Kirjasuositusten kimppuun

"Myös kirjan tarjoamasta lähdekirjallisuudesta kiitän – ainakin Torgebyn Juoksijan sydämen aion lukea." hj

Tänään muuan KirjaViisas hj suosittelee kautta rantain lukijoille ruotsalaisen metsäänmuuttaneen tarinaa Kirjavinkeissä. Guess who? 😁 

Hän, tämä KV, kestävyysurheiluhullluna kaappasi tuon kirjasuosituksen Milla Peltosen Erakot-kirjasta, jonka kansikuva oli houkuttelevan upea ja joka jo sillä kiehtoi ja kiskaisi puoleensa ja josta KV tykkäsi ja jota suosittelee lämpimästi, vaikkei se yllä likikään 'iki-ihanan' kärpäsläpän paksuisen J. Suholan Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa -kirjan sfääreihin.
Siitä hän tykkäsi vielä paljon enemmän - suorastaan piti ja pitää. 
Suholan kirja kummittelee aina vaan KirjaViisaan mielessä.

Mutta: ooppa, KV, loruilematta ja kakista asiasi hetipaikalla tähän!

No, näin sitten:
Tuo Torgebyn kirja on jo tässä käsissä ja luennassa. Ei voi kuin ylistäen taas kiittää toimivaa kirjastolaitosta. Toimitat puutelistasi kirjastoon ja ei kulu montakaan päivää niin sieltä pirahtaa ilmoitus: Tilaamasi kirjat on noudettavissa. Ovat haalineet kirjat muista kirjastoista.
Ilmaiseksi! 
On meillä hieno sivistyslaitostoiminta - ilmainen niin kirjasto kuin koulukin. Monessakohan maassa näin on? Siihen kun vielä lisää terveydenhoidon, jopa meidän passaa! (kun koronaviruksenpirusta ei vielä tiedä)

Torgebytä olen lukenutkin jo neljänneksen: vielä ei ole muuttanut metsään asumaan, mutta vankasti suunnitelma päässä pyörimässä. Thoreaun Walden - elämää metsässä -teos on tehnyt tehtävänsä; Markus on käynyt jo Intiassa opintomatkalla metsäänmenoa harjoittelemassa:

"Katmandun bussi on täpötäynnä ihmisiä ja kanoja. - - - Kanat kotkottavat ja ihmiset piereskelevät ja röyhtäilevät. Löyhkä on kammottava. En ole tottunut hajuihin. Kahdessakymmenessäneljässä tunnissa olemme tulleet puoleen väliin."

Sitten bussi pysähtyy kesken kaiken, kuljettaja on noussut ylös ja ilmoittaa: - On bussilakko. Kolmen päivän päästä lakko loppuu ja matka jatkuu, kunnes on vuorossa pissatauko. Auto lähtee, jättää jälkeensä mustan pakokaasupilven. Markus jää orpopiruna tien laitaan: liian pitkä toimitus.

"Kaverit istuvat bussissa ja nukkuvat. Toisella heistä on minun lompakkoni. Ajatukset sinkoilevat päässäni, ei mikään huippuhetki joutua jätetyksi maaseudulle ilman kruunun killinkiä."

Tuohon tienposkeen voi jättää Markuksen tällä kertaa - ei makeaa mahan täydeltä - ja tarttua siihen toiseen kirjaston välittämään kirjaan, toiseen suositukseen jonka puolestaan Kaltiosta ongin.

Lukemisen juhlaa kaikin.

ps
 tossusuositus 

jäällä auringossa 15+7/ 793 km/€  = 124 h

Kirjavinkeissä tänään: Milla Peltonen: Erakot

KIRJA-ARVOSTELUT

Kirja kuin kärpäsläppä

Näkymä munkkikammion akkunasta

Uudessa Valamossa, Heinävedellä siis, on kymmenen munkin muonavahvuus, keski-ikä kilvoittelijoilla ainoastaan 45 vuotta. Nuorempien täytyy olla aika nuoria. Toivottavasti kantti kestää.
Ei siis hätää: homma jatkuu.

Vaikka aika kaukana taitaa kilvoittelunhalu, ja askeettinen elämä, tietokoneiden, sipsipussien ja viinipullojen ulottuvilla olla. Mutta mikä minä olen jne.

Raukkamaisesti sitä vaan vertaa aina kun muutaman kerran vuodessa oma käsi ojentuu kirjahyllyyn, josta nappaa kärpäsläpän paksuisen vaikuttavan kirjasen: J. Suhola Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa.  Ensimmäinen painos Sortavala 1936.

Kirja on melkein yhtä tehokas kuin kärpäsläpän huitaisu: vähäksi aikaa se kellauttaa selälleen, pökerryttää, mutta pian on taas valmiina lentoon - tonkimaan muunlaista elämää.

Jokin lumo tuossa läpykässä kuitenkin kaikitenkin on.
Ainakin se aina panee vertailuttamaan, miten kaukana askeettinen elämä on nykymenon jytkeessä: illat mtvtä ja bbtä, päivät puuhannan lomassa isää ja ilää läppäriltä ynnä päälle radion pölinät. Tuleepahan katkaisseeksi moisen maisen saippuaelämänmenon edes toviksi, edes joskus.

Loppulitviikkinä, kuin loppurukoukseksi (?), tulee sitten hyvillä mielin (!) kerranneeksi nämä askeesin ilmenemismuodot, äärimmäiset erikoismuodot:

• vaikeneminen
• eristäytyminen
• sulkeutuminen 

koko iäksi (huom!)

Kahleiden kantaminen sekä varsinkin peseytymättömyys pyöristävät suun joka kerta. Näin ylihygienia-ajassa sekä narsismin muotikautena on mieltä puhdistavaa lopettaa lukurupeama saippuattoman elämän selitysyritykseen:

"Samoin tapa olla peseytymättä mielestäni johtuu pikemmin siitä, että ihmisen sielullinen kääntyminen on tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, jolloin hän on alkanut pitää mitättömänä kaikenlaista hienostelemista, jopa puhtauttakin, kuin narsismista, s.o. alastoman ruumiin näkemisen pelosta."

Lisää Cityssä