Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti Mäkelä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti Mäkelä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. elokuuta 2019

Se toinen Mäkelä

Mattia vähän harmitti kun monen 'alanmiehenkin' suuhun ei mieleen millään tahtonut painua oikea etunimi. Jos ei se ollut Martti niin sitten tuottelias Hannu. Vaan mitäs tuosta, pikkuharmista.

Harvoin niin paljon olen odottanut mitään kirjaa. Tulipa tuo viimein kaivattu repaleisen kirjeen sisällä postilaatikkoon. Hyvä etten juoksujalkaa palannut laatikolta. Jotenkin tuntui jotta nyt päästään elämän peruspalikoihin.
Ja kyllähän Matti Mäkelä niistä elämän rakentaa, nyt kuoleman kamppailun jälkeen.

Mies tuosta kolmen peninkulman päästä, Nivanjoen rannalta - silti kohtaamatta jäänyt. Kerran livenä tavattu, jossain yliopiston salissa, jossa veti jotain kirjallisuustapahtumaa. Olisiko ollut joskus Kahden vaimon miehen kiepettä.

Seurailin aikoinaan Pekkas-akatemian rehtorin puuhia Me-lehdestä, ja olin tietoinen hänen liikkuvuudestaan, pyöräilystä ja juoksuharrastuksesta, mikä johdatteli kiinnostusta kirjailijan tuotantoon.
Harmituttaa tosin, miten turhan vähäksi hänen kirjojensa lukeminen kuitenkin on jäänyt. Sen sijaan toisen vaimon kirja on tarkkaan luettu, Helmi Järviluoman Ja katsella hain hampaita.

Sitten syntyi uusi kutina, kun hän tohtoroitui ja julkaisi kirjan Tämä ei ole taidetta - Tabujen rikkominen kissantaposta mustaan marsalkkaan”, Siltala 2016.  Sitä availin arkana vähän siellä sun täällä jos muuallakin. Siltalan kustantama on tämäkin postuumi, jota kääntelen ja vääntelen, pieteetillä tässä paloittain tykönäni tutkiskelen: Pitelemätön, Matti Mäkelän muistelmat.

Perästä kuuluu, jos ei täällä niin jossain.

Matti Mäkelä 1951 - 2019
"Kun taiteilijatoverini valitti, ettei saanut taiteilijaeläkettä ensimmäisellä kerralla ja muutenkin elämä sorsii, uimahallin kylmäaltaan vesi oli liian lämmintä, tokaisin: minulla on maksasyöpä.
Jo meni hiljaiseksi."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Volttia heittävät Eeva ja Matti

Kilpi ja Mäkelä ajatuksissani - kumpaan käsiksi käydä?
 


Piti kirjoittamani uusimmasta Parnassosta nro1, jossa ihailemani Eeva Kilpi kannessa; Tamara on yhä rautaa.
Vaan mitä vielä: Matti Mäkelä vetämässä pitempää kortta jysäyttämällä pommin, joka hiljentää joutavanpäiväisistä valittajan - no, se!

Vaan kuinkas sitten edettäisiin: kun aamulla aukaisen tämän läppärin niin sieltä pomppaa Ylen aloitussivultani Eevan kuva houkuttelevana uutisena esille, tietysti Nykäsen ja muiden ansioituneempien jälkeen, kuten:
Rene Rinnekangas. 

Rene Rinnekangas selvisi ainoana suomalaisena slopestylen finaaliin


Ettäkö Eevan helmasta taikka lahkeesta sittenkin kiinni?
 
Ysikymppiseltä Eevalta ilmestyy näet maaliskuussa Sininen muistikirja. Kilven Kuolinsiivoustahan luin vuonna 2015 joka kuukauden aluksi tällä potulla.
 
Ei kyllä sittenkin ensin Parnassosta Matti Mäkelä ja se pommi. Vaan mitäs kun ennen lehden kääntelyä googlaan huvikseni Parnasson esiin niin tuleekin tuo alkukuva ja sieltähän jokainen voi onkia sen pommin - mikäs minä olen selittämään toisen puolesta! - ja lukea ihan itse koko jutun. KLIK vaan!
 
ps
Hänelläkin muuten aikoinaan sama homma kuin Kiannolla: Kaksi vaimoa.
but not problem?
🏂 hiihdot 7 km / 427 km//€= 66 h  
 

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pahan parissa pakkaspäivänä

Luostarissa ollessani, hmm!, tunnustuskirjalisuuspiirissä istuessamme tuolloin vähän ihmettelin miksi kuvataiteilija, jota en tietenkään hetikohta tunnistanut, otti niin hanakasti ja oma-aloitteisesti kantaa moneenkin otteeseen Kissantappo-videoon tai filmiin: - Ei tuommoinen taidetta ole.
No oli Marjatta Tapiolalla mukana kaksi koiraa - siitä voi ehkä päätellä.

Juuri ja juuri Esa Sariolan romaanista Kuolemaani saakka pahasta, ylpeästä, muista piittaamattomasta darwinselviytymismaailmasta, selviydyttyäni, läväyttää Matti Mäkelä matkalla tohtoriuteen eteen Teemu Mäen, sen Sex and Death -taideteoksen missä kissa tapetaan ja tappaja saa itse tyydytyksen.

Noiden kanssa pitäisi nyt taistella ja mietiskellä, jottako 'taidetta ei voi arvioida vain teoksena, vaan myös tekona'.
Noinko on?
Joutuu kiemuroimaan, ja ihan ensin piipahtamaan
Tieteen termipankissa selvittääkseen merkityksen sanalle abjekti, termille abjektio.

Ei älkää peljätkö, en minä enempää teitä kiusaa;
vaikka näin meinaan tämän loppiaisen pakkaspäivän (-21,4 °C) viettää, eli ottaa Mäkelän Tämä ei ole taidetta - teoksesta lopullinen niskalenkki, niin ei tästä tämän enempää yleiseen jakeluun.

Että kyllä täällä joskus harvoin ihan viisaitakin yritetään olla.

 
__________
*** myös

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Loukata saa, muttei valehdella

Matti Mäkelän Tämä ei ole taidetta -teos puolessa välissä. Salaman Juhannustanssit on käsitelty, jäljellä: Esa Sariolan Kuolemaani saakka; Jumalan teatterin paskanviskuu; Ulla Karttusen näyttelyn Neitsythuorakirkon pornoteltta; Katariina Lillqvistin animaatio Uralin perhonen homo-Mannerheimista ynnä Ylen toteuttama elokuva mustasta Suomen marsalkasta. Niin ja se Teemu Mäen kissantappovideo Sex and Death tietysti. Myös Mäkelän itsensä kirjoittama romaani Kaksi vaimoa.

Jo noista tabun rikkojiksi nokko!

Noilla matskuilla ja noiden eri tulkinta-/vastaaottotavoilla Mäkelä taannoin tohtoriksi väitteli.

Joulun jälkeen olen tässä Juhannustanssit juuri tanssinut, nyt Mäkelän pillin tahdissa, ja sieltä kaivelen arkkipiispa Martti Simojoen puhetuomion Salamalle jotenkin näin sanoen:
- Jeesusta ei ihmisraukka, [Salamakaan], yletykään pilkkaamaan eikä häpäisemään tahi loukkaamaan, kestää sen kyllä, mutta pahinta on horjuttaa uskovaisten uskoa ja pilkata uskonväkeä; eli hyvin huomattavan kansanosan pyhien tunteiden loukkaaminen on sivistymätön teko.
Tuosta kansanopistopuheesta homma karkasi käsistä ja johti rangaistuksiin, jotka Kekkonen kumosi.
Nuo toiset tabut taputtelen toisilla tantereilla.

Näyttäisi nyt, eilisen uutisen mukaan, taivaallisen tahon jälkeen toisen korkean tahon eli poliittisen eliitin horjuttaminen ja loukkaaminen olla kansan mielestä aiheellista.

Eli politiikan ympärille kietoutuneen 'papiston', median ja mediaväen, tulisi kansan mielestä kovakouraisemmin kohdella päättäjiä. Tulisi käsitellä, tiedottaa ja laukoa totuuksista vailla häpyä, toki valehtelematta, vaikka se liikuttaisi ja loukkaisi monia ihmisiä, omaa uskollista puolueväkeä.

Ei muuta kuin kieltä pölkylle!
Millaistakohan kissantappovideota pian saadaan katsella kunnallisvaalien alla? Antoisaa kevättä vaan!



__________
*** myös