Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 20. lokakuuta 2023

Oispa ampiainen nyt pistäny

 niin ei ois näin käyny!


Viimeksi kun ampiainen pisti, niin siinähän kävi näin: ihan piti vollottaa ja lääkärissä poiketa ja tohtorille sanoa, jotta puhallappas tähän, josko se parantas. 
Se näet oli juuttunu syvälle syvälle nahkoihin.


Nyt sitten tapahtui paljon pahempi tapaus, kun ampiainen EI pistänyt.

Alkuviikosta, päivän kaikkien touhujen - myrskyn katkomien oksien sahaamisen, jäteasemalle kärräämisen, perennajuurien talvisäilöön kaivamisen, saunapuiden pilkkomisen ja saunomisen - jälkeen kun istahin kuihtuneen Löppösen uutisille, pääsi pian parku, vai oisko se ollu helepotuksen huokaus:

- Ei helekkari! Kaho!

Ja Toinen kahto. Ja lirkutteli: - Nyt oot sitten poikamies. Villi ja vappaa!

Tuijotettiin yhessä vasemman käin nimetöntä sormea kuni se lehmä sitä uutta konttia ja siunailtiin mantraa: 
- Ei oo mittää, ei näy mittää, missä se on!!! MissäMissä?Missä kummassa??
 
Vuoskymmeniä se oli siinä ollut, vaan nyt ei ollut.


Jonnekin se oli päivän mittaan hävinnyt kun nuita ahtaita kumirukkasia oli joutunut tuon tuostaan käsistä kiskomaan. Jossain vaiheessa lie lopsahtanu pois.

Eikä oo näkyny sen koommin. 
Eikä tässä sen villimpi eikä vappaampi tuntu oo ollu.

Kirjavinkeissä

6 kommenttia:

  1. Tunnen kohtalonyhteyttä. Talvisodan yhteydessä kansa lahjoitti kultasormuksensa valtiolle. Isänikin vaihtoi sen rautasormukseen. Löysin sen sittemmin, ja aloin pitämään sitä pikkurillissä. Sitten sain aivoinfarktin, lähdin taksilla menemään - ja sormus oli kadonnut. Ei löytynyt mistään. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR

      josko riisuivat sairaalassa sormestasi - jäi kaapinkätköihin?

      "Moni miellyttäväkin muisto häipyy - siinä missä esineetkin." Tuommoisen lohkaisun kirjoittivat sormet tähän ikään kuin itsestään, automaattisesti - mitenhän tuo on tulkittavissa?

      Poista
  2. Ootkos hikkaj sieltä rukkasen sisältä kahtonut ?
    Tai päältäpäin kädellä rukkasta tunnustellut, niinku lääkäri sanoisi, palpoinut.

    Vanha sananlasku toteaa jotenkin, että pimeältä näyttää sano suutari, kun sappaanvarteen kurkisti.
    Joten taskulamppu avuksi siihen sisätutkimukseen.

    Viimeksi kun vaimolta katosi sormus, se löytyi roskapussista, jonka pitkällä seipäällä ja sen kylkeen iskemälläni ruuvimeisselillä kalastin pihan Molok-roskasäiliöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Kun kerta liäkär miäräs niin kerran vielä kävin hellan piältä nuihen kumrukkasten, kummannii, kaikki sormihuarukat läpi.
      Ei kilahtanu lattijale mittää.

      Eli nyt tuli rukkaset läpikotaisin tunnustelluksi, ja elämä jatkuu ennallaan = eikun palpoimaan ja paapomaan tuota sormuksen subjektiivista objektia. :)

      Poista
  3. Minulla ei kerinnä vissiin kymmentäkään vuotta olla, kun jäi uintireissulla Välimereen.
    Toisaalta se henkilö, jonka kanssa rinkuloita vaihettiin näkkyy lukevan lehteä tuossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      taitaa löytyä itekullakin henk.koht kokemuksia rinkulan hävittämis, äsh! kadottamisesta.
      Toisaalta esinehän on niin pieni, ettei ihmekään jos vuosikymmenten aikana katoaa kuin tuhka tuuleen tai Välimereen kuten SInulta.
      Ja todistathan parhaillaan: ei vaikuta onneen eikä autuuteen. ;)
      Tuohon uskon.

      Poista