Kun Lehtipuun Suomalainen matkaopas Karjala ilmoittaa, ettei siellä ole mitään nähtävää turistille. Syntyi houkutus suur!
Ja kun
lupaa vielä antinähtävyyden eli hurjan tehdasaluenäkymän kaupungin pohjoispuolella:
"Korkeiden piippujen alla leviävät massiiviset tehdasrakennukset, ja niiden itäpuolella on vaikuttava avolouhosalue. Tehdas järkyttää massiivisuudellaan."
No hittolainen - ja 85 €:lla tuo kaikki! Vuorokaudessa. Hyvätasoisessa, tosin lämmittämättömässä, hotellissa.
Tämä Folke Easthän lähti oitis kohti Vartiusta ja Vienan tynkää.
Ja katso!
Kolmekymmentä matkailijaa palasi vuorokauden reissun jälkeen tyytyväisnä takaisin kotikonnuilleen todettuaan, koettuaan ja nähtyään tuon kaiken. Ja senkin että yhtä holotnaa linja-autosta laskeutuessa oli kotikaupungissa kuin rajan takana Kuhmon suunnalla Kostamuksessa.
- Vois tuone männä toisennii kerran, moni loihe.
Kombinaatin piiput ja töhröt tässä:
Ja Kekkonen ja Kosygin kaiken takana, kulttuuritalon edessä patsastelemassa tässä:
Siinäpä vellosparissa nähtävyyttä ja muisteltavaa kerrakseen!
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
No mites sen tärinän kanssa?
VastaaPoistaOn näemmä tullut poissa ollessasi hyviä ohjeita.
ej
Poistakyllähän naapurin teillä tärisee!
Piti sulkea koko suorakommentointi (vai käyttäskö Päätalon sanaa suoro) noihen laurojen sun muihen tuppautujien takia.
Jouvvut oottelemaan aluks tuolla kommenttiportin takana, vähän niin kuin rajatarkastuksesta ois kysymys. Passia ei tosin tarvita, eikä viisumia.
Kun noin hollilla on, niin mikäpä on käyvessä avartumassa siinä lähellä. Täälläe oisi tuo Svea-mamma melekeen vieressä, mutta on tuo meri pahalainen välissä. Niinpä tulloo pääsääntösesti möyrötettyä täällä kotikelehillä.
VastaaPoistaMinun kurjan sivistyksessä on semmoinen aukko, etten milloinkaan ole tullut käyneeksi Vennään maalla. Viron ja Latvian neuvostotasavalloissa kävin 1980-luvun jälkipuolella, ja sen näköistähän siellä oli kuin vaikka Paraisilla nykyään.
Farkut tai kannettavan kasettisoittimen kun möi, niin istui ravintelissa ja söi ja joi illan pari niin että napa naukui. Pirjoskasta käytiin ostamassa, ja jäi mieleen se, kun tavaratalossa kahteli jotakin tavarata, niin ensin sanottiin että otan tuon (ja kupaju eta), sitten mentiin lapun kanssa kassalle, sitten hajettiin sen lapun kanssa tavara sieltä, mistä se oli lödetty. Ei maha olla enää semmoista Venäjälläkään.
Sitä olen tykönäni miettinyt, että venäläiset taitaa olla tottuneita Novgorodin päivistä saakka siihen, että niitä aina joku kaitsee ja komentaa, tämä demokraattinen komento ei niille oikein ole koskaan passannut. Kyllähän niillä vaaleja oli jo 1-puoluejärjestelmän aikana, olivatten vissiin ne henkilövaalit.
Muttah! Talo, etenkin iso, elää juurikin tavallaan, vieras poikkeilee ajallaan.
äej
Poistaois siinä matkan varrella ollu Lentiiraa sun muuta Kalevalakylää katottavissa vaan UKK ja Kosygin voittivat!
Eivät ostele enää meijän riepuja päältä. Eläväinen kylä on Kostamus, lastenrattaita kaduilla joka toisella työnnettävänä.
Ruma kombinaatti antaa töitä 5000 asukkaalle; mitä se nyt nyt on vajaat 30 000 Kostamuksen väkiluku.
Ystävän oloisia olivat, paitsi yks yksityisautoilija, joka hyökkäs autostaan hurjana huutamaan ja haukkumaan meijjän pussikuskia yhessä kaun risteyksessä.
Tuostahan ne Vienan kylät olisivat vasta auenneet, jos ois jatkettu sisämaahan päin Iki-Kiannon jalanjäljissä.
http://hikkaj.blogspot.com/2019/01/kaks-sekstista-miesta.html