Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Pahus - luiskahtipa yli joulun


Volter & Hilja  V

V&H IV

Pelkäsin että menee melkein jouluun, jos Volter Kilven vastausta Hiljalleen jäisimme odottamaan. Siis samassa tahdissa jos pysyisimme kirjeenvaihdon seuraamisessa toisiaan tunnusteleva parin kanssa. Helatorstaina Hiljan kesälomiltaan Pietniemestä lähettämään tunnustelevaan vastaukseen Volter lähettää oman kaipaavan kirjeensä vasta juhannusviikolla.

Menivätpä pasmat vähän sekaisin: meillä meni yli joulun, kun Haanpään kehno sotki tahtimme! No eipä turhaa seuraa Penttikään ollut - vai kuinka?

Lyhyenä Volter kuitenkin omaa vastausaikaansa piti: "Suokaa anteeksi, että nyt taas kirjoitan."
Taas! Kolmen viikon päästä!
Mitenhän olisi käynyt jos toisiaan tunnustelevalla parilla olisi ollut käytössä kännykät, facebookit, mailit ja twitterit? Olisi tahti ollut toinen. Ja tyyli kärsinyt!
Eikä mitään luettavaa silloin meillä.

Onneksi ei ollut muita välineitä kuin kirjoitusneuvot. Jäi jäljelle luettavaksemme sanojen, lauseiden, ilmaisun hidas kauneus.

Kuunnelkaas:
"ja ell'en teitä silloin ajattelisi, kuolisi koko mieleni siitä suloisesta rakkaudestaan." 
"aina tunnutte te mielessä kuin viileä ehtymätön soliseva, suloinen lähteensilmä," 
"Nyt on juhannusaatto. --- Olisit sinä nyt täällä, niin saisin sinut kanssani venheeseeni, ja lähtisimme meren sininiitylle," 
"ja silmissäsi sykähtelisi aurinko ja meri," 
"Tahtoisin levittää koko itseni sinun eteesi," 
"En minä tahtoisi muuta kuin hienointa syvintä liikutusta." 
"Hilja, tunnetko sinä, kuinka pyhänä ja syvänä ja rikkaana minä elämän näen."
"ja tahtoisin että se värisisi sinussa yhtä aikaa ja yhdellä tapaa, niin että jäisimme sanattomiksi sitä tuntiessamme, kädet vaan yhteen likistyvinä ja rintamme kuin temppeleinä, joissa pyhyys värisee."

Kyllä Volter epäröikin, voiko jollekin näin sisintään valottaa. Hän pelkää 'tämmöistä koko mielen sinua kohden kääntymistä' jos ei se ole mieleen:"sano se minulle, mutta sano ystävällisesti, sillä muuten se tuntuisi niin kamalalta."

Jännityksellä jäämme odottamaan Hiljan vastausta ja myös sitä joko Hiljakin uskaltaa sinutella.

ps
jopa tuntuisi karkealta ja kamalalta laittaa tämä Volterin ja Hiljan kirjeenvaihto esille tuonne Cityn puolelle! Lehtosen Joelin intiimit kirjeet sinne kyllä paremminkin kuuluivat - ei siinä mitään ristiriitaa.

V&H VI


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti