, ihmisenä tai jumalan kaltaisena olentona, joka hallitsi valtavia voimia."
Omiakin karhukohtaamisia on parit.
