Urheilua siihen mahtuu, omaa ja toisten, lukemista ylenäijä. Paratiisin kukkien kastelemista. Saunaveden lämmittämistä, parit varvit tikkaa. Muutama puolivalmis viinimarja kitalakeen ja pari raakaa omenaa.
Saskatoonia tarjoaa naapuri, marjatuomipihlajan marjaa, sinistä pullukkaa, makeaa kuin mustikka.
Lempi kumma kun karvoineen kaikkineen ei aurinkoa juuri kaihda, lämpimällä verannalla makoilee siinä missä pensaiden varjossakin.
Eipä tarvitse tapella meidän kummankaan, kiistellä kenenkään kanssa. Nauttia vain. Venytellä, nam.
Ja yhä enemmän tietäessä että jotta koulut jo ensi viikolla alkavat. Eikä tarvitse niihin helteisiin enää osallistua, käydä tappelulle lautakunnan, ktj:n, kunnanjohtajan kanssa.
- Ai ai ai! Naurattaa vallan.
Nyt saisi sanoa vaikka mistä mitä, kun sanottaa. Mielin kielin ei pakko olla.
Vaan mitästä turhaan, olkoot, omissa liemissä kuplikoot, kypsykööt.
Mitä ehtiikään ennen kuin ilta, yö on.
Hiki täälläkin, Paratiisissa, valuu, vaikkei tarvitse pässiä karkuun juosta; juoksee muuten, oman kanssa, ilman aikojaan, naistenlenkin, huuhtoo hiet sillä saunan varivedellä, ihmettelee että vieläpäs edes kutosen jaksaa vanheneva kroppa.
Illan päätteeksi arjellisempaa näyttää jokakodin takkatuli, telkku. Ei voi olla noitumatta tuota mustaa miestä, jonka kantti ei kestä. Mies murskaa HJK:n 2-0-johdon, ja miljoonat Euroopan kentiltä, ulosajollaan, sen verran pelaa jälkipeliä, ylen turhautuneena viikatoi vastustajan heti toisen puoliajan alussa, hölmö. Mahtaa Lyytikäinen siunailla ja kiittää.
Senkin mölökerö! Varsinainen Mölökki!
Kahteen kahteen päättyy peli, toinen peli, menetetty, sinetti viikon päästä Kyproksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti