Kaunoaakkoset

 Tyyppikirjaimisto, kouluhallituksen hyväksymä, vuosi 1950.

- Tarpeettomia! näen vakuuttuneena vakuuttaneeni jo erityisopettajakokelasaikoina oikein Hesarissa ja sittemmin 40 vuotta myöhemmin saanut viimein virallisen hyväksynnän Iltsarissa:

Kaunokirjoituksen loppu

Mutta kas kummaa nyt! 

Nyt 

on toteutumassa vähän samal viissii kuin Matibuu-kollegan kanssa aikoinaan käymämme jonkin tärkeän - mikä lie ollut aihe - keskustelun loppulausuma:

- Sie oot kyllä Mats oikeessa, vaan mie oon eri mieltä.

Kuinka ollakaan: Nyt olen toista mieltä itseni kanssa!

Tarpeellista olisi kaunokirjoitus - ja mielenkiintoista, minkä todistaa nykykakkosluokkalainen, jonka kanssa hirmu innolla pitkän illan harjoittelimme kirjainten kieputusta. Jännää kuin mikä!

Kuten kuvan äffää ja - arvatkaas mitä tuota toista pienemmällä:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Epämukavuusalueella

 het' perrään suoraan taas syvään päätyyn

 Kanteletar/Elinan surma

Elinainen neiti nuori

Meni aittahan mäelle,

Vaskivakka kainalossa,

Vaskiavain vakkasessa.

Tuoltapa tulee Klaus Kurki.

“Mistäs tunnet Klaus Kurjen?”

“Tulennasta tuiman tunnen,

Jalon jalan heitännästä.”

On se vaan työnnettävä tuo nokkansa milloin minnekin ja milloin minkin aidan raosta pirteänä pysyäksensä ja ajan, menneen ja nykyisen, hermoilla.

Aukenihan tuo jollain tasolla sarjakuvakin, niin miksei sitten O0pPERAaaa! 

Oskar Merikannon Elinan surmassa eilen istuttihin, nautittihin - myös niitä leivoksia. 

Klaus Kurki ja Kirsti Fleming.
Heikki Kilpeläinen ja Anu Ontronen
Kuvakaappaukset ESMO ry:n videolta 

Vapistihinkin*, siinä ensimmäisellä rivillä, kun tuo tumma jytäkkä nainen tarttui teräsaseeseen ja lauloi niin että penkki tutisi. Oli muuten mahtava ilmestys! Ei se meitä jahdannut vaan Klaus Kurjen vaimoa. Tappaakseen vainosi Elinaa, mustasukkaisuudessaan, niin kovin halusi itselleen tuon Kurjen.

Ja nyt juonipaljastus (siis silmät kiinni ne jotka haluavat säil--jne.): juoni tuo tumma nainen, Kirsti, asiat niin, että Klaus itse lopulta tappoi vaimonsa, rakkaan Elinansa, kun toinen, tuo tumma nainen, koko mezzosopraanosuullaan syyti valhetta Kurjen korvaan - Elina muka kantoi toisen miehen lasta!

Se on jännä, jotta nämä juonipaljastukset kuuluvat oopperakuvioihin itsestään selvänä, libretto lukusalle, vaan paljastapa, spoilaapa, romaaneista, dekkareista juonet, niin johan saat lukijan vihat päällesi! 

Musiikin kulkua en tässä pysty paljastaen selvittämään, se täytyy kaikkien käydä kokemassa paikan päällä, missä nyt sitten seuraavan kerran ESMON organisoima esitys järjestettäneen. Tämä Karjalaisen kriitikko on kokenut sen näin:

Karjalainen / Jyri Ojala 22.9.2024

Vaan minullepa osattomalle asiantuntemattomalle kelepas! 

Kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla ja suurella ihmetyksellä tunnustaa: en olisi halunnut tuon loppuvan niin pian - mitä tuota nyt 'huutoa' reilut kolmatta tuntia kesti. Ilmankos: M. Pölönenhän oikein televisiossa kertoikin että tangomaisen rahvaanomaista mustasukkaisuutta siellä tapahtuu.

Ajoi päin sula’a merta,

Alle aaltojen syvinten.—

Se oli meno nuoren miehen,

Kanssa nainehen urohon;

Kirsti rakkina perässä.

* niin, kennenkö kanssa vapistihin? Tietysti sen yhen hyväkkään, ikiystävä Mattibuun - hänhän on musamiehiä henkeen ja vereen, omat orkat ja pelit; eihän sitä muuten meikäläinen sotkeutuisi tämänmoisiin kotkotuksiin ja mielen avarruksiin. Nyt kun vielä seurueeseen saatiin mukaan vaimot ja Mattibuun Laura, musiilkkiope oppaaksi, niin hauskanjännittävä iltahan siitä taas kerran kehkeytyi, nyt Merikannon musiikin parissa.

Ohjaus Markku Pölönen, Joensuun kaupunginorkesteri /
kapellimestari Huba Hollókői

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sukellus

Tiettyjen uutisten ilmoillepääsy aiheuttaa Onni Eläkeläisellemme paiseita mielessä ja näppylöitä kielessä, pukkaa kaivamaan ja raapimaan mielenviertä. Ensimmäisenä aatos ja hätähuuto: 

- Nyttt ttarvittas Mattibuuta paikalle!

Hänhän on Onnin mielestä ainut joka ymmärtää oikeasti samallviisii asioiden laidan, sen, että mistä kulloinkin kenkä puristaa. Ja on tuomitsematta epäempaattisemmatkin ajatukset. Ja on sitä mieltä, että ajatella voi mitä vain. Ja ennen kaikkea miten vain toisin päin kuin muut, eikä pm Holkerin lailla, joka aikoinaan (Linkolastako?) sanoi, ettei noin voi edes ajatella. 

- Kai sitä nyt voi edes ajatella vaikka miten, syväajattelee puolestaan Onni, tuo itseoppinut vilosohvi. 

Muut taipuvat uutisten myötä siunailemaan jotta voi herra paratkoon ja auttakoon pulaan joutuneita. Mutta Onni ja Mattibuupa ajattelevat duona monesti toisin, jopa brutaalisti muiden mielestä - kuten silloin niiden kaksoistornien tuhon aikoihin.

Hermostustako vai mitä lienee Onnilla ilmassa näinä Prigotshinin ja Wagnerin ja Venäjän erikoisten operaatioiden aikoina, kun sukellusveneen uppoaminen Atlantin aaltoihin ei tunnu misssään, siis sillä tavoin kuin pitäisi.

wp-kuva

- Sitäs menivät! tuhahtaa Onni tietäen että ajatusheitto on tuhoon tuomittu ilmoille päästyään. 

Alkaa armoton räkätys ja räksytys: 

- Eikö sinulla ole moraalia, kunnioitusta ihmisarvoa kohtaan! Etkö! Eikö! jne! 

Jäkätijäk.

Tässä tilanteessa ainoa Onnin pelastusrengas noilta empatiahyeenoilta olisi Mattibuu, joka takuulla tokaisisi yhtyvät sanat: 

- Sitähän menivät.

Ja sitten yhdessä lausahtaisivat, taas duona, kuin aameneksi: 

- Eikö rahalle ole parempaakin käyttöä kuin maksaa satojatuhansia päästäkseen sukelluskapselissa katsomaan onnettoman Titanicin ruostuneita rautaromuja!

 

Vähä jotteivät päästäisi kirosana-Perkuletta perään.

Mikähän kumma lie niinkin leppoisan miehemme kuin Onnin noin ärhäkkääksi saatellut. Pelipöksyjään repimässä!

Miksi noin kuumana käy? Helteetkö piinannevat? Onko unohtunut sukset jalkaan / lämpöpumppu päälle, talven jäljiltä? Ei ole huomannut viilennyssäätöä?

Juhannusko? Ukrainako? Suhteellisuuden tajuttomuus?...

Turhaanhan hän ärhentelee. Ikään kuin se maailmanmenoa lotkauttaisi!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Norppa verkossa

Nyt kun näkyvä ukkokööri (voksit, kavit, jussit, ryytmannit sun muut) on kaikonnut ties minne mananmajoille näiltä palstoilta, on keskustelu siirtynyt mailipuolelle pimentoon. 

Siellä meillä onkin varsinainen rieha päällä norpista sun muista pippureista.

Kuunnelkaas tätäkin viherpiipertäjää, entistä kollegaa, mattibuun päräyttäessä tuulienergiaropelinsa kierroksille.

(luvan perästä toki tänne laitan kun lupa näin komiasti herui: Vaan kuten Tolstoin Leksa minäkin annan kirjallisen tuotantoni kaikkien vapaasti käytettäväksi. Aivan ilmaiseksi, koko ihmiskunnan hyödyksi ja onneksi. Olokeepa hyvä vuan.)

Tarrautukaa tilaisuuteen, tässäpä vastaus itsenäisyyspäivänä lähettämääni mailiin:

"Intellekt..vai mikä se päivä oli?

Taitaapa olla luonnonlaki, että nuoriso joidenkin muiden vittumaisten ihmisten yllytyksestä alkaa vouhkasemaan. Aivan muistuu mieleen 70-luvun systeemit yliopistolla. Harva se päivä lipputangossa DDR:n tai Neuvostoliiton lippu. Radiossa ja telkkarissa Näin naapurissa ohjelmat. Totuus oli hyvin rajattua osatotuutta. 

Nyt sama sapluuna tässä norppavouhotuksessa. Ja susi y.m...

Itsekin olen kovasti kallellaan vihreään päin. Vaan eipä taida kelvata elämäntapani ja aatokseni sille porukalle. Kylven mielelläni oikeassa puusaunassa. Lämmitän mökkini ja saunani koivuhaloilla. Erittäin hyvää kotimaista polttoainetta. Metsästän ja kalastan viettieni ja mahdollisuuksieni mukaan. Erittäin hyvää ja ravitsevaa lähiruokaa. Kaurapuuroa tulee keitettyä silloin tällöin. Puolukkahillon, voisilmän tai maidon kanssa. 

Erittäin hyvää ja terveellistä syötävää. En pidä soija- tai muustakaan tuontiruuasta. Punkun ja muiden herrasjuomien sijasta juon piimää. Koskenkorva on hyvä juhlajuoma. 

Kettuhattu ja koirankarvarukkaset ovat parhaita lämpövaatteita. Voi kun saisi jostain lammasnahkaturkin. Entäs kengät. Nahkaa niiden on oltava, kyllästettynä hylkeenrasvavoiteella. Tiisseliautolla, oikein nokitiisselillä, ajelen asiani. Mukavahan se olisi sähköautolla päästellä, vaan maksaa niin pirusti. Se olis muuten aika helevetin iso aukko Suomen metsissä (seisoohan Suomi puujaloilla). En tosin omista metsää. Mutta viennillä tuonti rahoitetaan. Siinä kaatuisi toinenkin linnunlaulupuu. Ja mistäs se sähkö? No Pamilosta tai Kuurnasta, missä ennen lohi kuti!  Eikä kukaan ole olalle taputtelemassa, kun en vedä viivoja taivaalle.

En ole menossa kettufarmille elukoita vapauttelemaan, mutta yksi eläinsuojeluhomma olisi mielessä: Miltähän mahtaa tuntua kissoista tai koirista elää aivan lajille epätyypillisessä ympäristössä. Nimittäin kaupunkitalossa. Mikä äänten sekamelska! Mitkä hajut ja ilmansaasteet! Asfaltti kaakeli ja parketti jalkojen alla. Entäs se ruoka? Ei Koira (sama eläinlaji kuin susi) eikä kissa ole vegaaneja! 

Tässä ihan syvämmistyy, kun rupeaa miettimään tätä maailman menoa. Vaan yksi mieltäni ilahduttava sattui tulemaan telkkarista: Teuvo Hakkarainen ja Pekka Haavisto. Kuin veljet keskenään. Teuvo oli kutsunut Pekan kotiseudulleen tutustumaan Hakkaraisen sahaan. Sitten mentiin Helluntaiseurakuntaan ja sitten paikalliseen kaljabaariin. Joivat teetä. Ihan selvin päin.

Mattibuu 

P.s. Olen norpan suojeluun tarjonnut aivan oikeasti toimivia ratkaisuja. Eivät ota kuuleviin korviinsa. Ensiksi se, että verkot tai verkkojata ankkuroidaan molemmista päistä.

Toinen. Ei tarvita välttämättä suurta kolausspektaakkelia. Sopivaksi katsotulle norpan pesäpaikalle viedään loppiaisena joulukuusi riisuttuna koristeista. Kairalla vain reikä jäähän ja siihen kuusi pystyyn. Ennen kuutin syntymää kuusen takana on mahtava kinos. Lumien sulettua jäältä, yleensä huhtikuun alkupäivinä , käydään kuusi hakemasta pois. Samalla todetaan, onko kinoksessa ollut pesä. Kuusen voi kotirannassa upottaa rantaveteen ahvenen tai särkien kututuroksi. Ja jos luonto antaa myöten, niin ei kun onkimaan kissalle luomuruokaa."

Sysäys tuohon purkaukseen löytyi Itä-Savo -lehdestä, josta toinen aktiivimailistiystäväkalastelija lähetti - ikään kuin yllykkeeksi kantaaottaville - palasen, missä Saimaan ammattikalastaja kummasteli nykymenoa ja löysi syyn kalastuksen hiipumiseen.

Norpan suojelu on vahvasti politisoitunutta eikä huomioi norpan kanssa samoilla vesillä elävää paikallista ihmistä, sanoo Rantasalmen Vuoden yrittäjä, kalastaja Tarmo Tolvanen. Hän uskoo, että syyllistäminen vähenisi, jos suojeluväki jalkautuisi päiväksi kalastajan matkaan. jne.

Tämmöisiä me keskustelemme kulisseissa. 

Että käypkö katteeks? 😏

 -1 °C  12+12 km  130 km/€ 22 h

 omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

eilen 

Kari Lumikero: Tätä en vielä kertonut - uutismiehen tilinpäätös

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon Laulujoutseneen, Mikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

• Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
• puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
• - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
• Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
• 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
• Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
• Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
• - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
• - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
• Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

Matoja ja kulttuuria

vähänkö piikikkäänä, 'aitona miuna', koronaa vartoillessa!

Kumpaakin annos. Eilen.

- Kevät keikkuen tulevi! pääsi suusta kun aamulla ylös puhistessa katsoin akkunasta. Edellispäivän rapiseva ruskea ruohikko oli jäänyt lumikerroksen alle - ynnä Puut, kaikki heidän vihreytensä, lisäisi Haavikko kuvaannollisesti.
- Takapakki se on poikaa! lähti toinen pihaus toisesta suupielestä.
Piti olla suursiivouspäivä, se toistuva jokakuukauden 24. päivä.

- Niin paljon lunta - ja nyt kaikki poissa! karkasi vuorostaan iltapäivällä suusta. Kuivunut ruohikko ei silti vielä kuivuuttaan rapissut.
Taikatemppu. Luonnon taikatemppu.

Kaikenlaista sitä koronan varjossa joutaa tuumailemaan ja tarkkailemaan. Harvoja ohikulkijoita laskeskellessa.

Vaan annahan olla, eläkä muuta virka: sittenpä soittaa ite Mats, se Buu.

- Ikäväkö tuli? Kaipuunkyynel lirahti?
- Yyyyyyyy-yyyyyy..., vollotti Matsbuuu, - verrkkoja paulotellessa suapi ajan justjust kulumaan, kun järvelle ei ihan vielä piäse.
- Miullois matoja kalamiehelle. Lieroja. Kompostissa kuhisee. Ootko muuten lukenu sen kirjan?
- Ai senkö Kaislikossa? En ouk, sanos Arttu.
- Se on lapsile, sanos mummo.

Tuommoisen höpinän jälkeen päästiin asiaan: linkololoihin ja niihin semmosiin elonkehiin, joista ei oo moni kiinnostunut. Autoista ei sanan sanaa, jottei ois kiihytty.

Lopputuloksena oli, jotta Mbuu kävi mökiltä kirkolle palatessaan nappaamassa tuon kuvan komistuksen sisällön sankkoineen päivineen ikiomaksi.
Ettäkö mitäkö sisällä?
- Silikkaa sitä ihteesä kompostimöyhää, jossa satoja matoja.

Eikä koronailta vielä siihen loppunut, sillä AlfaTV lähetti kaiken päälle Taidekeskus Salmelasta Suomisen Tapsan uljaan ohjelman, jossa ns. hienohelemaväki nautti niistä tauluista, joista eilen selvitin jotten oikein jyvälle taho päästä. Joku KELAN Ellikin oli niin hienoa niin hienoa, jottei ois millään uskonut jotta se tavanrahvaan asialla piäjohtajana aikansa palloili.
Ei-MEN.

On tuolla tullu kurkituksi ihe kuhhii: ks.

KIRJA-ARVOSTELUT

Tiedon tappamina - surun murtamina

kaksi idän viisasta miestä, ikitursoa

Jokin aika sitten lähettämääni mailiin vanhoista hyvistä ajoistamme pongahti ikuiselta samanmielis Mattibuu-kollegaystävältäni viivästynyt viesti muutama tunti taapäin:

"Kiitos viestistä menneiltä ajoilta.
Suonet anteeksi, koska en ole voinut vastata postiin. Minä surun murtama mies en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Mikä suru, murhe? kysyt. No se kun se koripallon pelaaja siellä Ameriikassa putosi helikopterillaan. Olen itkenyt  itseni näännyksiin. Ei ole ruoka maistunut. Tyyny on ollut aamulla märkä kyynelistä. Tätä surkeutta. --- 

Elämäniloni alkaa pikkuhiljaa palailla."

Enpä tuohon voinut muuta vastata kuin  jetsulleen samoin tuntein & sama täällä  ja lisätä että onneksi lohduksemme IS huomasi asian tärkeyden ja kunnioitti tapahtunutta 9 sivulla 12 sivun urheilu-uutisosiossaan heti Auschwitzin vapauttamisen jälkeisenä muistopäivänä.

🏂 hiihdot 6/520km/€  = 80 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kirjavinkeissä tänään: Stalinin tappamat

1 000

Satatonnarit on erikseen, ne on lehmiä.

Me ollaan meitä, kaks miehenpuolta ja kaks naisen; meille riittää pienempikin luku - mutta pyöreä sen olla pitää niin nin sen varjolla päästään syömään. Ja kun työhuolia ei ole, paitsi se minkä varjolla päästään syömään ja juhlimaan, voidaan juhlat pitää vaikka maanantaina ja keskellä arkea ja keskellä päivää!
Oikein Branderin Koivikon kartanossa:

Käypikö kateeksi? Ei saisi, koska on meistä itsekukin paiskonut töitä sen neljätkymmenet vuodet, ihan on urku auki tuunattu, mutta jätetty työhuolet jo ajat sitten nuoremmille.

Eikähän me lotrata minkään viinan kanssa: maitohuikkaa, noihen satatonnareiden, mehua ja kotikaljaa, kiitos!
Ja jos lotrattas niin ei meillä ois kellää tonnia hiihettynä eikä meistä vanhimmalla, sillä tosi tosi vanhalla papalla, kahta!

Hiljentykäämme ansaitulle aterialle:

Kuhaa rapukastikkeessa
Porsasta chop suey
Lasagne
Juustoinen juureskeitto

hiihdot 9 / 1009 km = €

_________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös