Kuubassa

 puolikuukin (½Q) on kuumempi - ja seljällänsä makaapi -

Toissapäivänä värjöttelemässä Buenos Airesissa  +8,5°C , 

nyt helteisessä Havannassa:  + 24 °C  tänään lauantaina - 17.7.2021.

kuten moni muukin asia. 

Viimein uskaltautuneet asukkaat kadulle mellakoimaan äänekkäämmin kuin Samartinin romaanissa Naiset valkoisissa.

Ja jos ihan totta puhutaan niin Toivasten Salsaa & Mojitoa -matkakirjaa tässä edetään, upeita Reijon kuvia ja Pirjon valaisevaa tekstiä, muistumia Kuubasta vuodelta 2010, jolloin ohiajava nuorimies kiskaisi kaulalta kultakäädyn ja polkaisi näkymättömiin. Päästäänpähän poliisilaitokseen tutustumaan, vaikkei rosvoa löydykään: kalkkeeripaperivihkoon tehdään kyllä tärkeitä merkintöjä.

Fidel puhuu tuntikausia vallankumouspuistossa, ja kansa jaksaa kuunnella innolla. Fidel on jo 84. Toivaset toivovat, kunpa olisivat päässeet käymään Havannassa vaikka kymmenenkin vuotta aiemmin:

 

"2010-luku on tuonut kaupunkiin niin paljon eriarvoisuutta ja ristiriitoja, että Buena Vista Social Clubin DVD alkaa kerätä pölyä kirjahyllyssämme."

Niinpä. 

Meitäpä onnisti: pääsimme neljännesvuosisata aiemmin, jolloin kaikki oli omalaatuisen lämmintä. Honeymoonista johtuen? Tuolloin muuten samat asiat, samat ihmetyksen ja ihailun aiheet esillä kuin nyt kymmeniä vuosia ajastaikaa myöhemmin: siivekkäät jenkkiautot, uljaat ränsistyneet, rappeutuneet kerrostalot, sikaritehtaat, 'Mi mojito on La Bodeguita, mi daquiri en el  Floridita, Hemingwayn villa' ...

Vau! Ja perään voi hitsi ...

Kuva Reijo Toivanen kirjasta Salsaa et Mojitoa. Stresa 2021

No onneksi meillä albumissa kotona sen aikaista Guamoa, Gironia, krokotiilisaarta ja Sikojen lahden maihinnousua. Uintia Karibian meressä sun muuta poikkeavaa.

Ja ennen kaikkea jäljellä videokasetilla nämä La Vieja Trova Santiaguera -velloset, aidommat kuin BVSC-soittajat.  Kuunnelkaapa! 

Suosittelemme lämpimästi. 

Enemmän kuin näitä tropicanalaisia yötyössä potkiutujia:

ns. omakuva

 

pst

Toivasten matkakirja

Salsaa et Mojitoa etenee

seuraavaksi Meksikoon 

- se jää jo teidän kontollenne 👌👍

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Argentiinassa asti vilvoittelemassa

käväisimme: + 8,5 °C  tänään torstaina - 15.7.2021

Aika paljon viliposempaa, ettenkö sanoisi: kun nyt siellä/täällä Suomessa viikkotolkulla kolmessakympissä! 

Tangot väännettiin Buenos Airesissa. Iquazun putouksilla ihmeteltiin valtavaa vesimäärää.

Bullrichin aukiolla ihasteltiin 18 tonnin metallikukkaa, kuin jalkapallo, joka toimii aurinkoenergialla: aamuisin avautuu ja yöksi painaa terälehtensä suppuun.

 

Eikö vähän kuin Käenpesä Joensuussa Suvantosillan päässä? 

Maradonan maa Argentiina on, jalkapallo tärkeintä ja sitten tulee kaikki muu. Koronan runtelema velkainen valtio, missä inflaatio laukkaa nopeammin kuin Messi.

 

Muttei hätää: 

"Sitkeää kansaa ei mikään pidä polvillaan pitkään. --- Kun pandemia taittuu Argentiina nousee. Ahkeruus voittaa ja tango kutsuu", lohduttavat oppaamme.

Yliuomenna onkin edessä sitten Kuuban-keikka. 

Sitä odotamme halulla hartahalla, tuttuja maisemia niin monen vuoden takaa.

pst

näin me matkustamme, 

tosi taitavien oppaiden kanssa:

Pirjo ja Reijo Toivanen - Stresa 2021

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tallinnan Vanhakaupunki läpikotaisin

Syyslomalle - tältä ainaiselta lomalta - Tallinnaan, Rääveliin, Revaliin!
Jos ei hotsita eli väsyttää ja kehtuuttaa, niin entäpä sitten?

Pitäs kävellä taas Viru-hotellista MusuPusumäen edustalla olevien kukkakioskien ohi ja pujahtaa Viron portista sisään ja jos oikein viluttaa niin poikkasta heti oikealle Müürivahen villapaitakauppiaiden tykö ensiapua hakemaan.

E-Ei! Olkoon tällä kertaa koko aktiivinen show kaikkine puolentuhannen kilometrin ajomatkoineen ja laivatungoksineen! Ja säästypähän näin noilta Musumäen rosvoilta ja ryöväreiltä.

Avaamme kirjan, ja kas: siin on kõik oluline.

Arktinen Banaani

Ympärikiertävästä muurista jäljellä on pari kilometriä, puoli kilometriä vaille alkuperäisen. 35 tornista on säilynyt 26.

Komea kokonaisuus kaiken kaikkiaan, mistä nyt luemme ja komeita värikuvia katselemme, viisveissamme noista rosvoista ja ryöväreistä, käännelkööt rauhassa suomalaisia humalaisia, poroja.

 

Kirjassa on 273 valokuvaa ja 8 karttaa sekä lupaus: "Käsilaukussa tai taskussa mukavasti kulkeva kaunisasuinen matkaopas esittelee kaikki Tallinnan Vanhankaupungin nähtävyydet."  Muuten hyvä, mutta ei tuo kolme ja puolisataa sivuinen puolenkilon murikka kyllä taskuun tunkemallakaan mahdu, ja käsilaukku, noh! ei siitä mitään jottei loukkaisi toissukupuolisia ...

Tällä katselukierroksella paikat ja rakennukset avautuvat  aivan eri tavalla kuin paikan päällä olankohautuksella ohitetut, syrjäsilmin kiiruhtaessa nähdyt. Nyt on aikaa keskittyä, kun jalkoja ei juili eikä päätä hakkaa eikä kielellä seiso sakun maku.

Suosittelen tämmöistä turistikierrosta kaiken tietävän Tapsa-oppaan seurassa.
Monta vihjettä rikkaampana seuraavalle livereissulle sitten aikanaan!

Ainakin Raekoja Platsin väkästä, Raadin apteekin edessä olevaa L-kirjainta, ristinpuolikasta, on torikiviltä käytävä tutkailemassa: teloituspaikkaa, jossa katkaistiin kaula pastori Panickelta - eikä syyttä. Nuohottava on myös Pagari tänalla sijaitsevat KGB:n vankisellit kauhujen talossa.

Muinaiset matkatirkistelyt on syytä unohtaa ja jättää nuoruuden piikkiin, tämmöiset humputukset, joihin tuolloin tuli enempi keskityttyä:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ihan pirruuttaan piti mennä töllistelemään

 

Kun Lehtipuun Suomalainen matkaopas Karjala ilmoittaa, ettei siellä ole mitään nähtävää turistille. Syntyi houkutus suur!
Ja kun
lupaa vielä antinähtävyyden eli hurjan tehdasaluenäkymän kaupungin pohjoispuolella:

"Korkeiden piippujen alla leviävät massiiviset tehdasrakennukset, ja niiden itäpuolella on vaikuttava avolouhosalue. Tehdas järkyttää massiivisuudellaan."

No hittolainen - ja 85 €:lla tuo kaikki! Vuorokaudessa. Hyvätasoisessa, tosin lämmittämättömässä, hotellissa.
Tämä Folke Easthän lähti oitis kohti Vartiusta ja Vienan tynkää.

Ja katso!
Kolmekymmentä matkailijaa palasi vuorokauden reissun jälkeen tyytyväisnä takaisin kotikonnuilleen todettuaan, koettuaan ja nähtyään tuon kaiken. Ja senkin että yhtä holotnaa linja-autosta laskeutuessa oli kotikaupungissa kuin rajan takana Kuhmon suunnalla Kostamuksessa.

- Vois tuone männä toisennii kerran, moni loihe.

Kombinaatin piiput ja töhröt tässä:

Ja Kekkonen ja Kosygin kaiken takana, kulttuuritalon edessä patsastelemassa tässä:

Siinäpä vellosparissa nähtävyyttä ja muisteltavaa kerrakseen!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Sibelius - Ainola

Siinä on ns. Stendhalin syndrooma hilkulla kun astumme autosta ja lähestymme porttia:

Sanattomaksi vetää ja pyörryttää: että piti tämäkin päivä saada vielä nähdä ja kokea! Tuta.

Rumana kuin minkäkin tehdaslaitoksen parkkipaikka avautui näkymä vallantieltä oikealle, autoja täynnä. Ei rantaa ei mitään kaunista näkyvissä: - Ei se nyt tuo ainakaan voi olla, tuo tuolla.
Jos se sittenkin on tuolla liikenneympyrästä vasemmalle, rantaa kohti.

Sinne!
Jossa kuitenkin vain tämä, vielä vähemmän kaunis:

Onneton kolossi, sinne tänne jatkettu ja nostettu. Ei ei!
Talon nurkalla merkki:

Mieluummin Ahoa Sven Tuuvan mailla, kauniimpana Koljonvirran sillan korvassa Iisalmen liepeillä. Mansikkaniemessä. Kiitos!

Takaisin liikenneympyrään, ja kas siellä lepää.
Niin myös itse kompositör! Laattana kaukana talon takana.

Se nähdään sitten, kunhan on käyty ensin taloksi ja siirrytty ajan oloon peremmälle: VI

Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Erkkola

Kuolinmökiltä kolmisen sataa metriä jalkapatikassa kujosta loivasti ylöspäin, asfalttitien yli ja siinä lepää!
Perillä ollaan.
Tämähän se oikeastaan oli koko matkaidean ydin: nähdä edes Erkon Erkkola, kun J.H:ta itseään ei enää voi nähdä! Kokea Sydämeen luettavaksi -teoksen ilmapiiri, todentaa faktat.

- No eipä tuo silmiä hivele!
Melkoinen rumilus, kieltämättä, ainakin näin asfaltin takaa katsottuna. Eipä ihme ettei levoton runoilija täällä montakaan vuotta viihtynyt, varsinkaan kun morsian otti ja lähti:

”Pesä oli valmis, mutta lintu lensi pois.”

Niinpä.

Mutta peremmälle, sisään siitä töllistelemästä! 1902 valmistuneeseen taloon.

Näyttely   ←←painasepa

28.5.–22.9.2019

Sydänten mies – 170 vuotta J. H. Erkon syntymästä

"Näyttelyssä on esillä harvinaisia lainoja kuten talon alkuperäisiä huonekaluja ja Axel Gallénin vuonna 1888 maalaama muotokuva Erkon veljestä Rudolf Erkosta. "

Yläkertaan kapuamme myös. Tutkittuamme alakerran Viipurin aikaisen siloisan työpöydän.

Kello! Kello!
On aika lähteä kierrokselle, jaloitella Kiven mökin kautta autolle, mutta ensin kuiskata Erkkolan pihalla teille yhden matkamme syyn: Hänhän, tämä JH, oli riiustellut lukuisten naisten ja tyttösten lisäksi myös isotätimme Leenun kanssa yhden kokonaisen kesän Karjalan syrjäisessä pitäjässä.
Onnea etsimässä Karjalassa, sitä löytämättä, sinnekään asettumatta.

Ojentaudumme Onnelan suuntaan, seuraavaan etappiin.

Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Aleksis Kiven sijoilla

Ja eikun matkaan, velihopija!

- Sinä ajat ja ohjaat, käskyttivät läheiset.
Ja sitä mentiin taas Bulevardit jos Mannerheimintietkin, Pasilabölet, Käpylät ja Oulunkylät; vettä kaatoi niin ettei Oodia erottanut, eduskuntatalosta ei niin väliksikään.

Tuusulanjärvi määränpäänä, ensiksi Aleksis Kiven kuolinmökki, se missä Lapinlahdelta vapautettu mielisairas, alkoholisoitunut Aleksis makaili elämänsä viimeiset kuukaudet maaliskuulta jouluun velimies-Albertin luona, kunnes tuoni armahti vuoden 1872 viimeisenä päivänä; myös se missä joulun alla vuonna 1913 velimiesvanhus vaimoineen tapettiin puukolla.

Haudallepa tuo auto meidät kuitenkin ensin tahtoi kuljettaa, väkisin käänsi, ikään kuin totuuden eteen.

No mikäs auttoi. Katsottiin ensin järven eteläpään kirkko, ulkoapäin tietenkin; kirkothan tuppaavat olemaan kiinni joutoaikana, nytkin vaikka oli sunnuntai, ei heleä mutta sateen jäljiltä raikas.

Siinä makasi Aleksisi kaikki kivut kärsineenä nimensä mukaan kivipeitteen alla:

Kaukana kavalasta maailmasta.

Sammalpeitteet on varattu onnellisille oraville tässä elämässä.

Ei muuta kuin tuon mietelauseen jälkeen hyppy autoon ja kokka kohti järven pohjoista päätä, sitäpä peninkulman päässä sijaitsevaa Sibeliusten Ainolaa. Stop. Stop. Monen pysähdyksen taktiikalla.

Ensimmäinen tauon paikka heti tuota pikaa parin kilsan jälkeen.
Kas, tässä:

jonka peräkammarissa hänen viimeinen sijansa:

Siihen kuoli hyljätty sanamies, siitä lähti sinne minkä alkuetappimme jo näytti: Tuusulan kirkon kirkkomaahan.

Mikä ettei jottemme voisi edes kuvitella: sinne makeasti makaamaan kuin oravainen, sammalvuoteellaan, sinne minne ei yllä hallinhammas eikä metsämiehen ansa taikka ah! sen muuan Augustin sen Ahlqvistin räkytys ja räävintä kanna.

Mutta emme me suremaan jouda, vaan jatkamme matkaa, nyt kävellen, kujosta pitkin kohti Erkkolaa.

Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Sivistyksen teillä

Viikkotolkulla halkojen kimpussa hakkailu hienhajussa alkoi maistua puulta. Niinpä piti lähteä täältä idän raukoilta rajoilta päätä tuulettelemaan aina Tuusulanjärven rantatielle saakka. Nuuhkimaan miltä sivistys tuoksuu! Sibeliuksen, Halosen, Kiven, Erkon, Ahon maille. Tiedättehän tuon suomalaisen kulttuuritihentymän - kermakon: Ainolat, Aholat, Suvirannat, Halosenniemet ...

EsitTeitä

Kyllä kannatti!
Siinä MaalaisMies kalpeni.
Vaan pureskellaanhan ja katellaan mitä mieli noista irti jauhaa, kunhan MM rauhoittuu.

Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Istuttiin penkissä

parit päivät ja ihailtiin penkkejä taikka tuoleja seinältä lopuksi

 

 

Hojohojon-matkojen bussikyydissä penkissä istuessa pakollisiin varusteisiin kuuluvat huomioliivit ynnä kypärä, ja tietenkin on kietouduttava myös turvavöihin.
Sen verran huimaa on meno ja meininki, kuten kuvasta näkyy.

No ei vainkaan: tehdasvierailulla olemme me metsäporhot.
Äänekosken Metsä Boardin (4,12 €) kartonkitehdas on niin julman suuri että tarvitaan linja-auto päästäkseen tehtaan toisesta päästä sisäänmenoaukkoon. Joku ehdotti jotta käveltäisiin, mihin tehtaanpomo: - Kastutte, se on monen minuutin kävely. Sitä paitsi kielletty.
Siellä sitten suu auki katsoimme kun hitonmoinen kartonkirulla tulla putkahti esiin koneen kidasta ja jytkähti lattialle niin että polvissa notkahti. - Rullassa on 21 kilometriä kartonkia, ilmoitti pomo.

Ja jotta materiaalia riittäisi: rekka-autot käyvät tyhjentämässä kuormansa kuuden minuutin välein keskeytymättä läpi vuorokauden vuodet läpeensä. Taitaa ilmaisu 24/7 olla paikallaan.

Eikä tuota alkumateriaalia sieltä metsästä enää tukkijätkä eli metsuri kaada, vaan monitoimikone, joka on kalliimpi kuin metsuri eli n. puolimilliä €. Ponssesta (28,90 €) Vieremältä niitä saa, joten oli sekin ihme koukattava katsomassa. Ei meistä kukaan semmoista ostanut, kuka mistäkin syystä. Vieruskaverille hymähdin,
jotta 'et taitas suaha niillä viijellä Sammollas, 38,66 €'. (Messi muuten saisi ostettua kuukausiliksallaan 8 konetta/kk.)

Olivat Vidgrenin Einarin koneetkin kehittyneet alkuajoista, ainakin siitä 1970 vuoden rottelosta joka kuukausien takomisen jälkeen ilmestyi ruostuneena pajan ovesta ulos ja josta paikalle sattunut kylänmies loihentamaan: - Mikähän Ponsse tuokin lienee?

Oli ensiversio pitkälti muistuttanut kylän kulahtanutta irrallaan juoksentelevaa rakkikoiraa. Siitä jäi nimi tehtaalle ja koneille ja Tero Pitkämäen lippalakkiin.

Mutta olkoot nuo, syväkulttuuri-ihmistä koneet vähemmän kiinnostavat ja virittävät mieltä jos aatostakaan jaloksi. Vasta ponssejen ja boardien jälkeen mieli rauhoittui ja jaloutui päästyämme kulttuurinkehtoon Jyväskylään ja siellä Alvar Aalto -museoon. Johan alkoi mielikuvitus laukata ja silmät suitsiutua renkaiksi; etenkin upea seinätuolikokoelma teki vaikutuksen ja pääsi möläys:

" - On se. On se AA suurempi jyväskyläläinen kuin Matti! Haudattukin kahden vaimon kanssa samaan hautaan."

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hiihdämme Albaniaan

😰 no saahan sitä suunnitella - tässä iässä paljon tointas

Viimeksi hiihdimme Kroatiaan. On sitä hiihdetty Auschwitziinkin! (sattuikohan tz oikein päin pitkällä saksallakaan?)
Sitä ennen - jäikö peräti nysämatkaksi Pietariin.
Pelottaa jo milloin voimat vähenevät eikä pääse kuin Kuopioon.
- Puske, puske!
Sehän on niin kovaa mättöä tämän kanssa, jotta! 😰 
Onneksi joka hiihtopäivä on tilipäivä ja taksana 1 km = 1 €.

On tilinteon hetki - lasketaan meriitit.

HIIHDOT ELÄKEAIKANA

• 2010-2011    1044 km / 755      
• 2011-2012    1117 km / 654      

• 2012-2013   1183 km / 1205 !  
• 2013-2014   577 km    
• 2014-2015   900 km   
• 2015-2016   932 km   
• 2016-2017   1184 km   ( 4.5.  14 km  !!!!!!!!!! TOUKOKUUSSA ja enkat!)
• 2017- 2018  1001 km / 568    
• 2018 - 2019  395/256    

Se on tuo alleviivattu ekaluku mie, ja tokaluku toinen meistä; jos tokalukua ei ole niin silloin on både och.

🏂 hiihdot 13 km / 408 km//€= 63 h 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös