Rakas Eeva Kilpi VI
Ohhoh!
Onko Eeva unohtunut kokonaan? Viime merkintä kuukauden takaa; tuolloin menossa sivulla 278 heinäkuuta, nyt sentään sivulla 354 marraskuun alkupuolenmerkinnässä. Etanan vauhtia. Jotenkin yhä mättää, mistä johtunee. Kesäteatterikiireistä? Kylättelijöistä? Helteistä? Muista kirjahoukutuksista? ...
Ote lipsuu. Olisiko tosiaan sitten osasyynä, ettei lukijan ja Eevan väliin kaipaa välittäjää, tulkkia, toisen kokemuksia?
Vaikka kustannustoimittaja usuttaakin Anna-Riikkaa 'osille':
"Hän ehdotti, etten häivyttäisi itseäni taustalle vaan olisin tekstissä niin kuin olen kohtaamisissammekin. Minä kuljen reiteilläsi, vien sanojasi ihmisille ja tuon heiltä sanoja sinulle. Ilkka näki heti, mitä muuta tässä tapahtuu. Hän luottaa tekstiini, ja siksi minä uskallan jatkaa, kirjoittaa lisää, ja minä rakastan tätä."
Anna-Riikka Carlson kulkee konkreettisesti Eeva Kilven jälkiä haistellen ja maistellen milloin missäkin. Lapissa, Lontoossa, Piskolassa - mutta ennen kaikkea hoito/hoivakodissa.
Tässä Vuoksenniskalla Eevan isän hankkimassa kotitalossa:
"Ulla näytti minulle ikkunan, jonka takana isäsi Solmu istui ja luki, aina samassa paikassa..."
Nyt Kukkivan maan rannat ja Välirauha, ikävöinnin aika -teosten johdattamina. Eevan jalanjäljissä kulkee siinä missä innokkaat Päätalo-fanit Iijoki-sarjan maisemissa. Antaumuksella.
Enpä tässä tosin yksin emmi enkä emmiskele:
Ainakin yksi toinen empijä löytyy tuolta Savon puolelta eli Pia Valkonen kirjoittaa blogissaan havaintoja omalta kantiltaan:
Niin. Se vielä, että Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin kirjeenvaihtokirjassa Rakas Eeva Kilpi oli paljon vakuuttelua vanhenevalle lyyrikolle siitä, että häntä ei unohdeta. Jotenkin se vaikutti jo kompensaatiolle. Onko pelkona, että unohdetaan?
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
tänään
Hannu Himanen: Missä enkelitkin pelkäävät - Hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti