Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 28. lokakuuta 2023

Sudenluola

Ikään kuin sutenöörinä tässä 😕

Ilotalossahan sitä taas iltaehtoita vietetään, muttei viettien viemänä: muuten vain uteliaisuuttaan. 
Nämä ovatkin paljon ronskimpia mimmejä kuin Mart Sanderin Litsidit.

Mutta kuten sanottu: 
syy muu kuin luulisi käyskennellä täällä - Antiikki. Uskoo ken haluaa ...
Sitä kun on joskus hamassa nuoruudessa käynyt noilla raunioilla ja ihmetellyt, että mitähän se Osteri oikein lukioaikana meille historiasta opetti, kun tämänkin Vesuvius-Pompeiji-asian kohdalla syötti meille pelkkää savea eikä näistä vilkkaista yöelämistä virkkanut sanasen sanasta, kai suojellakseen poikalyseon lukiopoikia pahalta. 
Vaan paikan päälläpä muuan eläväinen opas valaisi sitten totuudenjuuria kuumilla kaduilla kulkiessamme.

No, nytpä tuo täydentynee puutteellinen näkemys, selko tullee, kunhan 500-sivuinen kirja on nielty: Sudenluola, Elodie Harperin romaani, trilogian avaus. 

Amara, kreikkalaisen kuolleen lääkärin tytär, on olosuhteiden pakosta joutunut Pompeijiin ilotaloon työskentelemään. Hänen tarinakseen ennen kaikkea tämä tarina lienee kääntymässä.
Vasta satakunta sivua takana sen kummemmin nikottelematta edetessä, mitä nyt orjatyttöjen kielenkäyttöä vähän - monessa suhteessa.
 
Ja ai ai noita miehenpässejä: varsinaisia naistenkuittaajaelostelijoita - ei asiaa nykyeloon. Käräjillä tuomiolla istuisivat joka iikka. 
Jääkiekkoilijat taitavat olla vähän sukulaissieluja, jos nykyajasta kaltaisia haeskelee.

Saas nähdä, tuleeko varattua, kestääkö kantti, luennan alle juuri ilmestynyt toinen osa: 
 

Kirjavinkeissä
tänään
Paulo Coelho: Jousen tie

3 kommenttia:

  1. Näinpä muunnetulla lähettäjänimellä kommentoin kadonneen sormuksesi yllättävää löytymistä sieltä porraspään hanurista !

    Onnittelut löytymisestä !

    Outoihin paikkoihin tuppaavat etenkin pikkulapset lykkäämään sormiaan ja siinä ohessa hernehiä sun legopalikoita.
    Nenästä, henkitorvesta, korvasta ja suolistosta löytyy hyviä piilopaikkoja.
    Nuista muista koloista pitää kätketyt esineet vartavasin kaivella esiin, mutta suolisto hoitaa asian ihan itsenäisesti ja luonnonmukaisesti niin, että hanurista ulostuupi sormuksen kokoiset ja vähän isommatkin aarteet.

    Oravaa pienemmät esineet, joita et oo vahingossa nielaissut, kannattaa siis ekaksi etsiä sieltä porrasritilän alta.
    Jos kuitenkin oot esineen nielaissut, niin sitten ... tiijjät mistä !

    VastaaPoista
  2. Jotta salainen viesti yllättäisi kaikki, on se jälleen ovelasti suunnattu aivan eri postaukseen kuin mihin oli alkujaan kirjoitettu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A sir

      Paremmimpa tuon kommenttisi täältä löytyy kuin sormus ns. hanurista, vaikka vikapaikassa molemmat.

      Ja ihan suoraan olin sen siihen ritilon välikköön sormesta hanskoja riisuessani tipauttanut, enkä niin jotta olisin mokoman ensin nielaissut ja sittemmin porraspäähän kakaissut - pois se meistä. Niin näläkä ei sentäs pitkän savottapäivänkään (3h) jälkeen ollut.
      Ja jokin häpy sentään omallakin pihalla kyykistellessä! :)

      Poista