huokas ukki kun lapsen lasten kanssa telusi monen monta päivää. Välillä piti kesken kaiken kiireen oikaista itsensä, vakkautua omaan rauhaan, jotta taas jaksaisi mekastaa.
Päivät pääksytysten pärskyteltiin.
Iltaisin lämmitettiin sauna, päästiin hellettä pakoon. Saunan jälkeen ei helle tuntunut missään.
Imaistiin iltapala ja köllähdettiin yöpuulle Unton yöpuuhia ihmetellen: Unto ei saanut yöllä nukkua, mutta päivällä oli pakko!
Sitten selvisi, että Unto olikin pöllönpoikanen, jonka isä toi Pikkuisen munasen kanssa yökotiin helikopterilla joka ilta töihin mennessään. Ja aamulla, kun työt loppuivat, haki Unton ja Pikkuisen munasen kotiin. Kerran Untosta yön aikana oli tullut isoveli kun munasesta oli putkahtanut Pikkuinen pöllösisko, ja kopterin kyytiin lehahtikin kaksi matkustajaa.
Harmi vaan kun kotona, melkein heti, piti ruveta päiväksi nukkumaan, jotta taas yöllä jaksaisi yökodissa puuhailla, puissa kiipeillä.
- Hyv'' yötä, toivotti ukki luvut luettuaan.
- Hyvää huomenta! kuului vastaus haitarisängystä.
Ja kohta jo syvässä unessa oli koko lukusakki.
Siitäpä päättelemään, mikä on totta ja mikä satukirjan satua!
Kirjavinkeissä
