Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyytsaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyytsaari. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Mullin mallin

 katsaus kuvin eilispäivän kulttuurinautinnoista


Seiskan
uutiskirjeellähän se päivä pyörähti livakasti käyntiin.

Jatkui postista tipahtaneella komealla Kaltiolla, joka kuin kuva-albumi ikään:

Kansikuva: Sanna Kannisto
"Poecile montanus 2"

Väinö Linnaan jumiutuneena jossain vaiheessa kaivoin koriin unohtuneen HS Teeman 5/2020:


Iltapuhteella uutisten välissä tietenkin The Wall Suomi sekä 
palanen Pakarisen Eesauta tallenteelta tästä:

Vielä yönsyliin päästäkseni tovi Tolstoita ja Jasnaja Poljanan perhedraamaa.

Sitten vain sukellus  Höyhensaareen, remin aivojen puhdistamishuuhteluun. 

Ja niin oli taas yksi turvallisesti eletty koronapäivä takana.

Ai niin, päivän pääateria oli vallan unohtua - hiihtolenkki Hyytsaareen, joka alkoi tästä voidelaatikosta:
luistellen ja luikutellen 
10+10 km691 km/€ 107 h

Kirjavinkeissä 

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Jalat maahan

Eilisen jalat tukevasti ilmassa -jutun jälkeen on kiva palata ihan tavalliseksi ajatuksiltaan, sanoiltaan ja töiltään. Ja kertoa päivän etenemisestä kaverille.

Ote just lähetetystä mailista:

'siulla ne nuo hyödylliset askareet!
Meikäläisen päivä tähän mennessä:
aamulla kierros suksilla kentällä (1,5 km) - jäinen, odotettava auringon säteitä pehmentämään.
välikahvit
potkureilla vaimon ka Hyytsuaren sillalle asti hokit jaloissa (7 km eestaas)
mehut
kentälle tien yli kymppi - a jo vähän paremp ol.
sauna
hiihtova Tv:stä
Pian jääkiekkoa.

Ei musiikkia.'


No jokunen ristikko siihen.

ps
ratkesi muuten tuo piilosanakin kun aikansa hautui ajatuskammiossa: KÄSITEOLLINEN
hiihdot 11 /777 km = 116 h

torstai 4. kesäkuuta 2015

Köhnösti etenee

Katkeilee Hanhisuannon Maratonin ja Lehtosen Sorron lapsien eteneminen: maratontaival viidessätoista kilometrissä vasta menossa; Lehtosen tohtorin rouva ei ole vielä juuri kontaktia saanut insinööriin jotta annakareninmainen rakkaustarina pääsisi roihahtamaan.

Vaatimattoman ja positiivisen luistelija Mika Poutalan kirjan tilasin sekoittamaan kirjapakkaa. Odottelen myös ranskalaisen kirjailijafilosofin Frédéric Grosin Kävelyn filosofiaa tulevaksi, koontaa, jossa kävelevät ainakin Rimbaud, raivon vallassa, sekä idolini Rousseau ja Nietzsche, haaveillen ja ajatellen; Kant kuulemma käveli kotikaupunkinsa läpi joka päivä - aina tismalleen samalla kellonlyömällä. (No niinhän se autokoulu-Kontkanenkin aamuisin kun lyskan aidan takaa lukiopoikina Kirkkokadun menoa ja meininkiä silmät sikkurassa silmäilimme - ukko kun oli portin ohittanut, soi kello.)
Kai se posti vielä kulkee ja tuo, vaikkei aina tiedä miltä laatikolta sitä etsisi.

Eilisen myräkän jälkeen parempi vähäksi aikaa rauhoittua ja kuljeskella enemmän sibeliusmaisesti luonnosta - pää kipeänä? - nauttien. Keppi kädessä, vilsa päässä arvokkaasti kävellen.


Aika myrä olikin eilen edetessä.
Menomatkalla Hyytsaareen satoi ja myrskysi; saareen mennessä silta-aukealla oli väkisin viedä veteen, jossa joutsenpari sai kyytiä tuulelta. Saari uhosi, halusi olla nimensä veroinen?
Pientä kaikki.
Tulomatkalla jo mylvi: vesisade muuttui risusateeksi, puiden oksia viskeli tielle. Ennen siltaa tien tukki mänty, joka oli juuri rötkähtänyt koivun päälle, kaatanut senkin. Sillan jälkeen kurvikoivu, juoksuun lähtömerkki mistä portille asti on tapana pyrähtää, lojui pitkin pituuttaan varvikossa. Muutama suoranpätkä, sekin missä karhun joskus tapasimme, oli säästynyt piiskaukselta, mutta jo Matin mökkiä ennen järven selältä syöksynyt puhuri oli rojauttanut senkymmenen petäjää juurimultineen maahan; on siinä mahtanut tanner tömistä. Ja kaiken huipuksi päätehakkuulta säästynyt ikikuusi mökin risteyksen jälkeen tukki tien kokonaan.

Olipa pihasauna poikaa uitetuille koirille!

Kesä meillä siis. Kirsikat, päärynät, luumut, omenapuut kukkivat; timotkin jo päitään nostavat. I-ha-nasti.
Pian kaikki rauhoittuu taas.
Tulisi vaan tuo kirja niin näkisi kuka viisaista tyylillämme liikkuu.