Välillä oikeaa kulttuuria

 siis toisen tuottamaa

Oma tuottama ei sellaista ole; se on vain sepustamista. Poistavat pian kulttuuri-/kirjablogilistoilta koko potun! Niin kävi mielessä, kun pariin otteeseen en ole kulttuurinkenttää koskettanut, halkoja vain pinonnut ja puissa kiipeillyt, 'autoillut' siis. Luen kyllä siinä ohessa kirjojakin.

Joten pannaanpa pölkylle oikea kirja.

Kalasatama Tuuve Arolta, WSOY 2020. Autofiktiota tosin pitkälti sekin. Ovat vaan isommat asiat kyseessä kuin omat halkeavat pölkkyni jossain maaseudun metsämaisemissa.

Eipähän tarvitse terapioissa ravata, kun ei julkista painetta ole. Ei käy kuin kirjailijoilla Kirjamessujen alla, mistä Aro kertoo päivystyksessä terapeutilleen:

"Myös lähestyvistä kirjamessuista olin höpöttänyt hoitajalle huolestuneeseen sävyyn ja monta kertaa. En ollut ensimmäinen, hän kertoi, lokakuun lopun lähestyessä psykiatrinen poli kuulemma aina ruuhautui selittämättömän ahdistuneista kirjailijoista."

Ihmiset siellä pelottavat, ne kun haluavat repiä tekijästä jotain muuta kuin ostaa kirjan: - Ne pysähtyy kohdalle, ne ottaa kirjan pöydältä, ne hypistelee sitä ja sitten ne viskaa sen inhoten pois. -- Niitä on niin paljon. Ne eivät näe minua.

Sitten tuleekin piipaa-auto.

On tuhannen kertaa helpompaa pinolla, jos tuo on tuommoista. Suorastaan paratiisillista sahattujen pölkkyjen halkominen, ja entä se pinoaminen: miten luovaa! Raikasta puiden katveessa. 

Sinne siis tästä - satoi tai paistoi! Taikka vaikka listoilta poistaisivat. ☀☁☂

Tuuve Aro
kuvaaja: Donna Roberts

No, sen verran vielä Kalasatamasta: lesbous siinä se pohjateema.

KIRJA-ARVOSTELUT

Puussa näkee pitemmälle

 ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!

- Sitä mennä reuhkasee niin kauan kun vielä voi ja jalka ja käsi kapsaa, sottailee KatetriAblaatioMies*  suksilla suihkiessaan, halkoja hakatessaan, pinoja pakerrellessaan, puussa keikkuessaan. 

- Sitten kun ei fysiikkaa enää ole mainittavaksi asti, saa olla toisin, antaa periksi periaatteilleen KA.M, joka on juuri kiivennyt kuuseen.

- Suksi kuuseen! saattaa joku hätistellä moista ajattelijaa kauemmaksi, jatkaa KA.M ymmärtäen toki toisenlaisen kantin puuhun kiivettyään, oksaan tartuttuaan saha kädessä kihnuttaen.

Viimeiset kympit menossa elettyjen kymppien päälle. Kyllä hän sen tietää ja tuntee hupenevissa lihaksissaan ja haurastuvissa luissaan. - Kaikki on ekstraa tästä eteenpäin, ja tähän asti ollut. Mitäs siitä katetroinnista onkaan kulunut? Alun toistakymmentä vuotta.

Muistaa hyvin sen päivän, siitä selvittyään. Henkhieveristä herättyään. Eka kerran pesisotteluun mennessään, katsomossa istuessaan, miten kansa hurrasi ympärillä Ekon kunnaria juhliessaan. - Eikö ne tajua että yhtä juhlaahan tämä kaikki on ilman kunnariakin. Siinä kunnaria kyllin, jos henki vähänkin pihisee ja saa haukkoa raitista ilmaa. Aurinko paistaa, lämminkin on eteläisen hentoisen tuulen syleilyssä.

Ja kas, oksa narahtaen naksahtaa irti, pudota jymähtää maahan. Marraskuussa.  KatetriAblaatioMiehemme aivan säikähtää, hyvä ettei itse luiskahda mukana.

---

*ks. KL lokakuu

'Merkintä 21.10. 2009 Syntymäpäivänä! Eteisvärinä ja lepatus. KATETRIABLAATIO. Viilletään arpilinjoja sydämen vasempaan eteiseen estämään lisälyöntien käynnistämää värinää. 8000 euron leikkaus ohi onnistuneesti.'

 KIRJA-ARVOSTELUT

Kiipeiskö aidalle vai lukisko kirjan?

 pulmista ei päästä

Entä jos tekisi vähän kumpaakin!

Niin villi niin vapaa tämäkin opus:

Öhö-m! Tunsin minä tuon tekijän kaverinkin, joka armeija-aikoina kehahti tuntevansa yhen Jukan, runnoilija-alun Varkaudesta. No minä siihen jotta tunnen minäkin Pakarisen Esan sieltä ja tiältä meiltä. Öhöm!

Jos siitä lukisi parit runot, valitsisi vanhoista saduista parit, jotka Jukka Itkonen on runoillut uusiin puitteisiin, uusinlaisiksi. Jörö-Jukkakin saa uuden luukin kun pukki parturoi tukkapehkon sileäksi, ja jos katsoisi mitä Hannulle ja Kertulle nykyisin kuuluu; syventyisi vaikka heihin, ja päälle päätteeksi ihailisi Punahilkan mummoa, joka mopolla pyssy selässä pyyhkäisee tainnuttamaan tyttöä vaanivaa susipahasta.

Virpi Pennan piirroskuva

Sitten voisikin pistää ranttaliksi ja kaataa parit ylivirahtaneet puuksi kasvaneet kuuset kuusiaidasta.

KIRJA-ARVOSTELUT

 

Kiirettä piti pitää

 jotta kaiken yhtenä päivänä ehti

1. piti herätä
2. piti käynnistää auto talvirenkainen
3. koukata kaveri kyytiin
4. liukastella terveyskeskukseen
5. vedettävä parkkipaikalla maski päähän, eka kerta
6. ottaa piikki, lunssaan ei koronaan
7. jatkaa matkaa, ajella pienempää kaupunkia kohti liukastellen
8. pysähtyä poliisilaitoksen eteen, odottaa autossa kun kaveri käy tilaamassa henkilökortin
9. 'sepäs temmajaiset teki: piti todistaa kuka olet!'
10. mites passiton mies!
11. juuri uusittu ajokortti häthätää päti
12. vaan ei puhettakaan jotta sillä lunastaisit postin kautta aikanaan tulevan henkilökorttisi
13. joka on suljetun kirjeen sisällä ja jolla voisit todistaa olevasi sinä vaan jota ei saa avata
14. 'haistakoon paskasa koko porukka ja itentiteettikortti!'
15. piti ajella takaisin tyhjin käsin
16. pitää oottaa mitä tehhään lunastuksen kanssa kunhan arvon kortti ilmottaa saapuvansa. 

KIRJA-ARVOSTELUT

Maajussin tuska ja kipuilu

Oli se Jounin osa sydäntä riipaisevaa katseltavaa ja kuunneltavaa, varsinkin kun muilla, niillä kolmella, tuntuivat asiat olevan etenemään päin. Yksin orpona siinä, hyljättynä.

Vaikka on kysymys jonkin sortin näytelmästä, ennakkoonkin suunnitellusta formaatista. Niin silti Jounin henkilökohtainen kipuilu oli sydäntä särkevää. Karmaisevaakin.

Tiedä sitten mitä kaikkea kummaa kulisseissa on tapahtunut.

Maajussille morsian -sarja on nyt tältä syksyltä näytetty ja katsottu, yhtään maanantaista jaksoa ei jäänyt näkemättä, onnellista kikatusta ja kuhertelua katsomatta.

Vaan onneksi edes Kuusamon tytöllä kävi mäihä. Silläpä Miialla Kimmonsa kanssa. Eikä hullummin tunnu menevän kahdella insinöörilläkään: Heidi seukkailee yhä Matti-valittunsa kanssa. Ja Aleksi löysi kiertoteitä toisen Pinjan.

Että näin on romanssit!

KIRJA-ARVOSTELUT

Näkymätöntä työtä

 olen tehnyt ikäni ammatissa

Myös harrastuksissa: jäljelle on jäänyt talvisin vain latu-ura, keväisin haihtuva, kesäisin lenkkareiden jälki - joskus kovemmassa hötäkässä pölypilvi.

Toista se on nykyisin syksyisin:

KIRJA-ARVOSTELUT

Vähänkö jymäytetty olo

kuten taannoin tämän (=puutaheinää) Siltalan kanssa:

Nyt tämän Tammen kustantaman:

Tammi lupaa: 

Riitta Uosukainen kertoo elämästään muistisairaan puolison rinnalla ja tarjoaa vertaistukea muistisairaiden läheisille.

Mitä sain: 

50 sivua lupaukseen liittyvää mielenkiintoista läheissuhdeasiaa, 100 sivua ex-puhemiehen pidettyjä* puheita.

*pidettyjä 

on joidenkin mielestä samalla myös adjektiivi 

Tyly kirja-arvostelu: toinen 'niinistö'.

Muuta toista oli se WSOY:n Liehuva liekinvarsi/1996 - sepä 'Vuoteeni, elämäni'. 💤💤

KIRJA-ARVOSTELUT

Pohjamudissa

Kaksi tositarinaa, joissa molemmissa pohjakosketus, kaiken menettäminen. Tilapäinen asunnottomuus. Toinen miljoonatuloilla, toinen satojentuhansien. Toinen on itse syyllinen valitsemaansa tiehen, toisen tuhosi joku toinen.

Kaksi jääkiekkoilijaa. Hannes Hyvönen ja Tommi Kovanen. Hyvönen menetti kaiken omaa hölmöyttään - se elämänvietti! Kovanen menetti kaiken aivovamman takia, hänet taklasi vastustaja rumasti laitaa vasten - ja se oli siinä! 

Hyvönen on päässyt jo selville vesille, kuten Häkissä-kirja kertoo. Jääkylmä-kirja kertoo toista: Kovanen ei pääse koskaan, pastori Sami Lahtisen sanoin:

  "Tommin tarinasta ei saa matkaa pimeydestä valoon. Se on matka pimeyteen. Se matka on itsestä vieraantumiseen. --- Tommista ei tule ehjää. --- Tommin tai muiden jäällä vammautuneiden on koettava tämä kaunis elämä särkyneen mielen läpi."

Kummankin kirjan takapiruna/kirjoittajana on nainen, pehmentämässä miehistä peliä. Marika Lehto kääntää Hanneksen sanoman minä-muotoon, Jenny Rostain Tommin. Jennyn kirja on jo toinen Tommista, koska  oli tarpeellista seurata, selvisikö Tommi ihan oikeasti Kuolemanlaakso-kirjan jälkeisistä vuosista. Eli eipä ollenkaan niin hyvin kuin Tommi antoi julkisuuteen ymmärtää. Jennykin joutui lähtemään pois puolisokuvioista Tommin holtittoman, itsensä hallitsemattoman elämän takia.

Sitten tuli jonkinmoinen pelastus: yhteiskunta / edunvalvonta.

Flinkkilä & Kellomäki: Hannes Hyvönen - Flinkkilä & Tastula: Tommi Kovanen

post scriptum  On aika paljon helpompi lukiessa tuntea empatiaa Tommia kuin Hannesta kohtaan: ks. alkukappale. Tosin Tommin kirjaa lukiessa alkaa hiertää muuan pienen pieni sivuseikka: possessiivisuffiksi -ni, sen loputon viljely tekstissä.

KIRJA-ARVOSTELUT 

Suunnitelma maanantaipäivän kuluksi

Tuntuuko tutulta? 

aamukahvin ja aamupuuron päälle

• klo 8 -   köllöttelyä; pottuilua, mm. tämä; lukuhommia: Jääkylmä, Rostainin Kuolemanlaakson jatko 
• klo 11 - ahkeruuskahvit
• klo 12 - rannalle halkoja hakkaamaan, puita kaatamaan
• klo 15 - hernekeitto makaronilaatikko
• klo 16 - ulkosauna
• klo 17 - saunakahvit ja lehdenluvut paperiset ja digit
• klo 18 - Uutiset telkusta
• klo 19 - 'Laura' eli tallenteelta Pieni talo preerialla jokin jakso
• klo 20 - kirjojen kimppuun: Hyvösen lisäksi Sutisen Neukkuturismi Maajussit
• klo 21 - kirjan kimppuun: jääkiekkoilija Hannes Hyvösen tarina luettu, vuorossa  pysäyttävämpi aivovamman kaukalossa saanut Tommi Kovanen; Hyvönen aiheutti itse itselleen ongelmansa, Kovasen elinikäiset ongelmat aiheutti toinen kaukalonkarju.

Kompakti paketti. 

Jos ei päälle rynnivä lämpömyrskyvyöry/Mäntykannas ennätä sotkemaan suunnitelmia.

KIRJA-ARVOSTELUT

Pyhäinmiestenpäivän iltakävely kirkon ohitse haudoille

Anteeksi vanhentunut päivämerkintä; silti käytän sitä, koska viimeisin suvun vainaja on mies, hyväsydäminen mies; hänen haudalleen laskemme kynttilän. 

Muutenkin vähän kartan ja uhmaan uudisilmaisuja, sillä jokaiseen sanaan kertyy ajan myötä painolastinsa.

Kohtapian väittänevät, läheltä jo liippaa: Mies pitäisi ehdottomasti yliviivata ja heittää roskiin, korvata uudella vähemmän mädänneellä, jollakin raikkaammalla sanalla. Samoin ihminen. Tuo melkoinen painolasti luonnolle. Josko sanan korvaaminen uudella auttaisi?

Pah! Ei näin. Tästähän on muodostumassa saarna. Onneksi hautausmaan valot jo kajastelevat mäellä. Rauhoittaa kummasti mieltä. Ajatukset kuriutuvat itsestään.

- Muistithan tikut?

Sytytämme kynttilät. Lopulta hartain mielin. Muistamme heitä kaikkia lämpimin ajatuksin.

KIRJA-ARVOSTELUT

Suunnitelma päivän kuluksi

aamukahvin ja aamupuuron päälle

• klo 8 -   köllöttelyä; pottuilua; lukuhommia: tilattu IsoNro ja saatu Hyvönen
• klo 11 - ahkeruuskahvit
• klo 12 - rannalle halkoja hakkaamaan, puita kaatamaan
• klo 15 - hernekeitto
• klo 16 - ulkosauna
• klo 17 - saunakahvit ja lehdenluvut paperiset ja digit
• klo 18 - Uutiset telkusta
• klo 19 - 'Laura' eli tallenteelta Pieni talo preerialla jokin jakso
• klo 20 - kirjojen kimppuun: Hyvösen lisäksi Sutisen Neukkuturismi

Kompakti paketti.

KIRJA-ARVOSTELUT

Harmaana päivänä runolle

tekisi mieli ruveta 

Lukemaan näitä:

Timo Suutarinen - Virpi Alanen - Lassi Rajamaa
Kulttuurivihkot 2020

Vaikka koko metsä palaa,
uusi nousee sen tuhkasta. Kirsikankukkien kaupunki TS

Lepo. Ihmisyyden uudelleen oppiminen.  Hiilellä piirretty hymy  VA

salaisessa puutarhassa kukat aukenevat bang bang bang  Vene ei nyt millään irtoa rannasta  LR

Joudapa! 

rupeapa, kun on tulossa talvi ja tarvitaan rannalta näitä:

Niitä näitä yhdessä tehdessä ⤴

aika kuluu kyllä rattoisasti - vähintään yhtä supsikkaasti kuin lukiessa yksin

 noita näitä. ↑ ⤴

KIRJA-ARVOSTELUT

Dekkarin kimpussa

enpä olisi ikinä uskonut - vaan enhän ikinä uskonut Kauppalehdenkään kimppuun ryhtymistä kaikkine warranteineen, ennen kuin ryhdyin. No jälkimmäisestä pahasta tavasta on tässä hiljalleen potkiuduttu irti.

Ettei vaan taas olisi syntymässä uusvanhapahe, jonkinsortin reinkarnaatio: - Näinköhän vielä joutuu palailemaan juonikirjallisuuden pariin!

Se, miksi nyt käsissä dekkari, johtuu yksinomaan tekijästä, lukion ja yläasteen äidinkielen opettajasta, joka joskus muinaisuudessa piipahti yläasteen erityisopettajan 'toimistooni' toimittamaan jotain asia, jota en muista, mutta missä ohimennen sivuttiin David Reedin kirjaa Anna ja Karjalaiseen kirjoittamaani kritiikin poikasta

jonka sysäämänä hän oli yrittänyt lukea kirjaa, mutta kesken heittänyt:

- Liian järkyttävää. En voinut lukea loppuun.

Ja nyt tämä sama ex-lehtori on kirjoittanut dekkarin, joka alkaa ruumiilla:

"Maaret Jokihaaran ruumis löytyi Santakarista."

Alakoulun retkeläiset löytävät yläkoulun opettajan alastoman ruumiin.

" - Se on kuollut. - Tapettu. - Väistykää." 

Niinpä kohta ollaan opettajainhuoneessa, koulumiljöössä. Väkisinhän tuommoinen kiinnostaa, jo pelkät kulissit ja opettajapersoonat.

Tuula Ranta on kirjoittanut esikoisromaanin eläköidyttyään. Tohtorin väitöskirja on edellinen 'teos', vuodelta 2008: 

Kirjoittamisprosessi teksteinä tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamismenettelyihin

On minun vuoroni nyt todeta: 

- Tuohon en uskalla puuttua. 

Joten joutuin tästä täytyy käpälämäkeen puikkia, poistua murhan selvittelyihin, sillä koulun ilmoitustaululle on juuri ilmestynyt A4-paperille tulostettu värikuva maassa makaavasta alastomasta Maaret Jokihaarasta, upeasta englannin kielen lehtorista.

"Maaret oli melkein alasti, yltä päältä veressä. Sen kuvan yli oli punaisella kirjoitettu huora."

KIRJA-ARVOSTELUT

Totuus on vaihtuva maisema Kirjavinkeissä

Valamossa vaeltelemassa

Aika astua, sattuneesta 70-syystä, kuuratuille pitkospuille 

- seestymään, ns.

Tasapainottumaan, jottei ohjauspyörässä tärisisi.

- Kannattaa mennä rantareitti vain, ylälenkki on likomärkä, neuvoi nainen Tuohuksessa.

Mekös viis välitimme, kunnes huomasimme väärän jalkinevalinnan.

Loikimme ja pujottelimme, mättähältä mättähälle hyppelimme liejukohtia kartellen. 

Metsäkonepahulainen oli kurvaillut kivikkokankahilla, metsäpolulle poikkeillessa omat uransa kyntäen.

Vaan 

lopulta istumme penkillä lepäämässä järven välkettä ihailemassa, matkamiehen kumarrusristiä katselemassa. 

Levollisin mielin.

Mikäs meidän. 

Tässä. 

Kaksin.

Siitä laskeudumme laavulle. Nuotiopuita pilkkomaan, tulta rikittämään. Maallisin haluin makkaraa kärventämään.

Siinä kypsyvät aivan kuin meinä. Parina kaksin. Kuin meidän ajatuksemme, valmiina nautittaviksi. Herkullista sinapin kera. 

Jäljelle jäävät vain ryppyiset kuoret. Hätkähdämme: aivan kuin meistä!

- Jokos ois aika palailla? Toinen polku vielä kulkematta. Se haudan puoleinen.

Siispä sinne. Aution Trapesan pation kautta, luostarin kirkon editse kuusikujaa pitkin sillalle ja kohta sillan jälkeen oikealle.

- Olemmeko oikealla tiellä? sopii kysellä, empiä monessa mielessä. 

- Oranssisin merkein. Siniset vievät Lintulaan. 

- Ei me sinne saakka tällä kertaa. Jätetään nunnille oma rauhansa.

Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...

- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?

- Kuollut mikä kuollut.

- Sopiihan kuitenkin ajatella.

- Sopiikohan?

Kiviaidan välissä portti. Portin takana puisten ristien meri, kuin sankarihaudoilla. Akaki muiden joukossa, vanhimpana:

 

- Syntynyt 17. lokakuuta 1873, kuollut 30. tammikuuta 1984. Laskepa siitä!

- No on meillä vielä päiviä jäljellä, jos...

- Jos. Niinpä!

Isoimpana kookkaimpana - totta kai! - kohoaa Paavali, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa, k. 1988 - s.1914, paasi kivestä. Ikuinen siis?

Uusina vaskilaatoin Holmbergit. - Vastahan Kalle Loirin kanssa täällä.

Laitimmaisena, tai taaimpana, kynitty ja kynitetty Pentti. Tämä näin: 

                     

Saarikoski. Värikkäänä, kuin syksyn putoilevat lehdet, niin eläessään kuin kuoltuaan.

- Katopa gepsistä numerot. Meidän aikamme.

- 05 h 14 min. 10 km 260 m.

On aika palata autolle, ja jatkaa maallista vaellusmatkaa.

KIRJA-ARVOSTELUT

Laulujoutsenen takaiset

- Gku, gku, gku, guu, gu, guuu ...

- Jo'vain siellä voi olla pesä, sanoo Jouni rauhallisesti ja jatkaa viitaten kädellään lompoloon. - Tuossa niemessä on ollut joukhaisen pesä, mutta vesi on nyt niin korkealla, ettei siihen ole voinut pesiä ja se on voinut muuttaa tuonne tievan taakse luttoon. -Yrjö Kokko: Laulujoutsen 1950

Anttihan siellä Jouniksi taiteiltuna, tunturisaamelainen Erkunan Antti - serkun mies Enontekiöltä. Marjatta muinoin kirjoitti Hetasta:

"Antti on se Laulujoutsenen Jouni, joka vei Kokon joutsenpesälle. Kokko oli hyvä ystävämme, asui täällä Ungelon torpassa, torppaoli alunperin saaressa nimeltä Pasahkasaari = Passeakka, Pyhäakka, entinen hautasaari. Saaren lähimmät talot tekivät siitä niemen kaivamalla kapean salmen umpeen ja saivat sen itselleen."

Kyselin Mollistakin, siitä maailman viisaimmasta koirasta (WSOY 1965), kirjasta joka lämpimyydellään lumosi, ja olihan Molli matkassa mukana 'Joukhaisessakin'.

Niin eikös Molli ollut käynyt Marjatankin pakeilla:

"Bures nuorimus oambealli bearrasiguin

Minäkin kerkesin tutustua Molliin, ennen kuin se kuoli ja Kokko hautasi sen Ungelon rantatievaan, muistokivenkin pani päälle. Sinne meni sitten "runoilijan polku" kun Kokko kävi suremassa ja muistelemassa uskollista ystäväänsä.

Toista koiraa en ota, sanoi Kokko eikä ottanutkaan. Otti Manun, sellaisen melkein-koiran lyhytjalkaisen makkaran. Kun Kokko oli poissa, hän jätti sen hotellin emännän Johannan hoiviin. Hotellin piiat pilasivat sen herkuillaan. Kokko löysi palatessaan paisuneen makkaran, joka läähätti lyhyitten jalkojensa varassa juuri ja juuri Ungelon torpan kynnyksen yli... "

Kävipä Kokko Manu-makkaransa kanssa vieraisillakin, iltakahvilla etelästä tulleen viehättävän naisen tykönä, joka asui tilapäisasunnossa lääkäritalon yläkerrassa:

"Illalla saattoi kuulua rapinaa ja ähkettä rapuista, kun Manu läähätti ylös. Sillä oli kaulapannassa kirjelappu, ylen kohtelias: Kirjailija täten nöyrimmästi tiedustelee, olisiko Johtajattarella sopiva hetki pariin kahvikupilliseen Kirjailija kanssa? Olin silloin vielä rehtorina. Johtajatar laati lyhyen vastauskirjeen Manun kaulapannan alle, missä hän ilmoitti kahvipannun olevan heti hellalla, ja pullaakin on vasta leiponut. Manu kömpi rappujen alapäässä odottavan Kirjailijan luo ja vasta sitten kuuluivat Kokon jämerät askeleet portaissa. Kokon kirjoista kuuluu hänen äänensä. Hän kirjoitti ja puhui ikään kuin samalla äänellä, sillä tavalla rönsyilevästi, maalailevasti. Meillä on niin paljon lämpimiä muistoja hänestä, varsinkin Antilla, jota hän piti suuressa arvossa. Ilman "Jounia" ei niitä joutsenkirjojakaan olisi syntynyt."

Serkku-Marjatta jätti maallisen majansa, poroksi kenties muuttui, pari vuotta poromiestään aiemmin, Antti lähti taivaan palkisille viime keväänä, kolmea vaille sata ajast'aikaa eläneenä. 

Rauha heille.

KIRJA-ARVOSTELUT

Laulujoutsen elomme kehässä

 Suomen kansallislintu

Ja niitä riittää! Yrjö Kokon (1905-1975) ansiosta. Vaiko takia? Riippuu keneltä kysyy.

Jos kysyy elonkehäläisiltä: ansiota. Jos kysyy maata viljeleviltä: takia. Metsästäjiltä jos kysyt: sekä että. Kymmenkiloisia paisteja ilma sakeana ja pellot täynnä, ennen muuttomatkaa.

Ollaan elämänkatsomuksen ja elomme kehän ytimessä.

"Kulutuskulttuurista etäisyyttä ottaneet ovat jo pitkään nähneet toisin: ihmisen erillisyys muusta luonnosta, ihmisen ylivertaisuus ja luonnonherruus sekä edistysusko ovat kaikki ihmisen olemassaolon merkityksessä luovia tarinoita, eivät tosiasioita. --- Olin itsekin juuri näiden tarinoiden vanki. --- olemme kasvaneet fossiilikapitalistiseen järjestelmään ja osa mielenmaisemastamme tulee väistämättä olemaan öljynmustan mytologian ja elämäntavan kyllästämää. ---" "Voimme silti katsoa kunnioittavasti taaksepäin ja löytää opastusta uuden luomiseen." -Osma Naukkarinen

Yrjö Kokko, eläinlääkäri, kirjailija, rimpuili vastaan ja kuinkas kävi: 

"Tämä johti maalaiseläinlääkärin ammatille haitalliseen punaleimaan. -- Kokko rakasti vapautta - taloudellista, poliittista, taiteellista, hengellistä. Toislajisten vapautta."  -Mikko Kallionsivu

Luokkalehden 1986 jälkeen olen lukemassa Elonkehän uusinta, nro 3/20. Silmät suitsirenkaina, sanoisi Karjalaisen muinainen pakinoitsija Romuluu.

Olin äimänkäkenä Kallionsivun esille nostaman Yrjö Kokon mietelmän havaittuani: 

"Tieteen narkoosilla voi nukuttaa sydämen runon." 

Äimänkäkenä siksi, koska omiin sitaattikokoelmiin olin jo aikoja jäljentänyt tuon saman lainauksen! joka jatkuu ja täydentyy "Silloin ei ainakaan ole naurettava.". 

Noin Yrjö Kokko kirjassa Laulujoutsen - Ultima Thulen lintu. 1950.

Ja taas on lisättävä lukupinoon välttämättä lisäkirja, vaikkei enää millään pinon sortumatta mahtuisikaan: Jukka Parkkinen, Yrjö Kokko: Sadun ja luonnon runoilija. WSOY 2003.

KIRJA-ARVOSTELUT

Luontoretki parhaimmillaan ja pahimmillaan

lehdenjulkaisija, lehtikeisari LK, huokaisee urakan jälkeen ja luontoretkeilee keisarinnansa rinnalla pallukoin merkityillä luontopoluilla. Niin on parempi niin LK:n ei tarvitse keskittyä kompassiin, karttoihin ja kartankäyreihin, vaan voi kaikessa rauhassa turvallisin mielin samoilla ihaillen luonnon näkymiä sekä punaisia, sinisiä, oranssisia, lilaisia pallukoita puiden kyljissä.

Eksyy joskus (monesti) LK siitä (pallukoista) huolimatta. Ja joutuu turvautumaan kuuloelimiin; LK ilahtuu kerrankin liikenteen äänimelusta: - Ahas! Tuolla suunnalla hurisee.

Kulkevat sinne päin naamaa läpsivistä puskista välittämättä. Ja kas kas! Jop siintää silmissä sivistys, tienviitta:

No just sinnehän sitä oltiin menossa!

Ja mentiin!

Ja siellä mäntykankailla nautittiin luonnonäänistä ja antimista, kesän viimeisistä mustikoista, syksyn kypsentämistä puolukoista. Ja hengitettiin raitista ilmaa ja nautittiin syyssään raikkaudesta ja syksyn koleudesta ja kuulaudesta. 

Ennen kuin palattiin taas näihin maskimurinoihin, marinoihin ja koronoihin.

Pysäköintipaikalla vielä varmistettiin, jotta missä sitä oikein oltiin oltu, jos ja kun oltiin oltu Pahassa pulas...eikun kalassa. Ja Pahakalanmutkassa.

No kalanmuotinenhan se. Se reitti. 

Kokonaan olisi se kierretty, jos olisi löydetty eikä välillä eksytty, haahuiltu ja harhaeltu.

KIRJA-ARVOSTELUT

Kannesta kanteen

 15  Luokkalehti 1986 luettu

Koulunrötisköstä uusiin puitteisiin halajaa Johanna:

Näinköhän nämä uudet piirustukset sen kodikkaammat:

Kyllä tuo toteutui, ja minäkös pakenin toisiin maisemiin, kun ulkohuussikin siirtyi sisätiloihin - se, jonka muuan kylänmies aikoinaan tarjoutui tekemään halvalla, johtokunnan pöytäkirjan mukaan, 'omista tarpeistaan'!

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

Kirjavinkeissä: Missä Laura, siellä ongelma

KIRJA-ARVOSTELUT

Kritiikin aika

14  Luokkalehti 1986 -aikamatka alkaa olla sujut

haukkujen ja kehujen kera.

Mervillä ja Jonnalla on syynsä, mikseivät tykkää Ritari Ässästä eikä Tiia Kymppitonnin hörisevästä Riitta Väisäsestä kuvaavin perustein:

Mutta sankarikin löytyy: 

ainakin Seppälän Markon ja Piiroonmäen Karin mielestä Matti Nykänen on maailman paras ilmassa leuhotellessaan.

Nimimerkki 'Videovihaaja Mä vaan' vihaa videoita, Pirttilän Tuomas näkee niissä narkoutumisvaaran, mutta myös hyödyllisyyden:

Nyt on jutut juteltu.  

Lukemista yllin kyllin - Avut, Seurat, Seiskat eivät pärjää alkuunkaan, Kotiliedelläkin tekemistä.

Homma enää takakantta vaille.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

Kirjavinkeissä: Maapallo - Planeettamme selkokielellä

KIRJA-ARVOSTELUT

Voita lentsikkamatka!

13  rento lento pienoiskoneella?

Luokkalehti 1986 antaa siihen viimeisen mahdollisuuden, mikäli Jonnan ja Tiian kiemurat onnistuvat:

Kalliolan Tuomo kyytipoikana:

Kunhan ei kävisi kuten kuvassa; Tuomosta ei aina takeita mitä keksii.

jatk. I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT