Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ville Muilu kirjailija ja pappi

siunaa ja siunailee

Kaivetaanpa kätköistä mustavalko valokuva vuodelta 1955 esille, niin päästään kyläkappelin ensimmäisen alttaritaulun jäljille. Siinä pitäjän kirkkoherra Ville Muilu on siunaamassa opettaja Lehikoista viimeiselle matkalle.

Hartaan papin takana se on: kyläkappelin vaatimaton tummanpuhuva ensimmäinen alttaritaulu - ajalle tyypillinen, tummasävyinen ja koreilematon.

Kuva: Mikko Nurmen kotialbumi

Ville Muilu (1915-1977), Pohjanmaalta Karjalassa käväissyt Jumalan sanansaattaja, oli myös tuottelias kirjailija, joka kirjotti liki kaksikymmentä teosta.
 
Villen kirjassa ei mikään, Herättäjä 1960, käy pitäjän kirkkoherra körttipappi Kalle Kukko melkomoista filosofista jaakopinpainiaan joulusaarnaa valmistellessaan oman mitättömyytensä kanssa - kirjan nimikin pienellä! - sekä vierautensa kanssa väärällä puolen Suomea:
"Hän oli liian yksin vieraassa seurakunnassa, pohjalainen Karjalassa. 'Hevoset Karjalasta, papit Pohjanmaalta', sanoo täkäläinen sananparsi."
" - Jos langenneen julistama sana ei ole täysipainoista, ei minunkaan siinä tapauksessa ole. Virka joutaisi muille, jos siihen vaadittaisiin lankeamattomuutta."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)