Eeva on toistaiseksi selätetty!

 Rakas Eeva Kilpi  VIII

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

 

"Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen."

Riemastuin viimeksi noin, jokin päivä taapäin, tästä Anna-Riikka Carlsonin Eevasta, tekijän saatua laatikoittain uutta intiimiä matskua Eevan Jukka-pojalta.

Vaan eihän sitä mitenkään enää ennättänyt pahemmin pöyhiä esille, sillä kirja oli menossa jo painoon. 

Jotakin sentään tähänkin kirjaan ennätti kirjautua: Mikon alkoholismi, väkivalta, syrjähypyt, omat miesseikkailut, syyllisyydentunto olivat tappaa oman luovuuden. Musertavaa avioero oli kuin kuolema. Varsinkin kun rakkaus oli/on säilyvä ikuisesti.

Ja jos uutta kirjaa Carlson ei saamistaan intiimilaatikoista enää kirjoita, vaan kätkee sen omaan sydämeensä, ymmärrettäköön. Jäähän meidän nautittavaksemme Eeva Kilven valtava tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, joista minulle ylinnä Tamara.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Välilukija

 Rakas Eeva Kilpi  VII

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Koko kirjan lukemisen ajan olen emmiskellyt samaa asiaa: tarvitsenko Eeva Kilven luentaan välittäjää / välilukijaa?

Eeva Kilven käsialaa s. 366

Kunnes nyt liki neljänsadan sivun tietämillä jysähtää tieto, joka lyö polvilleen niin minut kuin Anna-Riikka Carlsonin Eevan pojan Jukan tuoman äitinsä muistiinpanokuorman kera:

"13.11.2023

Olen osannut odottaa tätä hetkeä melkein kolme vuotta mutta en kuitenkaan mitään tällaista! Muistiinpanojasi on laatikoittain: täysiä muistikirjoja, täyteen kirjoitettuja kalentereita, tuhansia pieniä lappuja, satoja kirjeitä ja valokuvia. Sinun kirjoitettu elämäsi on käsissäni."

"Sinä olet kirjoittanut elämäsi laatikoihin, jotka Jukka luovuttaa minulle kuin häikäisevät jalokivet --- Milloin minä maltan nukkua?"

Toisen aarteen äärellä nyt vasta, kun tähän saakka A-R on viettänyt pitkät rupeamat elävän Eevan kanssa aina merkinnästä 21.6.2018 alkaen.

Tuo kaikki tuotu/saatu vaatii vähintään yhden uuden kirjan poikimisen, koska eihän tällä vajaalla sadalla loppusivulla voi/ennätä uutta tietoa pahemmin välittää/sulattaa. 

Tämä Carlsonin Eeva-kirjahan näkyy päättyvän merkintään 6.1.2024. 

Siis reilu kuukausi aikaa olisi penkoa ja valottaa muistiinpanoista irtoavaa tietoa meille.

Mahdoton tehtävä.

Kuitenkin kaikitenkin: nyt tämä kirja, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä, saa uuden säväyksen. Nytpä välilukija tuntuukin tarpeelliselta, jopa välttämättömältä.

Pelkkänä korvana siis!  👂

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jukka Kokkonen (toim.): Joensuun historia VIII - Vuodet 1954-2020

Etanana

Rakas Eeva Kilpi  VI

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Ohhoh!

Onko Eeva unohtunut kokonaan? Viime merkintä kuukauden takaa; tuolloin menossa sivulla 278 heinäkuuta, nyt sentään sivulla 354 marraskuun alkupuolenmerkinnässä. Etanan vauhtia. Jotenkin yhä mättää, mistä johtunee. Kesäteatterikiireistä? Kylättelijöistä? Helteistä? Muista kirjahoukutuksista? ...

Ote lipsuu. Olisiko tosiaan sitten osasyynä, ettei lukijan ja Eevan väliin kaipaa välittäjää, tulkkia, toisen kokemuksia?

Vaikka kustannustoimittaja usuttaakin Anna-Riikkaa 'osille':

"Hän ehdotti, etten häivyttäisi itseäni taustalle vaan olisin tekstissä niin kuin olen kohtaamisissammekin. Minä kuljen reiteilläsi, vien sanojasi ihmisille ja tuon heiltä sanoja sinulle. Ilkka näki heti, mitä muuta tässä tapahtuu. Hän luottaa tekstiini, ja siksi minä uskallan jatkaa, kirjoittaa lisää, ja minä rakastan tätä."

Anna-Riikka Carlson kulkee konkreettisesti Eeva Kilven jälkiä haistellen ja maistellen milloin missäkin. Lapissa, Lontoossa, Piskolassa - mutta ennen kaikkea hoito/hoivakodissa.

 

Tässä Vuoksenniskalla Eevan isän hankkimassa kotitalossa: 

"Ulla näytti minulle ikkunan, jonka takana isäsi Solmu istui ja luki, aina samassa paikassa..." 

Nyt Kukkivan maan rannat ja Välirauha, ikävöinnin aika -teosten johdattamina. Eevan jalanjäljissä kulkee siinä missä innokkaat Päätalo-fanit Iijoki-sarjan maisemissa. Antaumuksella.

Enpä tässä tosin yksin emmi enkä emmiskele: 

Ainakin yksi toinen empijä löytyy tuolta Savon puolelta eli Pia Valkonen kirjoittaa blogissaan havaintoja omalta kantiltaan:

Niin. Se vielä, että Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin kirjeenvaihtokirjassa Rakas Eeva Kilpi oli paljon vakuuttelua vanhenevalle lyyrikolle siitä, että häntä ei unohdeta. Jotenkin se vaikutti jo kompensaatiolle. Onko pelkona, että unohdetaan?

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Hannu Himanen: Missä enkelitkin pelkäävät -  Hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus

Nimiäiset

   Rakas Eeva Kilpi  V

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

 

Viimeisin sukuun ilmestynyt lapsenlapsi, jykevä poikavauva, sai eilen sunnuntaina nimen. Mikäpä ei nyt ole kellotellessa. Suurin joukoin siinä kopan äärellä ensin ja sitten pitkin pientareita tulokasta juhlimme.

... Siell  siell  se  Vin  on     Siell  siell  se  Vin  on    Siell  siell  se  Vin  on ...
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu.

Sisälle tyhjäksi jäi lopulta koppa.

Ja kuten yleistyneenä tapana on, ei näihin nimihommiin pappia vaivattu. 

Herkkä hetki se silti oli.

Ja kun kerta nykyään intiimejä asioita ei levitellä, nimiasioita liiemmin huudella, jää tämänkin pojannaperon nimen veivaus lukijan pääteltäväksi.

Kyllä minä silti yhtenä läheisimmistä sen verran teitä tutuksi tullutta uskollista lukijarinkiä jelppaan, vihjaillen jäljille päästän näinikkään:

Jukka Virtasen Balladi Pojasta Nimeltä Vee nostettakoon korvista esille tuon paljastavan etunimikirjaimen takia, muuta yhteistä tekemistä moisen renkutuksen kanssa ei, herra paratkoon, olekaan. 

Mutta että tämä toinen Jukka - J. Karjalainen; hänpä se paljastaa melkein kaiken laulullaan:

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu
Siellä siellä se Väinö on

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu

Siellä, siellä se Väinö on

Siellä, siellä se Väinö on

Siellä, siellä se Väinö on

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu

Siellä, siellä se Väinö on

 

 Dunuja mbe kumala Väinö ma Väinö

 Jukka ding ke le

Kati ding ke le

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

Lo, lo, lo, lo, lo, lo, lo, lo, lu njinjata

Väinö

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu

Siellä siellä se Väinö on

Alah man ning mbe simajala

A-aaa Väinö

 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö? 

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Siellä, siellä se Väinö on
Alla pyöreän kuun ei voi olla kukaan muu
Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
Siellä, siellä se Väinö on

Toki toisenkin nimen poika sai - tuli olympiamaskotin kaima vuodelta 1980.

Kun nimi oli paljastettu, jännitys lauennut, oli muun sisäohjelman vuoro. So.

Seurasi lämminhenkistä musiikkia, soittoa ja laulua, myös mietteitä Gibranilta.

No mitäs se Eeva Kilpi täällä? 

Ei, ei hän paikoilla suinkaan henkilökohtaisesti läsnä ollut, vaan oli läsnä omissa ajatuksissani tuon A-R Carlsonin Eeva-kirjan myötä, päiväkirjamerkintäkin tismalleen sama, vuosi vain eri - heinäkuisen päivämäärän alla mennään lainaten Eevan Punaista muistikirjaa:

"7. HEINÄKUUTA 2023

... Niin ihmeellisessä sfäärissä me elämme, avaruusolennot, keskellä suurenmoisuutta, hallitsemattoman hermostomme ja pikkumaisen ärtyisyytemme rasittamina, sotinemme, kauhuinemme, huolinemme - itse asiassa tietämättä mistään mitään.

Meidän tärkein tehtävämme olisi vaalia rakastettavia pikku jälkeläisiämme, luontoa ja sitä hyvyyden ja kauneuden kipinää, joka meissä kaikesta ärsyttävyydestä huolimatta kuitenkin on." PMK/EK 

Punainen muistikirja

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Karjalaisuus

  Rakas Eeva Kilpi  IV

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Pisti vain silmään - saakohan noin ilmaista? - jottei Eeva kirjassa kertaakaan puhu karjalaisittain: mie, sie ja muistat sie, esim.

Johtuisiko A-R:n varsinaissuomalaisuudesta, kielierosta, muistiinpanemisesta? 

Sillä vastahan mie ja sie ja myö kielenkäytössä ilmaisisivat viimeisen päälle läheisyyttä ja lämpöä aidossa ja alkuperäisessä karjalaisessa tunteenpalossa ja ryöpyssä.

Mutta hätäkös tässä, etenen - varsin epäkurantti verbi lukuvauhdilleni - vasta sivulla 250, josta poimin omaakin tyyliä ja sisältöä kuvaavan tilan ja tilanteenkin:

"Miksi se [muisti] on tallettanut pieniä merkityksettömiä seikkoja, mutta unohtanut suuret, meidän kaikkien elämää järkyttäneet tapahtumat?"  Talvisodan aika

- Muistat yksityiskohtia, isän tuoksun, isän tuomat Valamon-helmet, venäläisen kokardin...

- Et tavoita tunnetta, joka sinut valtasi kuultuasi, että sota vie sinulta kodin ja kotiseudun.

Isoa kuvaa ei synny fläppitauluun niin kuin jääkiekkovalmentajilla tosta noin vaan ja koska vaan!

Talvisodan aika 1989 - Animalia 1987

omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

huomenna

 Terhi Kontio: Espanjalainen alkusoitto

Arvostava ote

 Rakas Eeva Kilpi  III

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Turha pelko kumpikin: ei siipeile eikä palvo Anna-Riikka Carlson. Kunnioittaen sekä arvostaen, viimeisen päälle, A-R nostelee Eeva Kilven eteen tämän omaa tuotantoa koti- ja sairaalavierailuillaan Eevan ihmetellessä, onko hän noinkin hienosti tuon ja tuon ilmaissut.

Luontosuhteista useimmiten on kysymys. Eeva Kilpi on niitä ensimmäisiä luonnontilasta ääntä pitäviä ja vaativia kaunokirjailijoita maassamme. Herkällä mielellä hellästi, ei pauhaten Linkolan lailla.

Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972 - 2000, WSOY 2000,

on usein auki ja luennassa mukana Anna-Riikan lukiessa Eevalle tämän ääneen Eevan kirjoituksia. Lukee A-R muidenkin teoksia, joista niistäkin syntyy naisten välille syvä yhteisymmärrys: niin samoilla aalloilla heidän ajatuksensa tuntuvat koko ajan liikkuvan.

Ystävyys lujittuu.

En voi muuta kuin huokailla mukana ja vakuuttua: Eeva Kilpi on löytänyt kuulijansa, sellaisen jonka kaltaista harvalla yksinäisellä vanhuksella on - oikeasti eikä vain muodon vuoksi kuuntelevan ja kunnioittavan, syvästi toisen ajatuksiin paneutuvan vastakaiun. Ja mikä mukavinta: heillä on myös hauskaa keskenään.

Kirjaa etenen häthätää puolessa välissä; yksin jään lukemaan noita kokoomarunoja noiden kahden naisen rupattelun jäädessä sermin taakse:

"Kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,

mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun." 

"Toivo on kasveissa ja eläimissä ja

niissä ihmisissä jotka antavat käärmeen mennä

ja varoittavat hyttystä - Anteeksi jos minä

osun sinuun nyt."

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä 

 

Intimiteetti

Rakas Eeva Kilpi  II

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Carlsonko siipeilisi? Pois se meistä. Ei Anna-Riikka mikään Tervo ole, joka Loirilla ratsasti niin räikeästi, ettei saanut kutsua hautajaisiin.

A-R:n suhde Eeva Kilpeen on jopa intiimimpi kuin rakkaus biologimieheensä. Henkistä rakkautta puhtaimmillaan vailla fyysisyyden taakkaa.

Sivulta 149, näin hitaasti etenen, luen:

- Ajatus kirjailijan työn ahneesta hyödyntämisestä on vastenmielisempi kuin luopuminen kustantajan työstä. Jos menettää kirjailijoiden luottamuksen, ei jää jäljelle mitään.

On se nyt uskottava, rehellistä peliä: puhtaalta pöydältä syvä ystävyys.

Vielä on aikaa ystävyyden syventämiseen jäljellä 307 sivun verran ja kuvakavalkadi päälle. 

Uusi pulma syntymässä: Ettei vain keikahtaisi palvomisen puolelle? 

Vaan kyllä tämä A-R:n teksti väkisinkin usuttaa tarttumaan uudelleen Kilven tuotantoon.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sylissä Eeva Kilven

Rakas Eeva Kilpi  I

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII 

Sadan sivun jälkeen yhä arvon: Hyväkö vai huonoko, vai mikä? Onko tämä Eevaa vai, onko tämä kirjan koostajaa: Siipeileekö Anna-Riikka Carlson?

Anna-Riikka Carlson:
Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
456 s. WSOY 2024

Tarvitseeko Eeva Kilpi tulkin ymmärtääksemme syvemmän sanoman?

Minä en ainakaan tarvitse: Eeva-fanina ollut sentään Tamarasta /1972 alkaen. Paljon kirjoittanutkin hänestä vähän sinne sun - tänne jopa vuoden ajan.

Mutta, entä kun itse Eeva tuntuu tarvitsevan omalle tekstilleen tulkin: Jotta uskoisi itseensä, nyt ysivitosena (s.1928) - eipä uskoisi!

Ote heidän keskusteluistaan:

Kilpi: "Minuahan jollain tavalla pilkattiin ja minulle naureskeltiin. Ei minua pidetty oikeana kirjailijana."

Carlson: - Se on ihan uskomatonta. Toivoisin, että huomaisit kuuluvasi klassikkojen joukkoon.

Siksikö Eevalla ei ole ollut liiemmin kontakteja muihin kirjailijoihin, kuten

Kaari Utrioon: "En [tunne] lopulta kovin hyvin. Kirjailijat ovat omaperäisiä ja salaperäisiä. Ei heistä näe, minkälaisia ovat ennen kuin on lukenut heidän teoksiaan. Kirjailijoihin pitäisi aina tutustua heidän teostensa kautta."

Anu Kaipaiseen: "Olimme läheisiä, mutta vanhuus jotenkin erottaa ihmisen ystävistään."

Eeva Joenpellosta puhumattakaan: "Hän oli jotenkin yli kaiken. Kuitenkin herttainen. Hän kärsi niin paljon, mutta valitti niin vähän."

Satasivulla siis palloilen, polttelee jo; voi olla että epäilyni Carlsonin motiiveihin häipyvät.

Palaillaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Murhemielin, mutta

siitä se iloksi muuttuu

Olisikohan jo aika kaivaa ystävämme Onni Eläkeläinen näin Onnin ja Sisun nimipäivän kunniaksi esiin, kun on näet syrjäläisenä ollut, hyvä ettei naftaliinissa. Ja miksei Kalevalankin kunniaksi: liippahan Onni jo sitä ikäluokkaa.

On ollut vähän murhemielin mies omassa maailmoissaan, jonka on luonut mieleisekseen niin ettei ulkopuolisilla häiriötekijöillä ole pääsyä ollut.

Kaikenjoutavan on torjunut, jättänyt ns. taakseen oven taakse. 

Paratiisinsa ulkopuolelle eli ympäröivän tienpuoleisen kuusiaidan.

Sinne ovat jääneet Ukrainan sodat ja paholaisputinit, siinä missä melskeiset tv-ohjelmatkin. Valikoiden sitäkin värkkiä on katsellut: Sirkkasen on kelpuuttanut ja nyt nuo Planican hiihtämisen MM-kaatumiskisat. Eveliina Piipossa on särmää - sille tytölle hän on antanut monta monta pistettä, tosin se yksi ruma sana vähän pudotti pojoja.

Omat 'lankkunsa' on OE muistanut ottaa esille ja töpöttää pitovoiteita voidepesään lähes jok'ikinen päivä, myös tänään pohjanakkain impien ainojen väinämöisten ja joukahaisten kalevalaisena juhlapäivänä, jolloin talven hiihtourakoinnissa täyttyy puolimatkan krouvi.

Mutta ei aivan onnellinen Onni ole, jokin jäytää, nokertaa onnen tilaa. Onko sittenkin Paratiisiin päässyt livahtamaan kärmes talvesta piittaamatta? Onni näet muutamin öin, pissireissujensa päälle, on jäänyt valveille, eikä muutama kirjanlukukaan ole tainnuttanut oitis unten maille.

Jottei vain vanhaksi alkaisi tuntea itseään, vaikkei kolota ei jäydä kipu ruumista, ojitettu sydänkään (operaatiosta tark. KL) ei pahemmin pompi omilla teillään. No siinäpä se! Tuostapa sydämestä se murhemieli taitaakin kummuta, tai siitä, kun laskee, jotta moniko ikätovereista enää huokuisi hengissä ilman lääketieteen ihmeellisyyksiä. Kuolleina tahi rampautuneina olisivat kaikki. Näitä miettii Onni Eläkeläinen, jos ei nyt synkkänä niin vähän kummissaan. 

Mistäs moiset mietteet lennähtäneet jos ei se kärmes kerta?

Eilisestähän ne. Ensin tuli soitto, jotta etkö tulisi kun syömiset on loppu. 

- No mikä?

- Perjantaita vasten yöllä ahisti, ei kulukenu henki. Pakko oli soittaa ampulanssi. Mäni koko perjantai sairaalassa oottelussa ja tutkimuksissa, iltakuuteen käytävillä syömätä juomata. Kotiin toi kelataksi ylopistonapteekin kautta kun oma apteekki ois ollu kiinni.

- Ohhoh. Ja mikä ol?

- Syvämmessä vajaatoimintoo, nestettä pakkautuu ja ...

Näkyyköhän kärmes kuvassa?

Vaan 

ei jätetä Onniamme murehtimaan.

Päinvastoin: 

Nostetaan Onni ylös sohvaltaan katsomaan läpi kuusiaidan: sieltä pilkistää kirkas, melkein keväinen valo.

Piankos 

Onni Eläkeläinen on taas entisensä ja mennä viuhtomassa hankia pitkin hymysuin. 

Tietysti 

sinne rivitaloille päin, josko ystäväparhain voipi jo paremmin...

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 11 km 500 km/€ = 81 h

Luonto

Joskus tulee kirjoitettua ihan älykkäästikin, muttei täällä, vaan toisaalla, eli yhden maisterin kanssa, jonka kanssa on kansakoulut ja oppiskoulut käyty ja koluttu kävellen, pyöräillen ja lopulta lukioaikoina jo autoillen.

Lapsuudentiemme erosivat, kun minä menin luontoa tutkimaan tykin kanssa Paloaukealle, sinne missä Väinö Linna pyöriskeli sotaan lähtiessään, ja hän pyssy olalla tömistelemään tannerta Kollaan perinteitä vaalivaan Kontiorantaan. Samassa sotilasläänissä toki vielä pysyimme.

Tarpeettomiksi on osoittautunut sotakoulutuksemme: sodat ovat sotimatta yhä meidän osaltamme. Ja ruotsalaisen kansanosan puolesta toimineet ministerithän lakkauttivat lopulta molemmat kasarmipaikat tarpeettomina saatuaan meidät kaksi koulutettua idän uhkaksi. 

Vaan sepä siitä luontoretkeilyvuodestamme. Tämän jälkeen meistä muokattiin kaupunkilaisia, kun noita korkeampia kouluja ei maaseudulla ole. Tampereella koulutettiin kirjastoalan osaajia - sinne hän, Joensuussa opettajia - tänne minä.

Alkoi kirjeenvaihto, josta osa luettavissa tästä.

Sitten astuivat vaimot kuviin, ja koitti parinkymmenen vuoden kommunikaatiotauko: voihan samat asiat vatvoa suullisesti lähietäisyydellä jonkun muunkin kanssa. Mitä sitä postimerkkeihin rahojansa tuhlaamaan. Ystävyyshän säilyy joka tapauksessa, tapasi tahi ei.

Siinä tahollaan toinen kirjoitti kirjan jos toisenkin, ja toinen arvosteli kirjan jos toisenkin, kun ei kirjan kokoojaksi ollut, tosin ei yritystäkään.

Kun Puruveden kalastajat oli tuloillaan, oli aika taas kohdata nenäkkäin; siitä alkaen viikoittaiset mailit ovat lennelleet puolin ja toisin. Tämä viimeksi tullut Luonto-maili, napsahti sitten kohilleen, sillä samaan aikaan oli luennassa juuri sama aihe: Luonto.

Minulle ikirousseaulaisena ei tuota vaikeuksia määritellä luonto: lukee rousseaut alkaen Émilestä, Yksinäisen kulkijan mietteet sun muut, ja varsinkin Tunnustuksia (Les Confessions), jos haluaa oikotien. Siinä se ja täts it!

Monelle nykyeläjän iholle luonto on tuntemuksena kokematon, varsinkin aito ja alkuperäinen luonto - jo pelkkänä käsitteenä väärä. 

Sanan väärinkäyttö hiertää ellei peräti kyrsi ja puistata luonnossa eläjiä, ikisystävääni nyt, siinä missä Pentti Linkolaa aikanaan.

Lainaan loppuun molempia vertailtavaksi, saatuani luvan maililainaukseen Reijolta; Linkolalta olin jo saanutkin eli Anneli Jussilan uusimman kirjan Pentti Linkola ja minä - elämää toisinajattelijan kanssa*  Minervalta, josta kirjan tilasin arvioitavaksi. 

"Minun mielestäni luonto-sana pitäisi jo kuopata ja meitä ympäröivälle vielä rakentamattomalle alueelle tai olomuodolle pitäisi keksiä uusi nimitys. Luonto sanan rasitteena on uskonnollinen käsitys siitä, että joku on sen "luonut"; sana siis kantaa yliluonnollisen jumaluskon taakkaa." RP - mailista

 "Luonto on yhtä vaikea sana kuin jumala. Mitä luonnolla tarkoitetaan, mikä oli Linkolan luonto? Hän ei hyväksynyt sanan vesittämistä, jota jotkut harjoittavat kutsumalla kaikkea luonnoksi - ihminen tekniikkoineen olisi tämän näkemyksen mukaan myös luontoa. Silloin kaikki on kaikkea, eikä mikään ole mitään. Tämän verbaalisen temppuilun "luonnon" kanssa hän ironisoi mestarillisesti esseessään Talaskankaan ikimetsä. --- Luonto ei ole sama kuin ympäristö. Ympäristöhän voi olla täysin tuhottu maisema kaivoksessa, se voi olla umpikuja, kokonaan ihmisen luomatekninen puite. --- Ympäristö on hajuton, mauton, hengetön. --- Hän puhui elollisesta luonnosta, alkuperäisestä, josta ihminen on erottautunut. Ihminen ei ole yhtä kuin luonto. Ihminen on luonnosta lähtöisin ja luontoa vastaan kääntynyt. Luonnon ilo näkyy monimuotoisena ja runsautena, ja ihminen lajina tukahduttaa tämän ilon." AJ/PL - kirjasta*

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Turhan vähissä hyvät työt

2018 väistyy. Rasti päälle.
Häpeällisen vähän hyviä töitä ja auttamishalua lakkarissa. Yksi ainoa hyvä työ koko vuonna. Sekin kuin veljelle, lapsuuden leikkikaverille, jonka kanssa yhä yhtä ollaan.

- On kun hedelmäpussi piässä kävelis, sanoi kun laskin lehtipinkan rivitalon pöydälle, - en nuista paljon kostu.
- No mikä?
- Tällä silimällä en nää just mittää. Tällä toisella kuultaa, ja kun oikein sihraa niän kaupanlappuloista hinnat.

- Etpäs oo aikasemmin valitellu.
- Oon ootellu jos ihestään korjaantus.

Siitä lähettiin alkukesästä.

Kaupungista varasin silmälääkärin ja loppukesästä laseroitiin kypsempi kaihi ja syksymmällä toinen.
Rillit on vielä hankkimatta. Niin hyväksi kirkastui näkö.
Pulttilaseilla pärjää ystävä kallein jos ei liikaviisaita lue, Parnassoja sun sellaisia, joissa Väisäsiä ja Wallensköldejä, kun tyytyy Seiskaan ja Tauskeihin.

🏂 hiihdot  10+6 km/ 211 km/ € = 33 h

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös