Rakas Eeva Kilpi VII
Koko kirjan lukemisen ajan olen emmiskellyt samaa asiaa: tarvitsenko Eeva Kilven luentaan välittäjää / välilukijaa?
Eeva Kilven käsialaa s. 366 |
Kunnes nyt liki neljänsadan sivun tietämillä jysähtää tieto, joka lyö polvilleen niin minut kuin Anna-Riikka Carlsonin Eevan pojan Jukan tuoman äitinsä muistiinpanokuorman kera:
"13.11.2023Olen osannut odottaa tätä hetkeä melkein kolme vuotta mutta en kuitenkaan mitään tällaista! Muistiinpanojasi on laatikoittain: täysiä muistikirjoja, täyteen kirjoitettuja kalentereita, tuhansia pieniä lappuja, satoja kirjeitä ja valokuvia. Sinun kirjoitettu elämäsi on käsissäni.""Sinä olet kirjoittanut elämäsi laatikoihin, jotka Jukka luovuttaa minulle kuin häikäisevät jalokivet --- Milloin minä maltan nukkua?"
Toisen aarteen äärellä nyt vasta, kun tähän saakka A-R on viettänyt pitkät rupeamat elävän Eevan kanssa aina merkinnästä 21.6.2018 alkaen.
Tuo kaikki tuotu/saatu vaatii vähintään yhden uuden kirjan poikimisen, koska eihän tällä vajaalla sadalla loppusivulla voi/ennätä uutta tietoa pahemmin välittää/sulattaa.
Tämä Carlsonin Eeva-kirjahan näkyy päättyvän merkintään 6.1.2024.
Siis reilu kuukausi aikaa olisi penkoa ja valottaa muistiinpanoista irtoavaa tietoa meille.
Mahdoton tehtävä.
Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen. Nytpä välilukija tuntuukin tarpeelliselta, jopa välttämättömältä.
Pelkkänä korvana siis! 👂
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
tänään
Jukka Kokkonen (toim.): Joensuun historia VIII - Vuodet 1954-2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti