Kirjako vai kirves kätöseen?
Siinäpä hamletia taas nokko.
Talven luku- ja hiihtourkon jälkeen, kevään ja kesän päälle vyöryessä, käen puussa kukkuessa, jotenkin itsestään käy aina näin:
Ensin raahaat metsästä - kenen milloinkin - puuta poikineen. Otsasi hiessä, paita märkänä.
Onnellisna aivan.
Sitten tartut jalostushommiin. Varsinaiseen päättöhakkuuseen ja tuumit: - Mitä sitä nyt kirjaksi asti, jalostuuhan se puu näinkin.
Hakatut halkopinot kasvavat ulkona, lukemattomat kirjapinot sisällä.
Vaan antaapa talven tulla:
Jo taas lämmittää halko hakkaajaansa siinä missä kirja. Ja, Ah! ja Nam! - kuinka yhdessä kumpainenkin!
Toinen päältä, toinen sisältä.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Muuten hyvä, mutta viärä järjestys. Visaisinkin halko halkeaa pakkasella eikä tule hiki. Eikä oo itikoita, piru vie. Rompsua on lenseää lukea ongittaissa, kun on huono syönti ja tuuleskelee mukavasti.
VastaaPoistaej
Poistamakuasia, makuasia.
Paitsi totta puhut puun halkeamisesta.
Joko kynättäs?
Ei pyöri pännä. Kamera raksuttaa ensi talven tarpeita.
PoistaKokeilepa siellä ongella tätä: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hiljaisuuden-mestari/
PoistaSe on semmonen 'pitemmälle piässeihen' lukurompsu. ;)
ps
muuten sen takia kesällä hakkailen noita känttyröitä, kun Toinen männöö tikanheittoon, niin mie sillä aikaa mään ajankuluks pölökkylöile. Harrastus siis.
Ensin raahaat metsästä - kenen milloinkin - puuta poikineen."
VastaaPoistaKhm. Meillä täälläpäin jokamiehenoikeus ei ulotu puihin eikä niiden poikiin. Äläkä nyt sitten ryyppää liikaa nimipäiväni aattona - ja jos ryyppäät, niin sepalus kiinni, tilastot kaunistuvat.
T. Åbon kirjeenvaihtaja
jvon
Poistasentään noin pitkälle en oo vielä päässyt:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4cc95631-0ddd-4c2f-9b67-3de5d8bcb6e1
Juhannusta ´kaikille åbolaisille!
(onneks Auraan ei voi hukkua) :)