Reissun päällä

Nuutunut Mies, NM, työntää, vihdoinkin, onnesta myhäillen kottikärrillä nurmikkoa pitkin kuivia halkoja pinosta liiteriin, kun yhdenäkin välähtää päässä kysymys: tämäkö touhu vai lorvaileminen Manskilla? Tai ei se kysymys ole vaan puntarointi - aatos jalo.

Käy läpi koko reissun: mikäs oikeastaan istuessa navigaattorina kun vaimonen, V, ratissa!

- Täälläpä on huono ilmanlaatu. Kato mitkä savut, toteaa V Varkaudessa. (illemmalla selviää että siellähän tehtailla oli tulipalo juuri syttynyt)

Olokorjaamoon ennen Mikkeliä on pakko poiketa, nimensä tähden. Ja kuumakin kuin mikä.

Kuva Verlan kotisivulta

VERLA viimein kyltissä paistelemassa monien mutkien takana.
Kulttuuri-ihmisinä, muka, piti työntää nokka tännekin, Unesconkin suosittelemaan. Ruukkikylät ovat vähän kuin oma asumiskylä: rauha maassa. No eipä kerrota parkkipaikan tunkua eikä toisten nokkansatyöntäjien ruuhkaa. KORONA. Sehän se ensin mielessä ennen museokäyntiä.

SPEDEN SALUUNA - jo vuodesta 1967, tai jotain. 2 € per paukku!

MANSKI - kaupungin ainoat lähivedet pulppuavat keskellä kävelykatua.

Kouvola siitä harvinainen kaupunki ettei se veden äärellä. Kymijoki missä lie...

KOPLA - KIPA ja oltiin asiassa: isät vastaan pojat asetelmissa; toinen ikämiehiä täynnä, toinen oman kylän pojanhuimia. Aurinko lääti, ja kypsytti lopulta pojat. Olisi luullut että ikämiehet. Mitä vielä: superissa hakkasivat viisi juoksua, yhdenkö olisi saanut vieras. Pistekin oli poikaa Kitteen pojille, ei vieläkään täyttä tappiota! Kelpasi. Hoplaa!

Siitäpä sitten tänne kottikärrin sankoihin. Häntäkoipien välissä odottamaan tartunnan puhkeamista. Synnin teillä kun oltiin. Mennä nyt varta vasten! Työntää nyt nokkansa joka paikkaan.

Noin se hurahti reissu, suurin piirtein, muistelee NM, havahtuu kädet kärrin aisoissa, kun V huutelee:
- Kahvit ois

- Jos jois tässä kiireen välissä, huikkaa ja kumoaa puukuorman liiterin ovelle.

Vaan se MUSEOKORTTELI - se oli jotenkin mukavan kotoisa:

KIRJA-ARVOSTELUT

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

Nimi, jota olen ihaillen mielessäni mumissut aina silloin tällöin, joskus eteen huokaissut: - Voihan!

No nyt tämä fennomaani ja aateloitu valtiomies putkahti yllättäen esiin Irja Pulkkisen kirjasta Hilja Haahti ja hänen äitinsä (omakustanne 2020), joka on luennassa paraillaan.

"Senaattori Yrjö-Koskinenkin oli satamassa ja tuli tervehtimään Hiljaa. Sen jälkeen hän poistui ja Hiljan ihmetellessä, ketä hän kenties oli tullut vastaanottamaan, Theodolinda vastasi: - Sinua vartavasten."

Hilja yllättyi. Tuommoinen nimimies häntä vastassa, nuorta opettajaa joka palaamassa Saksasta kielen opiskelumatkalta. Miksihän?

Äidillä ollut vispilänkauppaa Hiljan tietämättä. Niinpä Hilja sai 22-vuotiaana isäpuolekseen Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen!

Eikä siinä vielä kaikki: Pian Hilja itse, tai pian ja pian - kymmenen vuoden päästä, oli menevä naimisiin kuuluisan säveltäjäkirkkomuusikon Ilmari Krohnin kanssa. Ja reilut kolmekymppisestä Hiljasta tuli kerralla viiden poikalapsen ja yhden tyttövauvan ottoäiti vuonna 1906.

Mielenkiintoista historiaa tässä mennään Hiljan elämän ja uran etenemisessä, vaan eipä vähän ole kunnioitettavaa ja hämmästeltävää kirjan kirjoittajan Irjan (s.1947) elämänurassa, jota kävin kuuntelemassa Liperin Leppälahdessa:

• kansakoulu
• apuhoitaja
• sairaanhoitaja
• eläkkeelle
• lukio
• yo.kirjoitukset ilman kieliä
• yliopisto-opiskelu
• gradu Rajalasta
• suku- ja mummokirja 
• 'Hilja ja hänen äitinsä'

Mielenkiinnolla jään odottamaan, josko Irjalta irtoaisi omaelämäkerta, jonka mummosta jo tehnytkin ja vähän siihen suuntaan lupaili tarinoidessamme, jotenkin jotta
'Omaa historiaansa ei voi matkaoppaista lukea, se on uskallettava kirjoittaa itse'.

KIRJA-ARVOSTELUT

Hilja Haahti

"... elämä ei ole erämaa eikä hautausmaa ..."
=
Loma-Uotisen sanomaa jatkaakseni; sitaattilöytö on kirjasta Kotkat. Hilja Haahti - Otava 1907.
Puolensadan kirjan ja puolenmiljoonan painoksen Hilja. Nimituttu miltei kaikille: se hiihtorallatus...

Hilja Haahti (1874-1966) Haastattelu / Yle

Kaikki hiljat lukematta, minullakin. Kunnes nyt ainakin yksi oli luettava ennen kuin tutustuisin Hilja Haahden ja hänen kirjailijaäitinsä Theodolinda Hahnssonin elämään tuota tuonnempana Irja Pulkkisen avulla.
Tämän kaverille lähetetyn mailin verran selvitystä tässä tuosta tuonnemmasta:

"Käytiin lauantaiehtoolla Liperin Leppälahdessa: sielä assuu muuan ukrilaisnainen (Irja Pulkkinen), joka kirjotti kirjan Hilja Haahdesta ja hänen äidistään Theodolinda Hahnssonista (os. Limón).

Äiti oli ensimmäinen suomenkielellä kirjoittanut naiskirjailija, Hiljanhan me tunnemmekin. Alun toistakymmentä kirjaa* näkyy meilläkin olevan, yhessä jopa omistus: Hilja. Jos ei sitten oo Malisen. Yhtäkään en oo lukenut mutta katotaanhan."

Eli tarmolla iskin kynteni Kotkiin.

Kotka on Paavalin sukunimi, ja Paavali on taas pappi, joka lähti Amerikkaan kutsumustyötään harjoittamaan jättäen rakkautensa kohteen Liljan kitumaan ja kuihtumaan, kuolemaan. Jumalan tahto.
Tuo raskas rakkaustarina kulkee kera Helmin ja Aimon rakkaustarinan, joka on lähellä toistaa Helmin eno-Paavalin ja Aimon sisko-Liljan lohdutonta rakkaustarinaa.

Eno-Paavalin ja nuoren Helmin läheisyys!
Jos olisi nykykirjallisuutta heräisi heti sen suuntainen häkkyräeppäilys: metoota, metoota!
Nyt ei. Lähimmäisen rakkautta puhtaimmillaan. Hilja oli kristillissiveellinen ihminen viimeisen päälle, mikä kyllä näkyy Kotkat-romaaninkin rakentelussa, on sen pohjapilari.

Saas nähdä miten pitkälle Kotkien kynnet kantavat, vievätkö ne minut lukijana (epäilen) Hilja Haahden (1874-1966) laajan tuotannon kimppuun: luettavissa olisi kaikkiaan 55 teosta.

* nämä meillä:

1. Kotkat - 1907
2. Valkeneva tie - 1910
3. Kun valkenee - 1914
4. Ahertajat - 1918
5. Luvattu maa I - 1925
6. Luvattu maa II
7. Sotkuinen solmu - 1931
8. Kadotettu kirje - 1933
9. Sukupolvet vaihtuvat - 1938
10. Maksoi mitä maksoi - 1944 (mummolleni Hilda Hirvoselle omistuskirjoituksella Hilja)
11. Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emäntä - 1945
12. Jos me tunnustamme - 1948

Kirjavinkeissä: Kotkat

KIRJA-ARVOSTELUT

Löytöretki kielen kiemuroihin

vaikean lukemisen välttämättömyys

Mitä siitä kostuu jos lukea lorottaa päivät pääksytysten mitä tahansa tekstiä, jonka ymmärtää oitis, tai luulee ymmärtävänsä. Niistä puuttuu ryyti.

Pakko on välillä haastaa itsensä lukemaan joko a) muistamismielessä, kuten talvinen Nobel-kirjailijoiden ulkoa-opetteleminen, taikka b) ymmärtämismielessä, mitä parhaillaan tuskaillen harrastan näiden Kukon ukkojen kera:

Kuva: Aapo Kukko

Luen tilaajana Pohjoisen kulttuurilehden Kaltion 75-juhlavuoden numeroa 3/2020, ja olen kaivanut esille lehden vaikeimman jutun, sellaisen, joka vaatii paneutumista, sellaisen, jota ei voi minkään Urheiluruudun ohessa lukaista: siihen täytyy keskittyä. Eikä siltikään kertalukemalla puoliakaan tajua, vaan täytyy jäädä sutimaan joidenkin kappaleiden kohdalla: so. juutu niihin! repostele niitä! tongi niitä! haistele niitä! 
Maistele ja maiskuttele niitä, kunnes ne mielen päällä sulavat.

VTT Aki Petteri Lehtinen on täräyttänyt, tai toimitus kai, lukuhimoa aiheuttavan otsikon:

Kritiikki katsoo peiliin

Käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta

George Orwell on kiteyttänyt haasteen esseessään ”Politics and the English Language”: ”Jos ajattelu korruptoi kielen, myös kieli voi korruptoida ajattelun. Huono kielenkäyttö voi levitä perinteen ja jäljittelyn kautta jopa sellaisten ihmisten parissa, joiden pitäisi tietää paremmin, ja tietävätkin.”

Olen innoissani, uskokaa tai älkää! Jotenkin tuskastunut tuohonkin yöpöydällä maata retkottavan Urheilulehden helppouteen, tyyliin 'lisämausteensa alkavaan kauteen tuo poikkeuksellinen tilanne kuljettajamarkkinoilla' Bottaksineen, Vetteleineen.

Kohta alkaa tosin piiputtaa, mitä halulla hartahalla, tylsistymisen pelossa olen odottanutkin:

"Harkintakyky merkitsee kielellistä ja ajattelun tasolla käsitteellistä toimintaa. Käsitteet puolestaan tukeutuvat kielen ja ajattelun metaforisuuteen eli kielikuvallisuuteen, jonka juuret ovat kehollisessa kokemuksessamme. Esimerkiksi itse käsitteeseen ja käsitykseen ”tartutaan” tai ne ”ovat käsillä” – niin mielessä kuin kielessä."

Tuosta vielä selviän, mutta sitten juutunkin jo pitemmäksi aikaa sutimaan:

"On mahdotonta harjoittaa rakentavaa kritiikkiä tai tuottaa sen kulttuurisia kohteita ilman ymmärrystä käsitteellisen ajattelun metaforisuudesta. Ihmisiä yhdistää kehollinen kokemus silloinkin, kun käsite saa erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä toisistaan poikkeavia merkityksiä. Yhteisymmärrykseen voi päästä käsitteellisen ajattelun ja kielenkäytön metaforisuuden ja niiden kokemuksellisuuden ansiosta."

Päätän päästä perille tämän viikon aikana. Tämä on hieno löytöretki! Niin uskon ja toivon.
Ugh!

Kokeilkaas tästä, ite.

KIRJA-ARVOSTELUT

Vielä henki pihisee

Vietettiin viikko kuolemasta syntymään. Liki.

- Pieni arkku Laurilla, hämmästeli pikkumies saatellessamme lankomiehen uurnaa haikein mielin hautaan.

I - II - III - IV

Kohtapa jo temmellettiin iloriemuin ja itkuparuin kolme kokonaista päivää pitkin pihamaita ja pientareita pikkupikku 1v+3v lastosten kera.

Siinä olikin ukkimummo helisemässä, kun piti pyörittää hulahulavannetta, kauhoa palloa räpylään, pelata pingistä, potkia palloa, niittää viikatteella heinää, soittaa haitarilla masurkkaa, kiikuttaa, hyppyyttää, pomputtaa, lukea satuja, viheltää herneenpalolla - ja lehmän ruokinnat ja perunannostot päälle!

Kyllä maalliset murheet unohtuivat.

Täytäpä siinä sitten vielä blogipottu!

KIRJA-ARVOSTELUT

Ego-oma

"Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä Mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan", hoilaili Simo Salminen meistä egoilijoista.

Omanapaisille muistutukseksi 

   - Elämä ei oo loma, lausui silmälasimuotinen J Uotinen.   

 - Iki- vaan ei ego-oma!  lipsumatta muotista komppaan Uotista. 

 20 ja 20 tai 20 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2020 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitääkin lipsahtaa.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT

Puhallus pipiin

oli käynyt joku eilen postilaatikolla ja jättänyt valkoisen kirjekuoren jonka päällä luki harakanvarpain

H I K K A

Täälä

Kuulin minä siinä pihalla könöttäessäni venetelaa parruun kiinnittäessäni jotta rusehtava auto hiljensi kuusiaidan takana, pysähteli ja pysähtyi. Laatikon kansi kolahti. Ja sitten auto kaasutteli pois mäelle.
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...

Jotain vähemmän tähellistä kumminkin.

Pikkuhiljaa ITE-puutelakka alkoi olla valmis, ja ihan iloissani ihmettelin, kun ei veren pisaraa missään päin ruumista, kuten näissä puuhissa aina jos jossain. Vaan vieläpä viimeisiä pultteja pyöritellessä ennätti jakari luiskahtaa niin että peukalo viilteli telanrautaa. Ihan niin kuin joku olisi ilkkunut:

 - Sainpas viillon, edes pintahaavan!

Puhaltamalla pipi paranisi. Ja nenäliinatupolla.

Vaan se postilaatikko: ken siellä kävi? ja mitä toi?

Tämmöisen kalevalaisen oli laittanut siihen kirjeen sisälle:

Ilahdutti - tämä oli se puhallus, joka paransi peukalon haavan.
Kovasti kiittelen.

Vaan eipäs itse puhaltaja tohtinut pujahtaa kuusiaidan sisäpuolelle. Ei olisi häirinnyt, kahvit olisimme EJ:lle keitältäneet.

Jo toinen kirja vuoden sisällä!

KIRJA-ARVOSTELUT

Ajokorttia uudistamassa

FÖRHANDSUPPGIFTER FÖR BEDÖMNING  AV KÖRFÖRMÅGAN 

"Har du problemen med synen

• i dagsljuset?
• i dåligt ljus?
• dubbelseende? "

Ajokortin Uudistaja, AU, tarttumassa työhöntoimeen, lukemassa postin kantamaa kirjettä.
Päätään pyörittää, oli kompastua heti alkuunsa tuohon tikkukirjaimin koristeltuun sanarykelmään.

- Näinkö vaikeenhankalaks tämä meni, jotta on osattava ruotsinkieli ennen kuin kortti irtoaa? Ja liäkäriks ryhyttävä!

Väärinkäsitys, väärinkäsitys!

Väärästä päästä, nurreelta puolelta, oli ryhtynyt Ajokortin Uudistaja AU uudistustyöhön. Lapun ns. perspuolelta aloitti, ennen kuin honasi kääntää laput toisinpäin.

Aikansa siinä pöydänkulmalla kakisteltuaan ja säkyiltyään siirsi näpit näppäimelle, ja väärinkäsitys laukesi - kaikki oli ihan simsalabim! Tosta noin vaan!
Kuultiin jopa lausahdus ja helpotuksen kiljahdus: - Helpo jutu!

Helpotti vissiin sekin, kun ei tarvinnut ryhtyä omalääkäriksi. Itseään kopeloimaan.

Ei tutkittu näköä, ei makua, ei muistia, ei kykyä minkäänlaista.

Netin kautta kaikk'.
Netin kautta koko prosessi, ja siellä Traficomissa muutamalla näpäytyksellä onnistui uudistaminen. 20 €. Siellä odottivat valmiina AU:n kuvat ja allekirjoitukset entisiltä poliisiasiointireissuilta. 

Parin viikon sisällä lupasivat postitella.

Vaan se laitoksen tuoreempi kuva jäi AU:tamme vaivaamaan, jotta mitenkä se tuo nuama entisestään rypistyy ja rumenoo näihin verrattuna:

KIRJA-ARVOSTELUT

Että är(i)sytti moinen mokoma!

Paiskataas vielä aforismiviikon päälle sananlaskuja niin eiköhän ala paketti olla koossa. Lyhyitä luikahduksia sananlaskutkin ovat.
Palaillaan vielä hetkeksi 80-luvulle ja nostetaan tämmöinen esine tarkastuksen esineeksi:

Siitäkös revitystä lehteen:

Ja loppulitviikiksi tämä nuori minä oli ärsyyntynyt umpipäivittyneeseen urheiluselostajaan, jonka nosti arvostelun huipentumaksi:

Kaikkeesa!

KIRJA-ARVOSTELUT

Otetaas rekolat!

Mirkka Rekolaa (1931-2014) aforismiviikon päätteeksi

Hän jos kuka kuuluu tähän kastiin. Tässä koottuna tärkeimmät:

TUOREESSA MUISTISSA KEVÄT  - Aforistiset kokoelmat, WSOY 1998

Neljän aforismi/runokirjan koonta.

Muistikirja, 1969, aluksi.
Kirja, jota abikeväänä tarkasti tutkin, hyvä etten sanaa Sanana pitänyt.

Kunnes yhtenä sunnuntai-iltana palokunta ruiskutti vettä ja kasteli laina-aarteeni läpimäräksi. Pakkohan niiden oli: puutalo, jota hyyräsimme, Rantakadulla oli syttynyt palamaan. Maanantaina sitten kaivelemaan jäännöksiä, ja jäännöksistä kärsinyt sinertäväkantinen Muistikirja oli kaiveltava. Palautettava saman kadun varrella sijainneeseen kirjastoon.
Oma hommansa että uskoivat virkailijat kirjarepaleen kohtalon.
Yksi aforismi ylitse muiden pyörinyt siitä lähtien monessa muodossa päässä, tästä sen nyt sanatarkasti jäljennän:

"Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä."

Ei ihan niin kuin Kirjavinkeissä tänään ilmitoin: malja se on eikä mikään arkinen lautanen.

Tulee toinen viisas nainen Mirkan viereen - Eeva. Eeva Kilpi (1928-) ja hänen muistikirjansa ja hänen koko tuotantonsa. Molemmat jotenkin taka-alalta kuiskineet painavan sanottavansa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä; Eeva vanhempana yhä taivaltamassa. Oikeassa elämässä Mirkka Rekolan rinnalla eli puolivuosisataa Mirjam Polkunen (1926-2012), mutta ei siitä nyt tässä.

Eikä kokoelman muistakaan teoksista tässä tämän enempää kuin teoksesta

Tuoreessa muistissa kevät, 1987, parit mitä osuvimmat pisteen ja kysymysmerkin kanssa:

"Älä nyrkkiä, heristä korvia."

"Mutta miksi se nukkumatta tulee, aamu?"

Sekä vielä yksi helmi, jossa ei pistettäkään:

"Koskettaa kuulla"

Ta-kuulla.

Mirkka Rekola, kuva Kristina Carlson

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Joka toiselle kuoppaa

aforismiviikolla RAIKUKIN tavallistakin typistetympi

PUU NURIN - VARMUUDEN VUOKSI

Eeva puraisi palan omenasta - lankesi.

Eilen kaadoin koko omenapuun; jäi kuoppa - langettavaksi. 

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

20 ja 20 tai 20 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2020 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT

Kiinalaista viisautta

ja nahkakantinen tytkirja

Ei, älkää säikähtäkö: Maosta ei mittää.

Jatkamme aforismiviikkoa juhannuksesta piristyneinä, sukellamme sinologi Pertti Seppälän matkassa ikiaikaiseen Kiinaan otsikon kirjalla (1984 WSOY), jolla Seppälä aloitti kiinalaisen kirjallisuuden uransa.

Minä näyn lopettaneeni tuolloin oman urani, kirjallisuuskriitikkona, vaikka samaa ikäluokkaa olemmekin. Enkä ole näemmä enää arvioinut tätä Väisäsen Ritun Karjalaisesta lähettämää kirjaa, kun tuli tärkeämpääkin tekemistä.

So. lähete toimitukseen: 
"Stop tykkännään. Alan täst'eespäin tutustumaan nahkakantiseen 'kirjaan'."

Se uusi kirja on ollutkin antoisa kirja.👄 💑👦👧
Sitä yhä luen.

Vaan kaivetaanpa nyt tunneli sinne Kiinaan ja poimitaan muutama sananlasku tahi aforismi eli mietelause Seppälän suoraan kiinankielestä suomentamista alkuperäislähteistä, aikojen saatossa kertyneistä kymmenistätuhansista sananparsista. Ylähuulenkarvasta viinaan, valtakunnan asioista avioliittoon ja juoruista avaraan mieleen, yms.

"Ellei ylähuulessa karva kasva, ei ole mieheen luottamista."

"Jos haluat viinasta eroon, katsele selvin päin humalaista."

"Mies ja vaimo ovat kuin riisi ja vehnä, ystävät kuin viini ja liha."

"Juorut ovat tuulta nopeampia."

"Yksi persikkapuu synnyttää tuhat kukkaa."

"Ei totuus äänekkyydessä majaile."

"Kun on avara mieli, ei asumuksella väliä."

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII 

KIRJA-ARVOSTELUT

- Elämä ainaista kivireen vetoa, sanovat

aforosmiviikko jatkuu
nyt kuvana:

vrt.

Eikö parempi vetää perässään jyrää - jälki tasaisempaa.

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Ainakin kaksi viisasta miestä

Jotkut kirjoittavat niin tyylikkäästi ja nasevasti, jotta melkein jokainen virke on aforismiksi irrotettavissa. En kuulu heihin.😌

Mutta näemmä olen heihin innolla tutustunut jossakin vaiheessa elonpolkua tiiviiseen tahtiin, varmaan noilla main, eilisestäkin päätellen, -80-luvun taitteessa ollut omat olemisenongelmansa. Ja on pitänyt turvautua vanhempien ja kokeneempien ajatuksiin: josko heillä ohjenuoraa.

On heillä ainakin tarjottavana rauhoittava mieli:

Kun Fredenholmia ja Gibrania nyt  heitäkin vanhempana ikitursona selailen heidän ohuita oppaitansa, saatan allekirjoittaa yhä sanomani ja kehottaa juhannusväkeä tarttumaan näihin kahteen A5-kokoiseen pienoiskirjaan:

Ken yksin juhannustaan viettää, saa juhannusyöstä näiden herrojen kanssa enemmän irti kuin remuseurasta.
Puhumattakaan seuraavasta aamusta! 😳😰

Juhannusaattonautintoa meiltä teille kaikillen: 💮⚘

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Ajatelmia Afrikasta ja Arabiasta

Orjatyössä pari viikkoa puskettua ajatukset pätkittyvät ja lepovuoteelle päästyä ei proosa pahemmin iske.
On ajatelmien aika. Kutsuttakoon niitä sitten millä nimellä tahansa: ovatko ne aforismeja, vai ovatko ne sananlaskuja, vai ovatko ne vain töksäytyksiä. Ykshailee. Pääasia että lohtua, iloa ja älyä jakavat.
Aloitimme Galakseista.
Putoamme maahan, maihin vieraisiin.

Eipä näy hikkajii tuolloinkaan ymmärtäneen aforismin ja sananlaskun välistä eroa. Aforismeiksi laittoi, vaikkei sen paremmin Matti Kuusi kuin Jussi Arokaan aforismeiksi sananlaskukirjojaan 'laskenut'.

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Entä jos!

Taasko tuo sama huuhaaukko on palannut telkkuun lauantaisin hymyhuulin virnuilemaan iloksemme! Kunhan ei vain piruilisi kustannuksellamme? Sietää olla variksenvarpaillaan - kesäkin kun on.

Pitäisikö hänet kieltää olemasta, ainakin tulemasta television kautta tykömme, vähän niin kuin sivistyshistorian dosentti Osmo Pekonen kieltäisi kaikki poliisisarjat aamun Hesarissa:

Television poliisisarjat pitäisi lopettaa

Väkivaltaisten amerikkalaisten poliisisarjojen jatkuvasta esittämisestä ei seuraa mitään hyvää.

Tilalle OP ehdottaa tiedettä, taidetta, filosofiaa ja kirjallisuutta, luonto-ohjelmia ja musiikkia.
Kannatan.
Senkin uhalla että tilalle tulisi lisää tervoa. Mitä sitä nyt ampumaan syyttä suotta.

Entä jos ei aukaisisi telkkua ja muita sinertäväsilmiä ollenkaan, rauhoittuisi kertakaikkiaan vain olemaan, ja jos jotain oman pään ulkopuolista virikettä kaipaisi niin tyytyisi perinteiseen kirjaan, lukemiseen olennaisesti kuuluvaan sivujen rapinaan!
Ihan huutomerkin vaatii tuommoinen huomio, vaihtoehto jota harvempi huomaakaan.
Herätys, herätys.
Varteenotettava vaihtoehto!

Entä jos aluksi ei tyytyisikään urautuneisiin lukutottumuuksiin!
Aforismeja suosittelisin ensialkuun. Itse aion niiden kimppuun hyökätä juhannusviikon ajaksi mitä nyt multahommilta jää aikaa. Onhan meillä valoisat yöt!
Aforismeja ja juhannusruusuja - mikä nautinto! Vau!

Piikkejäkään ei voi vältellä.

Tänään aloitan aforismikertauksen ihka uudella, mistä tuo yo. kuva.

linkki

Poimin maistiaisiksi teille parit:

"Järki ei anna kenellekään ensiapua.
 Vaisto - pystyy siihen"

"Kiitos pölyhiukkasista, kiireinen matkamies. Näen niissä auringon." 

Ensimmäinen on venäläisen Mihail Kuzminin (1949-) päästä, jälkimmäinen FT Eero Suvilehdon (1947-).

Kuszmin vihaa runsassanaisuutta, so. turhia sanoja, kuten aforistikkojen täytyykin.
Eero Suvilehdolla taas on potentiaalia ja kompetenssia jo pelkän runsasammatilaisuushistorian myötä ajatella mitä tahansa: Bulgarian kirjallisuuden dosentti, logopedian lehtori, tulkki, terapeutti, teollisuustyöläinen, lakkarissa on myös harvinainen titteli: Pohjoismainen mestaripainija vuodelta 1972.

Jo noista jos jotakin viisaasti kiteytettyä irtoaa! Ajatuspainia.
Jos tätä kaksikielistä kirjaa ei käteen heti löydy, ensiapu löytyy Kuzminin suomennetuista runoista täältä.

En malta olla laittamatta loppuun tätä Kuzminin viiltävää totuutta:

Lukiessaan

omia tuotoksiaan

kirjailija lopultakin

löytää lukijansa.

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII   

Kirjavinkeissä Galaksi

KIRJA-ARVOSTELUT