Karjalaisuus

  Rakas Eeva Kilpi  IV

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Pisti vain silmään - saakohan noin ilmaista? - jottei Eeva kirjassa kertaakaan puhu karjalaisittain: mie, sie ja muistat sie, esim.

Johtuisiko A-R:n varsinaissuomalaisuudesta, kielierosta, muistiinpanemisesta? 

Sillä vastahan mie ja sie ja myö kielenkäytössä ilmaisisivat viimeisen päälle läheisyyttä ja lämpöä aidossa ja alkuperäisessä karjalaisessa tunteenpalossa ja ryöpyssä.

Mutta hätäkös tässä, etenen - varsin epäkurantti verbi lukuvauhdilleni - vasta sivulla 250, josta poimin omaakin tyyliä ja sisältöä kuvaavan tilan ja tilanteenkin:

"Miksi se [muisti] on tallettanut pieniä merkityksettömiä seikkoja, mutta unohtanut suuret, meidän kaikkien elämää järkyttäneet tapahtumat?"  Talvisodan aika

- Muistat yksityiskohtia, isän tuoksun, isän tuomat Valamon-helmet, venäläisen kokardin...

- Et tavoita tunnetta, joka sinut valtasi kuultuasi, että sota vie sinulta kodin ja kotiseudun.

Isoa kuvaa ei synny fläppitauluun niin kuin jääkiekkovalmentajilla tosta noin vaan ja koska vaan!

Talvisodan aika 1989 - Animalia 1987

omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

huomenna

 Terhi Kontio: Espanjalainen alkusoitto

Arvostava ote

 Rakas Eeva Kilpi  III

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Turha pelko kumpikin: ei siipeile eikä palvo Anna-Riikka Carlson. Kunnioittaen sekä arvostaen, viimeisen päälle, A-R nostelee Eeva Kilven eteen tämän omaa tuotantoa koti- ja sairaalavierailuillaan Eevan ihmetellessä, onko hän noinkin hienosti tuon ja tuon ilmaissut.

Luontosuhteista useimmiten on kysymys. Eeva Kilpi on niitä ensimmäisiä luonnontilasta ääntä pitäviä ja vaativia kaunokirjailijoita maassamme. Herkällä mielellä hellästi, ei pauhaten Linkolan lailla.

Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972 - 2000, WSOY 2000,

on usein auki ja luennassa mukana Anna-Riikan lukiessa Eevalle tämän ääneen Eevan kirjoituksia. Lukee A-R muidenkin teoksia, joista niistäkin syntyy naisten välille syvä yhteisymmärrys: niin samoilla aalloilla heidän ajatuksensa tuntuvat koko ajan liikkuvan.

Ystävyys lujittuu.

En voi muuta kuin huokailla mukana ja vakuuttua: Eeva Kilpi on löytänyt kuulijansa, sellaisen jonka kaltaista harvalla yksinäisellä vanhuksella on - oikeasti eikä vain muodon vuoksi kuuntelevan ja kunnioittavan, syvästi toisen ajatuksiin paneutuvan vastakaiun. Ja mikä mukavinta: heillä on myös hauskaa keskenään.

Kirjaa etenen häthätää puolessa välissä; yksin jään lukemaan noita kokoomarunoja noiden kahden naisen rupattelun jäädessä sermin taakse:

"Kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,

mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun." 

"Toivo on kasveissa ja eläimissä ja

niissä ihmisissä jotka antavat käärmeen mennä

ja varoittavat hyttystä - Anteeksi jos minä

osun sinuun nyt."

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä 

 

Intimiteetti

Rakas Eeva Kilpi  II

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Carlsonko siipeilisi? Pois se meistä. Ei Anna-Riikka mikään Tervo ole, joka Loirilla ratsasti niin räikeästi, ettei saanut kutsua hautajaisiin.

A-R:n suhde Eeva Kilpeen on jopa intiimimpi kuin rakkaus biologimieheensä. Henkistä rakkautta puhtaimmillaan vailla fyysisyyden taakkaa.

Sivulta 149, näin hitaasti etenen, luen:

- Ajatus kirjailijan työn ahneesta hyödyntämisestä on vastenmielisempi kuin luopuminen kustantajan työstä. Jos menettää kirjailijoiden luottamuksen, ei jää jäljelle mitään.

On se nyt uskottava, rehellistä peliä: puhtaalta pöydältä syvä ystävyys.

Vielä on aikaa ystävyyden syventämiseen jäljellä 307 sivun verran ja kuvakavalkadi päälle. 

Uusi pulma syntymässä: Ettei vain keikahtaisi palvomisen puolelle? 

Vaan kyllä tämä A-R:n teksti väkisinkin usuttaa tarttumaan uudelleen Kilven tuotantoon.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sylissä Eeva Kilven

Rakas Eeva Kilpi  I

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Sadan sivun jälkeen yhä arvon: Hyväkö vai huonoko, vai mikä? Onko tämä Eevaa vai, onko tämä kirjan koostajaa: Siipeileekö Anna-Riikka Carlson?

Anna-Riikka Carlson:
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
456 s. WSOY 2024

Tarvitseeko Eeva Kilpi tulkin ymmärtääksemme syvemmän sanoman?

Minä en ainakaan tarvitse: Eeva-fanina ollut sentään Tamarasta /1972 alkaen. Paljon kirjoittanutkin hänestä vähän sinne sun - tänne jopa vuoden ajan.

Mutta, entä kun itse Eeva tuntuu tarvitsevan omalle tekstilleen tulkin: Jotta uskoisi itseensä, nyt ysivitosena (s.1928) - eipä uskoisi!

Ote heidän keskusteluistaan:

Kilpi: "Minuahan jollain tavalla pilkattiin ja minulle naureskeltiin. Ei minua pidetty oikeana kirjailijana."

Carlson: - Se on ihan uskomatonta. Toivoisin, että huomaisit kuuluvasi klassikkojen joukkoon.

Siksikö Eevalla ei ole ollut liiemmin kontakteja muihin kirjailijoihin, kuten

Kaari Utrioon: "En [tunne] lopulta kovin hyvin. Kirjailijat ovat omaperäisiä ja salaperäisiä. Ei heistä näe, minkälaisia ovat ennen kuin on lukenut heidän teoksiaan. Kirjailijoihin pitäisi aina tutustua heidän teostensa kautta."

Anu Kaipaiseen: "Olimme läheisiä, mutta vanhuus jotenkin erottaa ihmisen ystävistään."

Eeva Joenpellosta puhumattakaan: "Hän oli jotenkin yli kaiken. Kuitenkin herttainen. Hän kärsi niin paljon, mutta valitti niin vähän."

Satasivulla siis palloilen, polttelee jo; voi olla että epäilyni Carlsonin motiiveihin häipyvät.

Palaillaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Älykäskin keskustelu

Käytiin illansuussa (lanka/känny)puhelimitse lämminhenkinen sukupolvien välinen (797kk/7kk) keskustelu, josta selvisi monta asiaa, ja ennen kaikkea tulinen tunneside.
Puhelu ei ollut pituudella pilattu, mutta kaikki olennaiset asiat tulivat läpikäydyiksi.

(nuorempi osapuoli paksulla tummalla, vanhempi vaalealla vapisevalla)

- Yyh!

Tauko.

- Ppprrrr prrrr.
- Eah! Eaaa yyy.

Pieni tauko.
- Trrr ... trrrrrrrrr.
- Yyy ... yyy ...


Tulisin sydämeen käyvin terveisin päätimme keskustelumme, sillä toisella osapuolella ei enää muuta asiaa tuntunut olevan; olisiko kaiken kukkuraksi tullut kakka-, pissi-, ruokahätä tai jokin muu karkuu. Toinen puoli, joka oli sananmukaisesti mennyt lankaan, olisi ollut siihen nähden valmis jatkamaan ajatustenvaihtoa, kun vielä karkailupuoli on jonkinlaisessa hallinnassa - minkä nyt yöllä tiuhemmin juoksututtaa.
Mutta hyvä näin: mitään ei jäänyt arvailujen varaan eikä sanomatta, ja jäljellehän jäi mitä älykkäin vaikutelma.

(Koska asianomaisista toinen ei osaa chätätä, vaikka kieli sanan kaltaista onkin, jouduimme siis puhepuolelle; malliesimerkki itse chättäyksestä löytyy City-kanavalta, jossa niin ikään tuli vaihdetuiksi tulisia terkkuja.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös