Äänikirja on äpärä

ainakin luddiittien mielestä

 "Kirjan ja lukijan välissä ei ole ketään muuta, pelkkä teksti sivuilla ja sinä, joka sitä tulkitset (äänikirja ei siksi kuulu tähän lainkaan). Kirjan tekijä ja sen lukija ovat lukiessa nahatusten, kuten Tuomas Anhava kauan sitten sanoi. Hyväksyn yhä määritelmän. Intiimistä tapahtumasta on kyse, samanlaisesta kuin fyysisessä rakkaudessa, joka onnistuu todella vain, jos iho pitää ihosta. Jotta lukija haluaa lukea kirjaa, hänen on jollain lailla myös pakko pitää opuksesta samalla tavalla." 

-Mäkelä Hannu, akateemikko,

 29.10.23 Kirjan maailma / Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää

"Äänikirjoja Kirjokansi ei kustanna. Kyse on siitä, etten pidä äänikirjoja kirjoina, vaan kuunnelman ja lausuntataiteen äpäränä. Siksi keskityn vain painettujen kirjojen kustantamiseen. Jos kirjailija haluaa tehdä äänikirjan, se on hänen omissa käsissään. Sama koskee sähköisiä kirjoja. Vierastan niitäkin ja siksi en e-kirjoja julkaise. Pidän painettua kirjaa niin hienona käyttöliittymänä, etten vanhana kääkkänä ja luddiittina tingi periaatteestani."

-Virratvuori Jussi, kustantaja Kirjokansi,

  Ukkonen 1/23 / Kirjallisuuden takana seisominen

Yhtään äänikirjaa kuuntelematta, yhden e-kirjan lukeneena, huvittaa jos vakuuttaakin noiden buumereiden varmuus saksanmarttina tienravissa seisoessaan: 

 "Hier stehe ich. Ich kann nicht anders. Amen"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

JK

Tänään haudataan Suomen 10.

Presidentti Martti Ahtisaari 1937–2023

Presidentti

https://www.presidentti.fi › tiedote › presidentti-martti-...

16.10.2023 — Martti Oiva Kalevi Ahtisaari toimi Suomen tasavallan presidenttinä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Huijaatko Sinä

 kuten moni

Jokipii et Paavola

etkä pidä sitä pötostelynä saati rötöstelynä!

En ainakaan minä pitänyt pöllimisenä, kun otin työpaikalta kotiin mukaan kynänpätkän ja muutaman puhtaanvalkoisen A-nelosmonistuspaperin. Ilman ylemmän johdon lupaa. Kuitenkaan salaamatta, kätkemättä en niitä pihan läpi autoon kuljettanut. Sitä paitsi minä olin se ylin johto sillä koululla.

Ei tarvinnut kummailla leimaluvin niin kuin KL-aikoina Tiimarin kassalla.(30.1.la 1999 Yks pupu oon)

Ja sitä paitsi tarvitsin noita välineitä, kun suunnittelin tulevia huomisen oppitunteja tahi vaikka edessä olevia juhlajärjestelyjä, tai ... Päteviä syitä kyllä löytyi.

Tämä kirja Huijarien Suomi, Docendo 2023, kertoo näistä pienemmistä väärinkäytöksistä työpaikoilla, mutta ennen kaikkea isommista, suurempi summaisista rötöksistä, korruptiosta sekä niiden seurauksista.

Puhtoisen omatunnon, öhöm!, kansalaisena niitä ei aina nikottelematta niele, siis näitä Jyväskylän Paratiisisaaret -yleishyödyllisen yhdistyksen, Cargotec-keissin, Madoffin pyramidihuijausten sun muiden pienempien rötöstelijöiden temppuiluja. 

Osa jää kiikkiin, osa väärintekijöistä ei. Niin se vaan menee. Valitettavasti.

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

Vaan onneksi täältä löytyvät, näin verotuksen julkistamispäivänä,

Suomen luotettavimmat kansalaiset: 1000 suurituloisinta -

paitsi tämä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Kansa taisteli, miehet kertovat - Rajuimmat taistelut

toim. Petri Lahti

Seiska-synttärit 🎂

Päivänsankarin tahto

lukemaan oppimiskielinen

SIL - LE,   JOL - LE   

PIE - NE - NÄ    PU - ET - TIIN    YL - LE   

NAL- LE - NAP - PI - VIL - LA - TAK - KI. 

NYT    PÄÄL - LE    KEL - PA - SI    AI - NO - AS - TAAN   

MESSI - PAI - TA   

    ja  

- PAM! -

MESSI - PAL - LO - KAK - KU!  

    Nam! 

***

20 ja 23 tai 23 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2023 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kynttiläpari

 pyhäinpäivänä päivällä

Toki mekin kävimme.

Tuuli.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT  Kirjavinkeissä

Ukkonen

 Kirjallisuuslehti kasvonsa pesseenä, kunnolla jynssänneenä - kuten kuvasta näkyy:

Kansi: Esa-Pekka Tiitinen

Ihan hätkähytti näiden kotoisten lämpimien kotikutoisten vihkosten jälkeen:

Ukrin jäsenlehti

Nyt on päästy kinttupolulta baanalle!

Lehden miesmäistä nimeä eivät vaihtaneet, vaikka, ajan tasa-arvottavan tavan mukaan, keskustelua päätoimittaja FT Jussi Hyvärisen mukaan kuuluvat käyneen. Eivät kai kuitenkaan liian sortavaksi tahi rasistiseksi havainneet.

Ukrin Ukkosen 1/23 kaikki kirjoittajat ovat pohjoiskarjalaisia kirjailijoita kannen kuvaajaa satukinsetä Esa-Pekka Tiitistä myöten, vähintään yhden kirjan julkaisseita. Kertovat miten vaikea on saada kirjojaan julkaistuiksi yhä. No, tällä Karjalan kirkkaimmalla tähdellämme Heikki Turusella ei enää näytä julkipääsyn huolia olevan, niin kuin 1970-luvun alussa Simpauttajansa kanssa.

Eli rima on korkealla.

Kunhan ei nyt olisi samoin nimettömillä harrastajilla lehdelle pääsy! 

Päätoimittaja ja Kanerva Vaakanainen ovat kimpassa kirjoittaneet 

Suomen tuntemattomin runoilija -runon, jonka ydintä tässä:

"Ja kerta toisensa jälkeen lähetin runoni

pääkaupungin suuriin kivitaloihin,

mutta aina uudelleen se tapahtui:

hylsyt lensivät, luodit osuivat

tärisevään selkääni kerta toisensa jälkeen: ---"

Ulla Vaarnamo myös on toivonsa menettänyt, kuin 'yksin airottomassa soutuveneessä arvaamattomalla merellä'. 

Kustantaja viestitti: "Minun pitäisi kirjoittaa myyvämpi kirja ja suunnata se ikäisilleni naispuolisille lukijoille, jotka ostavat suurimman osan kirjoista."

Tarja Tuovinen, samat sanat. 

"Vaikka kirjani sisältävät aiheita, joista muut suomalaiset kirjailija eivät juurikaan ole kirjoittaneet, eivät ne taida yltää suomalaisen kustannusyhtiön tavoittelemalle tasolle. Siltä minusta tuntuu kustannusyhtiöiltä saamieni vastausten perusteella. Mutta mitä teen sille, että minulla on palava halu kertoa ja kirjoittaa?" 

Anneli Heliö ei mahkuja jos ei kustantajan editointia eli runtelua hyväksy. Ei hyväksynyt, niinpä Anneli valitsi Ahmatova-elämäkerralle toisen tien. 

Hannu Heavy Tikkanen, sai julki viimeisimpänsä Kirjokannen kautta.

Jussi Virratvuori, tuon Kirjokannen paikallinen ja ylen inhimillinen kustantaja, puuhamaan setämies, saa 'puolustuspuheenvuoron'. 

Miten tarjotusta 350 vuosittaisesta käsikirjoituksesta valitsee ne pari-kolmekymmentä:

"Kustannuspäätökset ovat täysin henkilökohtaisia, subjektiivisia. Kirjoitusmakuni, ensivaikutelmani, mielikuvani kirjailijasta, arvioni kirjan menekistä sekä pohdinta siitä, kuinka paljon kirjahanke vie aikaani ja rahaani - ne ratkaisevat paljon." 

150 myytyä kirjaa antaa nollatuloksen, siinä raja.

Tommi Tihtarisen runosta Kaksi kaaosta pidin, sillä noinhan ajattelin nossipoikana.

Melkeinpä lehden jok'ainoan tavun luettuani olin että jee! 

Silti varoituksen sana näin setämiehen suusta, ehkä vähän kummallinenkin:

- Muistakaa laskea välillä rimaa, jotta harrastelijatkin pääsevät yli - kaikki kun eivät osaa flopata, vaan edelleen jotkut kierähtävät, saksaavat tahi peräti tiikerillä syöksähtävät.

 

Arvostelut:

Kanerva Vaakanainen: Requiem

Tarja Tuovinen: Hermeksen siivet sekä Kenttäsairaala

Hannu Tikkanen: Musta ryssä ja sininen enkeli 

Muut:

Jussi Virratvuori Lada-työntötalkoissa 

Anneli Heliön Ahmatova-runojen julkkareissa

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Pamela Mandart: Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa

🏂 hiihdot 11km /  21 km/€ = 3 h

990

välipala 3

Rinnan kilvan

hiihtämään

 

SELEVÄ!

Jo riitti.

10 km/€  2h  0 °C

Enää 990 km.

Aloitus viime vuonna

kuukautta myöhemmin:

2.12. 5 km

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Kirsi Piha: Levoton lukija

Sotakuvia

Olen lukenut joka ilta 28 päivän ajan ennen yöpuulle painumista Kansa taisteli - miehet kertovat -kirjasta Rajuimmat taistelut luvun kerrallaan.

- Yöunetko kaikkosivat?

Päinvastoin ja Mitä vielä!

 

- Tyytyväisenä painoi päänsä pielukseen, kun ajatteli, miten lokoisat olot loppujen lopuksi nuo rintamamiehet meille tarjosivat nykypäivinä nautittaviksi. 

Mikäs tässä meidän palloillessa jos vertaa noiden kentällä taistelleiden miesten olosuhteisiin: 

Eipä tarvitse pakkasen kourissa kärvistellä, pitkin metsiä ja pellon pientareita ryömiä - eikä pelätä kranaatin sirpaleita kuulaalla iholla; ruokaa ja juomaa on läjäpäin saatavilla ...

 

- Ei kun sipsit suuhun ja silleen!

Niinpä.

Ja jos ei kirjan kertomukset riitä todisteiksi sodan tapahtumista, kauhuista ja ankeuksista, voi piipahdella tutkimaan 160 000 kuvan SA-kuva-arkistoa, josta löytyvät Kansa taisteli -kirjan kuvituskuvatkin. 

Myös Muolaan kirkon rauniokuva, joka liittyy kertomukseen 

Kirkkomaan kiviaidan takana:

"Karjalankannaksella sijaitsevan Muolaan kirkonmäellä sijainnut tukikohta
oli jo valmiiksi kuin noutajaa varten:
taisteluhauta kulki ikuista unta nukkuvien keskellä,
yhdyshaudasta juostiin ruumisarkun yli.
Kun paikasta ei päässyt eteen eikä taakse,
komppanialla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taistella hengestään
neljä tuntia kestäneen hirvittävän tykistökeskityksen jälkeen.
Alkoi yhteenotto, jossa vihollisella oli ylivoimaiset välineet,
mutta puolipaljaaksi ammutun kirkonmäen puolustajilla yhtä paljon tahtoa."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Mooses Mentula: Toiviokoski

Turpaan tulla tupsahti

Kylmää kyytiä on lokakuinen jalis

ja vähän orpo olo,

kuten kuvasta näkyy -

niin kentällä kuin katsomossa!  

Minne lienevät vastustajatkin kaikonneet - puolustamaan 2-3-johtoasemaansa / juhlimaan?

Faktat pöytään:

Pelaajilla yllä 

• pelkät shortsit ja t-paita: hrrrr...

Katsojalla

päällä

• boxerit
• pitkät kalsarit
• villakalsarit
• toppapöksyt
• t-paita
• aluspaita
• eräpaita
• villapaita
• toppatakki

päässä

• villapipo

+ tietysti taputustumput käsissä sekä saappaissa kahdet villasukat.

• Pukeutumisaika: reilu vartti
• Peliaika: = 2 h 5 min. (90 min + 2 x 15 min + lisäajat 1 min+4 min) 

Pakkasasteita - 3 C. 

Tarkeni, kun puraisi makkarat ja joi pullakahvit päälle. Ja kummasti lämmitti kun päästi välillä primitiivisen ölöhuudon: räkytti tuomareille, vastustajille. 

Ei auttanut: turpiin tuli. 

Hesalaiset nousivat ykköseen, kotijoukkueen pelaajat rötkähtivät kentänpintaa nuolemaan. Harmitti. Vähän lohdutti: voittajaseuran juuret Karjalasta - Viipurin Pallokerho. Meikäläisiä, karjalanpoikkii, siis, kaikki nuo tummanpuhuvat miehetkin.

Näin päättyi toinen Täyteläinen päivä,

nyt täällä:

X

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sudenluola

Ikään kuin sutenöörinä tässä 😕

Ilotalossahan sitä taas iltaehtoita vietetään, muttei viettien viemänä: muuten vain uteliaisuuttaan. 

Nämä ovatkin paljon ronskimpia mimmejä kuin Mart Sanderin Litsidit.

Mutta kuten sanottu: 

syy muu kuin luulisi käyskennellä täällä - Antiikki. Uskoo ken haluaa ...

Sitä kun on joskus hamassa nuoruudessa käynyt noilla raunioilla ja ihmetellyt, että mitähän se Osteri oikein lukioaikana meille historiasta opetti, kun tämänkin Vesuvius-Pompeiji-asian kohdalla syötti meille pelkkää savea eikä näistä vilkkaista yöelämistä virkkanut sanasen sanasta, kai suojellakseen poikalyseon lukiopoikia pahalta. 

Vaan paikan päälläpä muuan eläväinen opas valaisi sitten totuudenjuuria kuumilla kaduilla kulkiessamme.

No, nytpä tuo täydentynee puutteellinen näkemys, selko tullee, kunhan 500-sivuinen kirja on nielty: Sudenluola, Elodie Harperin romaani, trilogian avaus. 

Amara, kreikkalaisen kuolleen lääkärin tytär, on olosuhteiden pakosta joutunut Pompeijiin ilotaloon työskentelemään. Hänen tarinakseen ennen kaikkea tämä tarina lienee kääntymässä.

Vasta satakunta sivua takana sen kummemmin nikottelematta edetessä, mitä nyt orjatyttöjen kielenkäyttöä vähän - monessa suhteessa.

 

Ja ai ai noita miehenpässejä: varsinaisia naistenkuittaajaelostelijoita - ei asiaa nykyeloon. Käräjillä tuomiolla istuisivat joka iikka. 

Jääkiekkoilijat taitavat olla vähän sukulaissieluja, jos nykyajasta kaltaisia haeskelee.

Saas nähdä, tuleeko varattua, kestääkö kantti, luennan alle juuri ilmestynyt toinen osa: 

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Paulo Coelho: Jousen tie

Tiedonanto

 välipalaks kaks

1. Ilosanoma

    liittyen sormuksen katoamiseen ja löytymiseen:  ks.  

2. Kirjallisuuskäsite

    on laaja ja suvaitseva:

Silti en oikein nikottelematta niele tuotakaan. Tosin.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa

Samaan syssyyn

 Mollista

pakko sykäistä myös tänne, kun luin sen jo tonne tuosta turrista, johon ihastuin ikihyväksi.

Molli
Koti

Siis tähän oikeanpuoleiseen kiukkupussiin enempi, 

tähän vasemmanpuoleisen luomaan.

Mikä tyyppi! 

Vähän ku yksi näistä presidenttiehdokkaista.

Vaikka en minä kyllä yhteenkään pressaehdokkaaseen ole 

lääpälläni.

Luin KK:n lastenkirjan Molli ja väärä jalka 

ja etenkin katsoin kuvat tarkasti: 

Että osasivatkin viedä sydämen - kai siksi kun vähän ja

pitkällekin samanlainen veuhake vieraili pyhänseutuna meillä

 -  semmoinen pieni sympaattinen sukulaissieluväkkärä. 

Miten muistuttivatkin toisiansa! 😍

Mollin kotisivu:

omat oikeat  

KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Katri Kirkkopelto
- kuva Milla von Konow
Lasten Keskus

Pam Pam Pamela

 Mandart

Luen hölmöläisistä Pamelan kolmatta, toisen, sen Hemmon luin vasta. 

Yhdenäkin ja kesken kaiken tulee mieleen, mitäs jos tarkastaisi taustoja kirjalle ja tekijälle. 

Vaikka eihän niillä väliä, muka.

On niillä: miltähän Turunenkin tuntuisi tietämättä tuntematta tämän rehevää olemusta ja kielen puhumista. Vähän vajaaksi jäisi Heikin tuotannon taju.

Kotisivu

• Ruotsissa syntynyt tanskalainen, kirjoittaa suomeksi myös. Elokuva-alalla. WP  
• Yllätyn: on istunut vankilassa Pamela! K-K  Raha-asioista, ei sentään sen vakavampaa. 
• Ikä, 71, ei niinkään yllätä. Päinvastoin: 
• kun on lukenut tämän uusimman Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa -kirjasen - siellä paistaa meidän vanhojen asenne paljaimmillaan. Tuommoisena tämän nykymenon näemme: niskat notkistuneen populan kyyryllään älkkäreissä, siis älykännyköissä. Muuta maailmaa ei ole, keskittynyttä keskusteluyhteyttä paikallaolijoihin ei ole.
• Ja ne kuvatkin jossain pilvessä eivätkä albumissa! Pah!

Mummi tutki deittisivuja, isä pelasi, äiti puki itseään virtuaalivaatteisiin, veli piilotteli puhelintaan kämmenten suojissa, ettei kukaan näkisi makeeta mimmiä, pikkuveli pelasi vaarallisen näköistä väijytystä tuliaseiden kanssa, ja vauvasängyssä nukkuvan perheen uusimman tulokkaan edessä keinui väärinpäin kääntynyt älypuhelin

Pamela Mandart kirjoittaa hölmöläisistä, muka.

Vaikka meitähän ne, esikuviaan, hölmöläiset matkivat, meitä - normaaleja, muka.

Teen nopean päätelmän: 

Pamela Mandartin kirja Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa pitäisi ehdottomasti luokitella lasten- ja nuorten kirjojen sijasta aikuistietokirjallisuuteen.

 

ps

kurkistus omaan kirjahyllyyn:

Pamela Mandart: Punatulkkunainen /1985. Novelleja.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pihalta Pihaan

 en millään pystynyt torppaamaan kihelmöivää aasisinsiltaotsikkoa

Joten menköön vaikka ihan pihalla olisin!

- Jokos polttelee, mistä kahdesta asiasta tässä on puhe? 

a) 

 

Pelasimme eilen pihalla, kuuran peittämällä tantereella, kahdella jalkapallolla semmoista jalkapallokrokettia semmoisen pikkisen perillisen kanssa, jonka intohimo on J-A-L-I-S 💚. Ja kun olimme tunnin kaksi sitä pelanneet, siirryimme pelaamaan pöytäkorttijalkapalloa pihalta sisälle.

korttipeli

Piankos kello näytti jo viittä;

sitten olikin vuorossa taistelu koko Suomen mestaruudesta eli asettuminen telkun ääreen: HJK - KuPS. 

Hups!

Kolmen maalin voitolla mestaruus tänne meille päin, muuten hesalaiset vievät potin.

 

Ja niinhän vietävät veivät!

Karvas kalkki nieltiin, 

mutta:

pelit ei vielä oo pelattu = ensi lauantaina seisomme Mehtimäellä todistamassa JIPON voittoa ja nousua ykköseen. Oikein Kättä päälle! löimme.

b)

Pst pst

Kun sukulaisvierailu oli päättynyt, vaihdoin pihapelit Kirsiin 

eli pääsin paneutumaan omaan intohimooni:

ei itse Kirsiin, vaan Kirsinkin kautta kirjoihin - kirjanlukuun.

⮜ Tuo Kirsi Pihan kirja on nyt päässyt lukuvuoroon ja oikeastaan on loppusilausta vaille kirja-arvosteltavaksi sinne Kirjavinkkeihin.

 

(sitä odotellessa siellä valmiina edellinen Piha/Mäkelä)

PS

Oikeastaan yllä otsikossa olisi näemmä pitänyt lukeakin: 

Täyteläinen päivä

JIPPO-logo

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Oispa ampiainen nyt pistäny

 niin ei ois näin käyny!

Viimeksi kun ampiainen pisti, niin siinähän kävi näin: ihan piti vollottaa ja lääkärissä poiketa ja tohtorille sanoa, jotta puhallappas tähän, josko se parantas. 

Se näet oli juuttunu syvälle syvälle nahkoihin.

Nyt sitten tapahtui paljon pahempi tapaus, kun ampiainen EI pistänyt.

Alkuviikosta, päivän kaikkien touhujen - myrskyn katkomien oksien sahaamisen, jäteasemalle kärräämisen, perennajuurien talvisäilöön kaivamisen, saunapuiden pilkkomisen ja saunomisen - jälkeen kun istahin kuihtuneen Löppösen uutisille, pääsi pian parku, vai oisko se ollu helepotuksen huokaus:

- Ei helekkari! Kaho!

Ja Toinen kahto. Ja lirkutteli: - Nyt oot sitten poikamies. Villi ja vappaa!

Tuijotettiin yhessä vasemman käin nimetöntä sormea kuni se lehmä sitä uutta konttia ja siunailtiin mantraa: 

- Ei oo mittää, ei näy mittää, missä se on!!! MissäMissä?Missä kummassa??

 

Vuoskymmeniä se oli siinä ollut, vaan nyt ei ollut.

Jonnekin se oli päivän mittaan hävinnyt kun nuita ahtaita kumirukkasia oli joutunut tuon tuostaan käsistä kiskomaan. Jossain vaiheessa lie lopsahtanu pois.

Eikä oo näkyny sen koommin. 

Eikä tässä sen villimpi eikä vappaampi tuntu oo ollu.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kirjojen ymmärtäminen

 Kun ottaa vauhtia täältä muutaman luvun verran,

Readme.fi

niin ei tuota vaivaa ymmärtää tämän kirjan 

Mooses Mentula

päähenkilön Vilhon heroiinikoukkua. 

Turkasen vaikea on sopeutua sodansatuttamana yksikätisenä elämänkulun rattaisiin, teollisuusympäristöön maalaismiehen, vaikka rinnalla vaimo ja lapsi ja lopulta edessä luokkanousu tukkinipuilta toimittajaksi.

Sodan säryt ruumiissa ja mielessä tunkevat pintaan tuon tuostaan, eivät jätä miestä rauhaan rauhan aikanakaan. Kerran sodassa - aina sodassa. Sota liimaa sotilaan mielen.

Mooses Mentula ajoittaa nappiin rajut sodanmuistumat, muutkin takaumat, Vilhon sodan jälkeiseen arjen kulkuun; takaumat pomppaavat lukijan silmille juuri sillä hetkellä kun lukija niitä eniten kaipaa eli alkaa olla tarkempaa selitystä vailla. 

Monestihan takaumat ovat pelkkä riesa (ja hidaste) romaanin etenemisessä. 

Nyt kaikkea muuta.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään 

Ahava & Puikkonen: Rakennenautintoja - Esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta

Lämpöpumppua vuosi

välipala yks

Talon lämmitys ja valaistus

 vas. LOKA-SYYS 2022 - 2023 = VUOSIKULUTUS
oik. vastaava ajankohta 2021 - 2022
hinta n. 12 snt / kWh

7545 kWh vähemmän sähkönkulutusta vuodessa / 43 % =  SÄÄSTÖ n. 900 €

historiaa

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mestarit asialla

🏹 → →

*)

Piirros: Joanna Lira

Laasosen ja Poikolaisen muistan, niin ja olihan myös Päivi Meriluoto lajin olympiamitalisteja - mutta mestari Tetsuya, muinaisesta Japanista?

Fiktiota koko mies. Brasilialaisen Paulo Coelhon luoma. Eikä yhtään hassumpi luomus ihmisen ylivertaisuudesta. Syrjään vetäytynyt vaatimaton alansa hallitsija. Puuseppä siinä missä toinenkin Messias.

Häntä olen nyt seurannut viime päivät. Tyyneyttä ja mielenrauhaa asetellessani sijoilleen. Tämän mestarin eleetöntä elämää on harras ilo lukea: ihmisyyden ydintä. Ampuu nuolella persikkaa, ei ihmisiä. Olisi ihmiskunnalla opittavaa jo siinä nokko.

Jousen tien Tetsuya on puunistuttaja Elzéardin hiljainen sukulaissielu, samaa sukua kuin Jean Gionon Mies joka istutti puita. 

Täältä hänet tapaa, ken rauhoittavaa perjantaipiikkiä tuntee tarvitsevansa kuvineen*)↑🠙  kaikkineen:

Bazar: Jousen tie

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Serhi Rudenko: Sankareiden Kiova - Kamppailu kaupungista ja sen herruudesta