Sadan sivun jälkeen yhä arvon: Hyväkö vai huonoko, vai mikä? Onko tämä Eevaa vai, onko tämä kirjan koostajaa: Siipeileekö Anna-Riikka Carlson?
 |
| Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä 456 s. WSOY 2024 |
Tarvitseeko Eeva Kilpi tulkin ymmärtääksemme syvemmän sanoman?
Minä en ainakaan tarvitse: Eeva-fanina ollut sentään Tamarasta /1972 alkaen. Paljon kirjoittanutkin hänestä vähän sinne sun - tänne jopa vuoden ajan.
Mutta, entä kun itse Eeva tuntuu tarvitsevan omalle tekstilleen tulkin: Jotta uskoisi itseensä, nyt ysivitosena (s.1928) - eipä uskoisi!
Ote heidän keskusteluistaan:
Kilpi: "Minuahan jollain tavalla pilkattiin ja minulle naureskeltiin. Ei minua pidetty oikeana kirjailijana."
Carlson: - Se on ihan uskomatonta. Toivoisin, että huomaisit kuuluvasi klassikkojen joukkoon.
Siksikö Eevalla ei ole ollut liiemmin kontakteja muihin kirjailijoihin, kuten
Kaari Utrioon: "En [tunne] lopulta kovin hyvin. Kirjailijat ovat omaperäisiä ja salaperäisiä. Ei heistä näe, minkälaisia ovat ennen kuin on lukenut heidän teoksiaan. Kirjailijoihin pitäisi aina tutustua heidän teostensa kautta."
Anu Kaipaiseen: "Olimme läheisiä, mutta vanhuus jotenkin erottaa ihmisen ystävistään."
Eeva Joenpellosta puhumattakaan: "Hän oli jotenkin yli kaiken. Kuitenkin herttainen. Hän kärsi niin paljon, mutta valitti niin vähän."
Satasivulla siis palloilen, polttelee jo; voi olla että epäilyni Carlsonin motiiveihin häipyvät.
Palaillaan.
