Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Jeanne d'Arc

Ei älkää luulkokaan että olisin osannut kirjoittaa tuon sankarnaisen nimen oikein tuosta noin vaan. Vähänkö yhtä vaikea kirjoittaa kuin aikoinaan se Valeri Siks Kaarteenstään eli Ranskan presidentti Valéry Giscard D'estaing, jonka oikein kirjoittamisesta liitutaululle lupasin oppilaille kymmenen markkaa. Ei noussut käpälääkään, en tosin itsekään sitä tohtinut sinne raapustaa.

Mutt' ylen innoissani luin tuon Orleansin neitsykkä-Johannan uhotarinaa von Schillerin kynäilemänä.
Kuulkas vaikk' palanen:

"Mitä te epäröitte, uljaat frankit!
Päin vihollista! Vaikka enemmän
kuin meren hietaa heitä oisi - teitä
Jumala johdattaa ja Pyhä Neitsyt!"

Tenhovoimaa, vetovoimaa kyllin.
Niinpä kädet hikoillen aukaisin postipakettia eilen, jolloin odotin Hannu Mäkelän uutukaisen putkahtavan kuorestaan: Varjo - Jeanne d'Arcin lyhyt, toiveikas elämä. Ei putkahtanut vielä ilmestymispäivänään. Ei hätä: esimakua saa maistaa Vanhan Miehen Mutinoista.

Verratkaapa Neitsyttä kaikkiin toisiin
               omaa maatamme tuhoaviin loisiin.
              Miten Jeannea saattaisi kukaan piestä,
           hän teki enemmän kuin viisituhatta miestä.

Vaikk'ei tuo kai sieltä Mäkelän suorasanaisesta Jeannen elämäkerrasta lienekään, vaan Mäkelän käännöstä Christine de Pisanin kirjoittamasta 61-säkeistöisestä ylistysrunoelmasta Jeanne d´Arcin kunniaksi.

Muuten: se kirja, joka kuorestaan puhkesi oli tämä Elina Kilkun Täydellinen näytelmä - varmaan rautaa sekin, uskaliaan omaperäinen kuten Teatterin tyylilajit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti