Ihmisiksiolemispalautumisprosessi

Vanha Mies yrittää palata taas sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi talvisen metsäläiselämän ja hiihtelykauden hiipumisen jälkeen. 

Ruokottomuus on ensalkuun pois pyyhittävä, jotta markkinakelpoiseksi olisi käypä. 

Kolme askelta on jo otettu, ja varovasti päivä kerrallaan edetään. Mikäänhän ei takaa askelluksen onnistumista.

Näillä toimenpiteillä ihmisiksimuuntautumishomma on nyt kolme askelta lähempänä:

• Ulkosauna  Sisäsähkösaunankoppero vaihtuu leveisiin pitkiin lepolauteisiin. Talven jäljiltä pataan on muodostunut parin ämpärin kokoinen jäämurikka, joka kelluu ja kelluu vaikka kuin padan alla tulta pitäisi. Ei suostu hupenemaan ei sitten millään.  Lopulta ottaa VM kahmalo-otteella murikan hallintaansa ja kantaa tuon liukkaan lipsuvan penteleen pihalle. Siitä sitten tulta kiukaan alle ja pian kyly on valmis - eikä Riitun tikkua yhtään! Puhdistautumisriitti onnistuu.
• Parturi  Ei suostu vaimo enää pääpehkoa saksimaan, vaan sanoo, jottei tuosta mitään selvää saa ja patistaa oikeaan parturiin. Vanha Mies lyö hanttiin ja juntturiin ja ilmi tuo, jotta Sinä. Sen parempaa olekaan. Vaan ei auta: Kaupunkiin kaupunkiin! Piankos istuu ukkoparka auton penkillä pelkääjän paikalla ja sitten sitä mennään - hiukset hulmuten, miltei! Ja kun poispäin ajellaan ei tukka pahemmin hulmua, sänki pystyssä ajellaan kotia kohti; vaimolla ikään kuin uusi miesi - Sr. onkin Jr.
• Suomen Kuvalehti  Ulkoasu siistitty. On aika sisällisen siistiytymisen. Ja siihen varma keino on tilattu lehti. Ja ei kahta sanaa, että mikä. On aika nostaa orpo Orpo pöydälle:

Huom!

Kolme askelta vasta otettu.

Seuraamme tilanteen etenemistä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset -0°C  11 km  1040 km /€ = 161 h

Tai hei,

oikeastaan ennen rajanylitystä kannattaa poiketa Värtsilän kylällä - vaikka oppimismielessä!

Siellä navetan ylisillä näytellään railakas, rajoja rikkova näytelmä, miten kaksiviikkoinen vihreä leskeys kannattaa käyttää hyödykseen kaikkine huveineen ja hetkutuksineen. Oppia sopii sitten soveltaa valtakunnan rajan toisella puolen ilotellessa - sikäli mikäli kantti kestää.

Vallaton Vihtori on tämän kesän farssin nimi.
Ja vaikka miten tiukkapipo kaksimielisyydelle olisi, niin väkisin tahtoo nauru pyrskähtää, vaikka kuinka pidättelisi, ainakin toisesta suupielestä, kun Holopaisen Vihtori, Kuisma Lipponen, vakavalla naamalla, turhia elehtimättä, asioi apteekissa, urologilla, baarissa, pankissa ja ties missä kamreerin arvolle sopimattomassa paikassa. Kuismassa on pätkämäistä masaniemeä niin paljon jotta eiköhän Värtsilässä jonain tulevana suvena nähdä kunnon repäisy Pekkaa ja Pätkää? Puistotäteinä, Kesälaitumilla, Suezilla taikka missä tahansa, vaikka Rajapuomilla hämärissä rajanylityspuuhissa... Suosittelen.

Hyvin roolitettu oli muukin väki, eipä silti. Poliisi Kaino Kankkusella oli niin monta sivuvirkaa, jotta ihmekös jos rakastajan osan Paavo Honkanen kiskaisi railakkaasti yli äyräitten. Nämäpä näitä kesäteatterin suoloja ovatkin: yli- jos alimenotkin! Ja tietysti myös nuo nappiin osuvat roolinvetäisyt, kuten siivooja-Salli, rämäpääksi paneutunut Eira Varonen.


http://www.vartsila.fi/kesateatteri/

Venäjän puolella siihen aito-oikeaan Värtsilään on sitten hankalampi nykyisin poiketa: vaativat erillisen oleskeluluvan, eikä sinne noin vain ole menemistä, et enää mielijohteesta pääse poikkeamaan kyläparturiin noin vaan niin kuin vielä jokunen vuosi sitten.

      

                          

Ja kun ei vanhaan Värtsilään pääsyä, niin ensimmäinen etappi ja yöpymispaikka rajan tuolla puolen voikin olla Herran kukkaro, Ruskealan kirkkopappila.

Ainakin Vihtorille, joka ei aina tunnista rajojaan, se paikka olisi passeli - katumuspaikaksi.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Oma maa ja Onni

Joskus pitää näyttäytyä immeisten ilimoilla, jottei ihan mehtiytys.
Parraat piäle ja -

Kaupunkkiin, kaupunkkiin!

Kohta istuttiin parturin pallille kynittäväksi. 22 €. Oman kylän poika oli siirtynyt joskus Join-kaupunkiin käsityöläiseksi.
Siitä pukilta kiertelemään taidemuseo Onnia: vaan ei sieltä silmiin sattunut Simbergin etsauksia, vaikka siellä piti olla Turtiaisen keräämiä etsauksia. Vaan olihan rakennus tuttua tutumpi lyska: tuhannen pojan päivittäinen kurimuslaitos.

Ja kun ei Huukoa löytynyt niin torin poikki pääsi jo suorinta tietä hämärtyvässä päivänvalossa kaupunginteatteriin Rouva Stroganovan tykö, vaan ei onnannu sekään: joku päänäyttelijöistä oli sairastunut.
- Entäs nyt! Tähänkö päätty sivistyssuihkaus?

Käyttöön varanumero: Pölönen. klo 14:30. Oma maa luki Tapion seinässä.
Vinha oli etelätuuli, väkisin puhallutti sisälle. 2 x 9,5 €. Hintansa väärtiksi osoittautui kylmän tilan asuttaminen.
Mainio esitys oikeamurteelliselta Konsta Laaksolta: filmitähtiainesta jo ulkoiselta näöltään, kuin Katajisto tai joku muu näyttävä SF-tähti! Ja Oona Airola niin putipuhtoinen - vaikka kuinka lehmänlannassa naama. Ja Arto Heikkilä - mikä vaikuttavan vakuuttava evakko! Kiihtynyt eteläinen tuulikaan ei purrut niin lujaa kun Tapiosta kadulle palattiin, vaikka päällimmäisenä mielessä Veikon kamppailu jäätyneen veden alla ja Annin hätä. Sodan räiske ja talon lieskat olivat tuttua kauraa, mutta järnefeltiläinen kantojen poltto - siinä oli upeutta.
Kuva veti melkein vertoja Onnen maalle, jota tietenkään ei mikään voi voittaa - ikinä! 👀

Stop. Stop tykkänään! Jo riitti sivistys, kun kurnahti maha.
Palattiin markkinatalouteen, tuonpa Myyhyn ja Burger Kingiin: kaksi Crispy Chicken ateriaa. 8 €. Ja Cokista niin paljon kuin sielu sietää.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös