No ei, olkoon luettelematta - näkeehän nuo vaikka täältä.
Sen sijaan kertailen omaa yo-kevättä ja -kesää.
Stipendinkin ojensi äidinkielen Vieno tuolloin ja arveli varmaan antavansa potkua kirjallisiin rientoihin. Mutta mitä vielä! Ainoaksi stipendiksi jäi se satanen, ja ura uusi oli urkeneva kun poikanen meni kesäksi TVH:n lanahommiin ja puisia sillankaiteita veistelemään. Syksymmällä sitten työntyi armeijan harmeihin ja harmaisiin.
Pyrki uutena kesänä kesken armeijan ja asevelvollisuuden, loma houkuttimena, Ouluun kirjallisuutta opiskelemaan, analysoimaan pääsykokeissa jonkun runoilijan runoa. Ei osannut, eikä päässyt; mitä lie höpäjänytkin hienoa tuon taivaallisia.
Se oli virhe, suuri virhe, tuo pyrkiminen, sillä varaventtiilinä kukkinut opettajuus ja sinne päin pyrkiminen kiellettiin: tarvittiin muka kovapanosammunnoissa Lapissa laskija tykin lentoratoja teltan pimennossa laskemaan - kapelo kova kuulemma pätevistä laskijoista, varsinkin kun kovilla jysäyteltiin. Kajahti ehdoton ei, koska: "Olettehan jo kerran pyrkinyt ja lomaoikeutenne käyttänyt."
Ristonrillu, kelanpyörittäjä viestimies, pääsi, mutta minä en.
- No johan on helevetti! kirosin ja heti tein karkaamissuunnitelman eli huomenissa joka tapauksessa hyppään Misistä junaan ja jyskyttelen Riston kanssa Joensuuta päin.
Sattui onneksi suokäppyröiden ja mäkäröiden seassa vaellellessani suurin mahdollinen herra vastaan, oikea ilmielävä evlut.
- Saanko puhutella? asennon tempaistuani kysyin.
Ja sain. Ja sain lomatoivonkin saatteella: "Tehkää nopeasti uusi loma-anomus toimistoon."
Humaani mies tämä Hevonoja.
Paljon humaanimpi kuin luutnantti ja ärisevä vääpeli siellä toimistossa.
"Viikko", murahti jompikumpi noista ja ojensi litteran.
Johan tärppäsi.
Eikun aamusella Rilluttimen kanssa parhaat päällä rotoon ja asemalta junaan.
Sille tielle sitten jäin. Taikka kävin vielä parin viikon kostot istumassa vakipäivystäjänä kasarmilla.
- Lapsen kielellinen kehitys, kerroin tuntojani haastattelussa professori Annika Takalalle perimmäiseksi syyksi pyrkiä luokanopettajaksi.
Noin viisaasta tekstiä ei liene kuullut muilta, koska pomppasi kesken vartinhaastattelun pystyyn Annika ja lähti varmistamaan, ettei kai vain ollut este päästä sisään vaikka yksi neljästä sisäänpääsypäivästä oli jäänyt väliin.
Tuli kohta ja huoahti:
- Vähän painoarvoa sillä päivällä.
Siihen kuihtui kirjallinen ura, lähes. Vaan onhan tuota saanut kirjoittaa kyllin näinkin, vaikka isommat ambitiot katosivatkin sen siliän tien. Tänne Pottuun/Pottaan ja Kirjavinkkeihin mahtuu tavaraa päästä jos jonkinlaista, ihan omatekemää. Sanapalikoilla leikkimistä. 🚽
Eikä korvauksista taahi copyrighteista puhettakaan Tolstoin mallin mukaan. (ks. Konkka)
Ja plussana vielä tämäkin: villisti ja vapaasti on saanut kulkea kenenkään häiritsemättä kaduilla, valtateillä ja metsissä.
Niin metsään on mennyt.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
