Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiilijalanjälki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiilijalanjälki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Lapset saastututtavat

Vähän tekopyhänä ellei peräti hurskaana tässä pyöriskelen luettuani kummallisesta näkövinkkelistä, etten sanoisi kieroutuneesta, tämän:

Heidi Viherjuuri / Henna Ryynänen - Mäkelä 2023
Lastenkuvakirjahan tuo on.

Mutta kun lukuhetkellä ei lasta näkynyt mailla ei halmeilla, luin sen itseni iloksi tahi suruksi piittaamatta genrestä eli lajityypistä.

Rakkauden sanoman lisäksi hain älypuolen sanomaa tytön mummolanmatkasta, ja löysinpä tuon kirjan toiseksi viimeiseltä aukeamalta, mummon huristellessa autollaan paljaaksi hakatun metsän halki. 
Tytön miettiessä: missähän linnut nyt laulellevat.

Jos kysyjä olisi aikuinen, nostaisin sormeni ja sanoisin: 
"Katso itseäsi! Olet Guilty. Tähän pisteeseen päästyäsi olet tuhlannut luontoa ruhtinaallisesti. Kakistelepa tännetulovälineesi ulos!"

- Linja-auto. Hissi. Juna. Lentokone. Liukuhihna. Hissi. Metro. Pikajuna. Mummon auto.

 "Niinpä!" tuhahdan kuin Linkola parhaimmillaan. "Siinä on jalanjälkeä nokko!"

Ykskantaan ajateltuna: Pelottavia nämä nykyiset lastenkirjat, siinä missä entiset Punahilkat susineen ja Hannut & Kertut sokeine noitineen.

Pahapa tässä tosissaan on hurskastella, koska tuli tänäkin päivän käytettyä noista kulkuneuvoista viimeistä, mummon autonrotteloa, kaupunkireissulla 
päästäksemme tänne:
Lisää
sapuskaa/sapiskaa
Kirjavinkeissä

tiistai 9. helmikuuta 2016

Lopuksi hirsipuuhuumoria?

TV:tä, tuota akultturellista sontaluukkua katsellessa, näyttää kyllä itsestään selvältä, että ... melekonen haipakka kanavalla kuin kanavalla menossa, paitsi Femmalla ja Teemalla.

Vaan onkos pakko katsoa!


Mikset tee niin kuin harva tekee: tarttuu vaikka Elonkehään.

Ja jos eivät sen pitkä jorinat kiinnosta, niin kiinnostaa hirsitalossa-asujaa ainakin yksi juttu, lehden viimeinen: Hirsirakentamista omavaraiseläjänä.
Nyt valtimolainen, entinen Saksassa-eläjä, korkeasti kouluja käynyt Lasse Nordlund on ajat ammoin hylännyt sivilisaatiomme ja elää korvessa viittä aaria viljellen ja rakentaa perheelleen kovin kourin hirsitaloa. Mikähän noita etelän äijiä muuten juuri Valtimo vetää? Sampsa Oinaala siellä on ja siellä elelee se muuan erakkomunkki Stefanos ja ...

Siinä ei hiilijalanjälki paljon kasva.

Kunnioitettavia tyyppejä.

Lasse Nordlund  on laskenut koneitta tehtävän rakennusprojektinsa keston viideksi vuodeksi. Taloon tulee parveke; sähköä, vettä, vesivessaa ei tietenkään taloon koskaan tule.

Rakentaminen on työlästä ja tarkkaa puuhaa, seinähirsien väliin tilkkeiksi tulevien rahkasammalten keruu suo-ojista hidasta jne.

Sopii ostaa syväekologinen lehti tai tilata. Vuosikerta, 4 numeroa, 32 €. Mutta jos olet varaton, siis köyhä, saat lehden halvemmalla: 25,50 €. Sisältöön voit tutustua tästä.

ps
Oli hirsijutussa yksi vinkki, jota taidan enskesänä kokeilla, jos V suostuu:
 'Lisäksi hirsitalossa voi tulla auringossa paahtavan kuuma. Jos verhot ovat  sisällä, lämpöä saa heijastettua ulos huonommin. Kun verhot asetetaan ulos, se käy tehokkaammin.'
 
hiihdot  10/234 km//€