Eeva on toistaiseksi selätetty!

 Rakas Eeva Kilpi  VIII

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

 

"Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen."

Riemastuin viimeksi noin, jokin päivä taapäin, tästä Anna-Riikka Carlsonin Eevasta, tekijän saatua laatikoittain uutta intiimiä matskua Eevan Jukka-pojalta.

Vaan eihän sitä mitenkään enää ennättänyt pahemmin pöyhiä esille, sillä kirja oli menossa jo painoon. 

Jotakin sentään tähänkin kirjaan ennätti kirjautua: Mikon alkoholismi, väkivalta, syrjähypyt, omat miesseikkailut, syyllisyydentunto olivat tappaa oman luovuuden. Musertavaa avioero oli kuin kuolema. Varsinkin kun rakkaus oli/on säilyvä ikuisesti.

Ja jos uutta kirjaa Carlson ei saamistaan intiimilaatikoista enää kirjoita, vaan kätkee sen omaan sydämeensä, ymmärrettäköön. Jäähän meidän nautittavaksemme Eeva Kilven valtava tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, joista minulle ylinnä Tamara.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Välilukija

 Rakas Eeva Kilpi  VII

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Koko kirjan lukemisen ajan olen emmiskellyt samaa asiaa: tarvitsenko Eeva Kilven luentaan välittäjää / välilukijaa?

Eeva Kilven käsialaa s. 366

Kunnes nyt liki neljänsadan sivun tietämillä jysähtää tieto, joka lyö polvilleen niin minut kuin Anna-Riikka Carlsonin Eevan pojan Jukan tuoman äitinsä muistiinpanokuorman kera:

"13.11.2023

Olen osannut odottaa tätä hetkeä melkein kolme vuotta mutta en kuitenkaan mitään tällaista! Muistiinpanojasi on laatikoittain: täysiä muistikirjoja, täyteen kirjoitettuja kalentereita, tuhansia pieniä lappuja, satoja kirjeitä ja valokuvia. Sinun kirjoitettu elämäsi on käsissäni."

"Sinä olet kirjoittanut elämäsi laatikoihin, jotka Jukka luovuttaa minulle kuin häikäisevät jalokivet --- Milloin minä maltan nukkua?"

Toisen aarteen äärellä nyt vasta, kun tähän saakka A-R on viettänyt pitkät rupeamat elävän Eevan kanssa aina merkinnästä 21.6.2018 alkaen.

Tuo kaikki tuotu/saatu vaatii vähintään yhden uuden kirjan poikimisen, koska eihän tällä vajaalla sadalla loppusivulla voi/ennätä uutta tietoa pahemmin välittää/sulattaa. 

Tämä Carlsonin Eeva-kirjahan näkyy päättyvän merkintään 6.1.2024. 

Siis reilu kuukausi aikaa olisi penkoa ja valottaa muistiinpanoista irtoavaa tietoa meille.

Mahdoton tehtävä.

Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen. Nytpä välilukija tuntuukin tarpeelliselta, jopa välttämättömältä.

Pelkkänä korvana siis!  👂

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jukka Kokkonen (toim.): Joensuun historia VIII - Vuodet 1954-2020

Etanana

Rakas Eeva Kilpi  VI

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Ohhoh!

Onko Eeva unohtunut kokonaan? Viime merkintä kuukauden takaa; tuolloin menossa sivulla 278 heinäkuuta, nyt sentään sivulla 354 marraskuun alkupuolenmerkinnässä. Etanan vauhtia. Jotenkin yhä mättää, mistä johtunee. Kesäteatterikiireistä? Kylättelijöistä? Helteistä? Muista kirjahoukutuksista? ...

Ote lipsuu. Olisiko tosiaan sitten osasyynä, ettei lukijan ja Eevan väliin kaipaa välittäjää, tulkkia, toisen kokemuksia?

Vaikka kustannustoimittaja usuttaakin Anna-Riikkaa 'osille':

"Hän ehdotti, etten häivyttäisi itseäni taustalle vaan olisin tekstissä niin kuin olen kohtaamisissammekin. Minä kuljen reiteilläsi, vien sanojasi ihmisille ja tuon heiltä sanoja sinulle. Ilkka näki heti, mitä muuta tässä tapahtuu. Hän luottaa tekstiini, ja siksi minä uskallan jatkaa, kirjoittaa lisää, ja minä rakastan tätä."

Anna-Riikka Carlson kulkee konkreettisesti Eeva Kilven jälkiä haistellen ja maistellen milloin missäkin. Lapissa, Lontoossa, Piskolassa - mutta ennen kaikkea hoito/hoivakodissa.

 

Tässä Vuoksenniskalla Eevan isän hankkimassa kotitalossa: 

"Ulla näytti minulle ikkunan, jonka takana isäsi Solmu istui ja luki, aina samassa paikassa..." 

Nyt Kukkivan maan rannat ja Välirauha, ikävöinnin aika -teosten johdattamina. Eevan jalanjäljissä kulkee siinä missä innokkaat Päätalo-fanit Iijoki-sarjan maisemissa. Antaumuksella.

Enpä tässä tosin yksin emmi enkä emmiskele: 

Ainakin yksi toinen empijä löytyy tuolta Savon puolelta eli Pia Valkonen kirjoittaa blogissaan havaintoja omalta kantiltaan:

Niin. Se vielä, että Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin kirjeenvaihtokirjassa Rakas Eeva Kilpi oli paljon vakuuttelua vanhenevalle lyyrikolle siitä, että häntä ei unohdeta. Jotenkin se vaikutti jo kompensaatiolle. Onko pelkona, että unohdetaan?

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Hannu Himanen: Missä enkelitkin pelkäävät -  Hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus

Nimiäiset

   Rakas Eeva Kilpi  V

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

 

Viimeisin sukuun ilmestynyt lapsenlapsi, jykevä poikavauva, sai eilen sunnuntaina nimen. Mikäpä ei nyt ole kellotellessa. Suurin joukoin siinä kopan äärellä ensin ja sitten pitkin pientareita tulokasta juhlimme.

... Siell  siell  se  Vin  on     Siell  siell  se  Vin  on    Siell  siell  se  Vin  on ...
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu.

Sisälle tyhjäksi jäi lopulta koppa.

Ja kuten yleistyneenä tapana on, ei näihin nimihommiin pappia vaivattu. 

Herkkä hetki se silti oli.

Ja kun kerta nykyään intiimejä asioita ei levitellä, nimiasioita liiemmin huudella, jää tämänkin pojannaperon nimen veivaus lukijan pääteltäväksi.

Kyllä minä silti yhtenä läheisimmistä sen verran teitä tutuksi tullutta uskollista lukijarinkiä jelppaan, vihjaillen jäljille päästän näinikkään:

Jukka Virtasen Balladi Pojasta Nimeltä Vee nostettakoon korvista esille tuon paljastavan etunimikirjaimen takia, muuta yhteistä tekemistä moisen renkutuksen kanssa ei, herra paratkoon, olekaan. 

Mutta että tämä toinen Jukka - J. Karjalainen; hänpä se paljastaa melkein kaiken laulullaan:

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu

Siellä, siellä se Väinö on

Siellä, siellä se Väinö on

Siellä, siellä se Väinö on

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu

Siellä, siellä se Väinö on

 

 Dunuja mbe kumala Väinö ma Väinö

 Jukka ding ke le

Kati ding ke le

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

Lo, lo, lo, lo, lo, lo, lo, lo, lu njinjata

Väinö

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu

Siellä siellä se Väinö on

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö? 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Alla pyöreän kuun ei voi olla kukaan muu
Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on

Toki toisenkin nimen poika sai - tuli olympiamaskotin kaima vuodelta 1980.

Kun nimi oli paljastettu, jännitys lauennut, oli muun sisäohjelman vuoro. So.

Seurasi lämminhenkistä musiikkia, soittoa ja laulua, myös mietteitä Gibranilta.

No mitäs se Eeva Kilpi täällä? 

Ei, ei hän paikoilla suinkaan henkilökohtaisesti läsnä ollut, vaan oli läsnä omissa ajatuksissani tuon A-R Carlsonin Eeva-kirjan myötä, päiväkirjamerkintäkin tismalleen sama, vuosi vain eri - heinäkuisen päivämäärän alla mennään lainaten Eevan Punaista muistikirjaa:

"7. HEINÄKUUTA 2023

... Niin ihmeellisessä sfäärissä me elämme, avaruusolennot, keskellä suurenmoisuutta, hallitsemattoman hermostomme ja pikkumaisen ärtyisyytemme rasittamina, sotinemme, kauhuinemme, huolinemme - itse asiassa tietämättä mistään mitään.

Meidän tärkein tehtävämme olisi vaalia rakastettavia pikku jälkeläisiämme, luontoa ja sitä hyvyyden ja kauneuden kipinää, joka meissä kaikesta ärsyttävyydestä huolimatta kuitenkin on." PMK/EK 

Punainen muistikirja

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Karjalaisuus

  Rakas Eeva Kilpi  IV

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Pisti vain silmään - saakohan noin ilmaista? - jottei Eeva kirjassa kertaakaan puhu karjalaisittain: mie, sie ja muistat sie, esim.

Johtuisiko A-R:n varsinaissuomalaisuudesta, kielierosta, muistiinpanemisesta? 

Sillä vastahan mie ja sie ja myö kielenkäytössä ilmaisisivat viimeisen päälle läheisyyttä ja lämpöä aidossa ja alkuperäisessä karjalaisessa tunteenpalossa ja ryöpyssä.

Mutta hätäkös tässä, etenen - varsin epäkurantti verbi lukuvauhdilleni - vasta sivulla 250, josta poimin omaakin tyyliä ja sisältöä kuvaavan tilan ja tilanteenkin:

"Miksi se [muisti] on tallettanut pieniä merkityksettömiä seikkoja, mutta unohtanut suuret, meidän kaikkien elämää järkyttäneet tapahtumat?"  Talvisodan aika

- Muistat yksityiskohtia, isän tuoksun, isän tuomat Valamon-helmet, venäläisen kokardin...

- Et tavoita tunnetta, joka sinut valtasi kuultuasi, että sota vie sinulta kodin ja kotiseudun.

Isoa kuvaa ei synny fläppitauluun niin kuin jääkiekkovalmentajilla tosta noin vaan ja koska vaan!

Talvisodan aika 1989 - Animalia 1987

omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

huomenna

 Terhi Kontio: Espanjalainen alkusoitto

Arvostava ote

 Rakas Eeva Kilpi  III

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Turha pelko kumpikin: ei siipeile eikä palvo Anna-Riikka Carlson. Kunnioittaen sekä arvostaen, viimeisen päälle, A-R nostelee Eeva Kilven eteen tämän omaa tuotantoa koti- ja sairaalavierailuillaan Eevan ihmetellessä, onko hän noinkin hienosti tuon ja tuon ilmaissut.

Luontosuhteista useimmiten on kysymys. Eeva Kilpi on niitä ensimmäisiä luonnontilasta ääntä pitäviä ja vaativia kaunokirjailijoita maassamme. Herkällä mielellä hellästi, ei pauhaten Linkolan lailla.

Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972 - 2000, WSOY 2000,

on usein auki ja luennassa mukana Anna-Riikan lukiessa Eevalle tämän ääneen Eevan kirjoituksia. Lukee A-R muidenkin teoksia, joista niistäkin syntyy naisten välille syvä yhteisymmärrys: niin samoilla aalloilla heidän ajatuksensa tuntuvat koko ajan liikkuvan.

Ystävyys lujittuu.

En voi muuta kuin huokailla mukana ja vakuuttua: Eeva Kilpi on löytänyt kuulijansa, sellaisen jonka kaltaista harvalla yksinäisellä vanhuksella on - oikeasti eikä vain muodon vuoksi kuuntelevan ja kunnioittavan, syvästi toisen ajatuksiin paneutuvan vastakaiun. Ja mikä mukavinta: heillä on myös hauskaa keskenään.

Kirjaa etenen häthätää puolessa välissä; yksin jään lukemaan noita kokoomarunoja noiden kahden naisen rupattelun jäädessä sermin taakse:

"Kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,

mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun." 

"Toivo on kasveissa ja eläimissä ja

niissä ihmisissä jotka antavat käärmeen mennä

ja varoittavat hyttystä - Anteeksi jos minä

osun sinuun nyt."

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä 

 

Intimiteetti

Rakas Eeva Kilpi  II

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Carlsonko siipeilisi? Pois se meistä. Ei Anna-Riikka mikään Tervo ole, joka Loirilla ratsasti niin räikeästi, ettei saanut kutsua hautajaisiin.

A-R:n suhde Eeva Kilpeen on jopa intiimimpi kuin rakkaus biologimieheensä. Henkistä rakkautta puhtaimmillaan vailla fyysisyyden taakkaa.

Sivulta 149, näin hitaasti etenen, luen:

- Ajatus kirjailijan työn ahneesta hyödyntämisestä on vastenmielisempi kuin luopuminen kustantajan työstä. Jos menettää kirjailijoiden luottamuksen, ei jää jäljelle mitään.

On se nyt uskottava, rehellistä peliä: puhtaalta pöydältä syvä ystävyys.

Vielä on aikaa ystävyyden syventämiseen jäljellä 307 sivun verran ja kuvakavalkadi päälle. 

Uusi pulma syntymässä: Ettei vain keikahtaisi palvomisen puolelle? 

Vaan kyllä tämä A-R:n teksti väkisinkin usuttaa tarttumaan uudelleen Kilven tuotantoon.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sylissä Eeva Kilven

Rakas Eeva Kilpi  I

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Sadan sivun jälkeen yhä arvon: Hyväkö vai huonoko, vai mikä? Onko tämä Eevaa vai, onko tämä kirjan koostajaa: Siipeileekö Anna-Riikka Carlson?

Anna-Riikka Carlson:
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
456 s. WSOY 2024

Tarvitseeko Eeva Kilpi tulkin ymmärtääksemme syvemmän sanoman?

Minä en ainakaan tarvitse: Eeva-fanina ollut sentään Tamarasta /1972 alkaen. Paljon kirjoittanutkin hänestä vähän sinne sun - tänne jopa vuoden ajan.

Mutta, entä kun itse Eeva tuntuu tarvitsevan omalle tekstilleen tulkin: Jotta uskoisi itseensä, nyt ysivitosena (s.1928) - eipä uskoisi!

Ote heidän keskusteluistaan:

Kilpi: "Minuahan jollain tavalla pilkattiin ja minulle naureskeltiin. Ei minua pidetty oikeana kirjailijana."

Carlson: - Se on ihan uskomatonta. Toivoisin, että huomaisit kuuluvasi klassikkojen joukkoon.

Siksikö Eevalla ei ole ollut liiemmin kontakteja muihin kirjailijoihin, kuten

Kaari Utrioon: "En [tunne] lopulta kovin hyvin. Kirjailijat ovat omaperäisiä ja salaperäisiä. Ei heistä näe, minkälaisia ovat ennen kuin on lukenut heidän teoksiaan. Kirjailijoihin pitäisi aina tutustua heidän teostensa kautta."

Anu Kaipaiseen: "Olimme läheisiä, mutta vanhuus jotenkin erottaa ihmisen ystävistään."

Eeva Joenpellosta puhumattakaan: "Hän oli jotenkin yli kaiken. Kuitenkin herttainen. Hän kärsi niin paljon, mutta valitti niin vähän."

Satasivulla siis palloilen, polttelee jo; voi olla että epäilyni Carlsonin motiiveihin häipyvät.

Palaillaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä