Puhallus pipiin

oli käynyt joku eilen postilaatikolla ja jättänyt valkoisen kirjekuoren jonka päällä luki harakanvarpain

H I K K A

Täälä

Kuulin minä siinä pihalla könöttäessäni venetelaa parruun kiinnittäessäni jotta rusehtava auto hiljensi kuusiaidan takana, pysähteli ja pysähtyi. Laatikon kansi kolahti. Ja sitten auto kaasutteli pois mäelle.
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...

Jotain vähemmän tähellistä kumminkin.

Pikkuhiljaa ITE-puutelakka alkoi olla valmis, ja ihan iloissani ihmettelin, kun ei veren pisaraa missään päin ruumista, kuten näissä puuhissa aina jos jossain. Vaan vieläpä viimeisiä pultteja pyöritellessä ennätti jakari luiskahtaa niin että peukalo viilteli telanrautaa. Ihan niin kuin joku olisi ilkkunut:

 - Sainpas viillon, edes pintahaavan!

Puhaltamalla pipi paranisi. Ja nenäliinatupolla.

Vaan se postilaatikko: ken siellä kävi? ja mitä toi?

Tämmöisen kalevalaisen oli laittanut siihen kirjeen sisälle:

Ilahdutti - tämä oli se puhallus, joka paransi peukalon haavan.
Kovasti kiittelen.

Vaan eipäs itse puhaltaja tohtinut pujahtaa kuusiaidan sisäpuolelle. Ei olisi häirinnyt, kahvit olisimme EJ:lle keitältäneet.

Jo toinen kirja vuoden sisällä!

KIRJA-ARVOSTELUT