Pakkohan tuo oli lukea

- sen verran sydämen syvyyksistä lähtenyttä tekstiä kriitikkopässeistä, noista kukko- tai ukkopoikakriitikoista!  👄

Enkä halua olla eri mieltä, jos en samaakaan. Toki samaa kuin mitä Emilia Männynväli myrskyämisensä lopuksi kritiikissään kriitiikistä/kriitikoista Kritiikin Uutisten kolumnissaan Kriitikon vastuusta:

"Hyvä kriitikko on sellainen, jolle voi sanoa – ja olen sanonutkin – että helvetin hyvä teksti, vaikka olenkin kaikesta eri mieltä." 

Varsinaista hersyttelyä läpi jutun! Ilo lukea - vaikkei kai saisi toisen edgylle ja raivolle. Tyylistä nautin: liikkuu vaihdellen asiallisen kuivasta tietokielestä* ei-asialliseen rahvaankin ymmärrettävään sanomaan**.

* "Kriitikon tärkein työ on kontekstointi, ja on myötähävettävää lukea murskakritiikkiä, jossa kriitikko ei tunnista kontekstia tai edes ilmeisimpiä intertekstuaalisia viitteitä, saati ole kuullutkaan aiheesta viimeisen viiden vuoden aikana käytyä keskustelua."

** "Kriitikolta ei ole kovin ammattimaista olla, että vittu kun vituttaa, projisoida tunne taiteilijaan ja kääriä ”vitun tyhmä runkku” hienosteleviin eufemismeihin. Toki sellainen kirjoittelu voi olla hauskaa – tiedän kokemuksesta – sillä tavalla kuin hihittely pillunkuville pulpetissa voi olla hauskaa "

Perustelu on kritiikissä kaiken A ja Å. Siinä Männynvälin sanoma ja sanottava. 

Sen kummemmin perustelematta, repostelematta:

Männynvälin kirjoitus on koko matkan luotaantyöntävän väkisin mukanapitävä. Aamun helemi.

Kirjaihmiset, kipinkapin lukemaan tästä!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tehtiin Annille pärekatto

ei tehty malkakattoa, ja sitä paitsi katto tehtiin navettaan ei torppaan. 

Ja vielä: ei aivan Väinö Linnan torppariaikoina, vaan jopa muutama vuosi Täällä Pohjantähden alla -trilogian ilmestymisen jälkeen.

Kavuttiin, kaksi nuorta solakkaa poikaa, Annin navetan katolle päreitä kainalossa, ohjurilauta olalla, sekä toisen pojan kirvesmiesisän neuvot mielessä. 

Ja ihan oikeilla rautanauloilla naputeltiin konehöylän päreet paikoilleen. 

* Meillä ei ollut samoja ongelmia kuin Linnan Väinöllä, joka oli töpeksinyt pärekaton ja  Laurilan Antoon lehtikuvien kanssa: 

muka jo vuonna 1885 Koskelan Jussin kattotalkoissa olisi ollut käytettävissä tehdastekoisia rautanauloja tahi vuonna 1907, kun Laurilan Antoota hankeen häädettiin, olisi lehdissä ollut valokuvia, joita Kansan Lehden reportteri muka otti ja teki uutisen lehteensä kuvien kera.**

Meitä ei paikallislehti kuvannut, kun silloin ei vielä pitäjälehti tainnut ilmestyä. Mutta Annikos oli tyytyväinen talkoolaisiinsa. Hyvin syötti ja juotti meidät ja oli hyvillään riimatyöstä ja siitä kun pojat eivät puonneet katolta kertookaa.

- - -

** Näistä kahdesta lähteestä noita asiapohjia tongin suurella mielenkiinnolla:

"Mutta ne miehet, joiden puheita sekä Linna että allekirjoittanut ovat kuunnelleet, kuuluivat Akselin ikäluokkaan, eivätkä Jussin. Tästä johtuu, että Linna on kirjoittanut tavallaan väärennettyä historiaa: vuosiluvut ovat oikeat, mutta torpparien elämä on hivenen liian uudenaikaista. --- Linna on unohtanut, että vaikka ihminen pysyisikin samana, ihmistä ympäröivä maailma muuttuu." HS 17.10 1959  -Viljo Rasila

Tuon Hesarin lainauksen löydän molemmista kirjoista. 

Mitä sanoo Linna kun lukee jutun?  Saatanan päästää ja kimmahtaa sohvaltaan pystyyn ja pelkää maineen menettämistä, Karon mukaan.

luistellen 10+10 km/ 580 km/€ = 91 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Kritiikin aika

14  Luokkalehti 1986 -aikamatka alkaa olla sujut

haukkujen ja kehujen kera.

Mervillä ja Jonnalla on syynsä, mikseivät tykkää Ritari Ässästä eikä Tiia Kymppitonnin hörisevästä Riitta Väisäsestä kuvaavin perustein:

Mutta sankarikin löytyy: 

ainakin Seppälän Markon ja Piiroonmäen Karin mielestä Matti Nykänen on maailman paras ilmassa leuhotellessaan.

Nimimerkki 'Videovihaaja Mä vaan' vihaa videoita, Pirttilän Tuomas näkee niissä narkoutumisvaaran, mutta myös hyödyllisyyden:

Nyt on jutut juteltu.  

Lukemista yllin kyllin - Avut, Seurat, Seiskat eivät pärjää alkuunkaan, Kotiliedelläkin tekemistä.

Homma enää takakantta vaille.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

Kirjavinkeissä: Maapallo - Planeettamme selkokielellä

KIRJA-ARVOSTELUT

Löytöretki kielen kiemuroihin

vaikean lukemisen välttämättömyys

Mitä siitä kostuu jos lukea lorottaa päivät pääksytysten mitä tahansa tekstiä, jonka ymmärtää oitis, tai luulee ymmärtävänsä. Niistä puuttuu ryyti.

Pakko on välillä haastaa itsensä lukemaan joko a) muistamismielessä, kuten talvinen Nobel-kirjailijoiden ulkoa-opetteleminen, taikka b) ymmärtämismielessä, mitä parhaillaan tuskaillen harrastan näiden Kukon ukkojen kera:

Kuva: Aapo Kukko

Luen tilaajana Pohjoisen kulttuurilehden Kaltion 75-juhlavuoden numeroa 3/2020, ja olen kaivanut esille lehden vaikeimman jutun, sellaisen, joka vaatii paneutumista, sellaisen, jota ei voi minkään Urheiluruudun ohessa lukaista: siihen täytyy keskittyä. Eikä siltikään kertalukemalla puoliakaan tajua, vaan täytyy jäädä sutimaan joidenkin kappaleiden kohdalla: so. juutu niihin! repostele niitä! tongi niitä! haistele niitä! 
Maistele ja maiskuttele niitä, kunnes ne mielen päällä sulavat.

VTT Aki Petteri Lehtinen on täräyttänyt, tai toimitus kai, lukuhimoa aiheuttavan otsikon:

Kritiikki katsoo peiliin

Käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta

George Orwell on kiteyttänyt haasteen esseessään ”Politics and the English Language”: ”Jos ajattelu korruptoi kielen, myös kieli voi korruptoida ajattelun. Huono kielenkäyttö voi levitä perinteen ja jäljittelyn kautta jopa sellaisten ihmisten parissa, joiden pitäisi tietää paremmin, ja tietävätkin.”

Olen innoissani, uskokaa tai älkää! Jotenkin tuskastunut tuohonkin yöpöydällä maata retkottavan Urheilulehden helppouteen, tyyliin 'lisämausteensa alkavaan kauteen tuo poikkeuksellinen tilanne kuljettajamarkkinoilla' Bottaksineen, Vetteleineen.

Kohta alkaa tosin piiputtaa, mitä halulla hartahalla, tylsistymisen pelossa olen odottanutkin:

"Harkintakyky merkitsee kielellistä ja ajattelun tasolla käsitteellistä toimintaa. Käsitteet puolestaan tukeutuvat kielen ja ajattelun metaforisuuteen eli kielikuvallisuuteen, jonka juuret ovat kehollisessa kokemuksessamme. Esimerkiksi itse käsitteeseen ja käsitykseen ”tartutaan” tai ne ”ovat käsillä” – niin mielessä kuin kielessä."

Tuosta vielä selviän, mutta sitten juutunkin jo pitemmäksi aikaa sutimaan:

"On mahdotonta harjoittaa rakentavaa kritiikkiä tai tuottaa sen kulttuurisia kohteita ilman ymmärrystä käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta. Ihmisiä yhdistää kehollinen kokemus silloinkin, kun käsite saa erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä toisistaan poikkeavia merkityksiä. Yhteisymmärrykseen voi päästä käsitteellisen ajattelun ja kielenkäytön metaforisuuden ja niiden kokemuksellisuuden ansiosta."

Päätän päästä perille tämän viikon aikana. Tämä on hieno löytöretki! Niin uskon ja toivon.
Ugh!

Kokeilkaas tästä, ite.

KIRJA-ARVOSTELUT

Viinipäissään

Väittelijän sanoin 1970-luvun alussa "tunnustuksellisten puheenvuorojen skaala laajeni lehdessä kulttuurin ja politiikan superjulkkiksiin", kun Hymyssä pääsivät tilittämään läträyksiään ja  tuntemuksiaan Saarikosken lisäksi "Timo K.Mukka, Rauli Badding Somerjoki ja Eino Poutiainen".

Meniköhän se ihan noin?
Noin kuvailee Hymyn kulta-aikaa tutkijoista jompikumpi: joko väittelijä Laura Saarenmaa tai väittelijästä kirjoittava tri Jarkko S. Tuusvuori.

Poutiaisen vaalilauseessako 'Älä jätä Einoa tipalle!' sitä viinalla läträämistä?
Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka. Omako tuntemus otsikossa?
Ja tuskin Rauli Somerjokikaan järin telläytyi tahi pääsi tilittämään juoppouttaan Hymyyn, Saarikoskesta ei niinkään takeita.

Eli kyllä tässä aikalainen, tuolloin lehtiä lukenut tuntee sisällään asiat toisin, kuin myöhemmät jälkikäteen samoja lehtiä lukeneet ja tutkineet viisaammat.

Mites Markus, Matteus, Luukas ja Johannes käsittelivät ajat ammoin elänyttä Jeesustaan! Etäisyys sokaisi? Näkökulmia riitti.

Mistä sitä nyt näin ähäkkänä?

No tästä oman liiton, Suomen arvostelijain liiton julkaisusta, ensimmäisestä vuosikirjasta, jossa on monen monta juttua kritiikistä nyt aikakauskirjamuodossa Kritiikin Uutisten muututtua paperilehdestä sähköiseksi.

Että kriittisesti sitä on luettava kriitikkojakin!

Eikä kriitikkokaan aina toisen kriitikon tekstiä ymmärrä, miten lie sitten kritiikittömän lukijan laita tämmöistä kriitikon lausetta lukiessa:

"Enimmäismääräinen arkisuus peitti ehkä alleen muttei suinkaan hävittänyt kuvasta juhlaa itseyden saamasta vastakaiusta ja oman ajattelun kertautumisesta moninaisten kaltaisten seikkailujen ja avautumisten äärellä."

 Onkohan tuo filosofi Tuusvuoren pitkähkö virke totta - vai viinien huumaa?!?

hiihdot 12 /547 km = 84 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös