Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tolstoin kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tolstoin kuolema. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Lesken muistoja Tolstoista - pääsiäisviikon sana V

 pääsiäissunnuntaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)
Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.
 
Leo Tolstoi  (9.9.1828 - 20.11.1910) ei haudastaan Jasnaja Poljanassa enää ylösnoussut, sen sijaan kirjoitti aikoinaan Ylösnousemus-teoksen, joka on jäänyt henkiin. 
Sofia Andrejevna Tolstoi (22.8.1844 - 4.11.1919) eli vajaat 9 vuotta miehensä Leo Nikolajevitshin kuoleman jälkeen. Vuosittaisina kuolinmuistopäivinä hän kirjoitti päiväkirjaan merkintöjä ja tuntojaan, joita tässä käännelkäämme ja tarkkailkaamme, himmeneekö muisto vainajasta vuosikymmenessä:

1911
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Murheen päivä, Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Ljovaa lukuunottamatta kaikki poikani saapuivat. Ja lisäksi valtava joukko kirjeenvaihtajia, Tolstoi-seuran jäseniä ja noin 500 kävijää. Alustalaisemme seurasivat minua haudalle ja lauloivat Iankaikkisen muiston. Mukanani oli tyttärentyttäreni Tanjushka Suhotina. Paljon melua Jasnaja Poljanan myymisestä. Sydämessä kaipaus."
1912
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamusta pitäen on sekä kotona että haudalla käynyt monenlaista väkeä: poliiseja, kinematografisteja, kirjeenvaihtajia ja tavallista rahvasta. Poikani Andrjusha saapui, hieman myöhemmin myös Serjoza. Illansuussa väen lähdettyä kävimme Andrjushan kanssa haudalla. Serjoza kävi yksin. Dushan Petrovitsh pistäytyi illalla."
1913
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta, mutta muistot tuottavat vieläkin tuskaa! Päivä oli miellyttävä. Heti noustuani lähdin haudalle, siellä oli monenkirjavaa väkeä. Päivän mittaan sisälläkin kiersi satakunta kävijää, enimmäkseen nuorisoa. Neljä poikaani - Serjoza, Ilja, Andrjusha ja Misha - saapuivat ja heidän jälkeensä kaksi maailmannaista: N. I. Storozonokin tytär ystävättärineen.
Serjoza soitti ja Bulgakov lauloi. Juttelimme miellyttävässä hengessä. Andrjusha ja Misha lähtivät."
1914
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamupäivän saapujia: kuusi Tolstoi-museon jäsentä, taiteilija Merkurov, Aivazov, Burdzalov, kolme ylioppilasta jne. Tolstoi-seuralla on surkea johto! Poikani Serjoza ilahdutti saapumisellaan. Iltapäivällä lähdimme Jasnaja Poljanan alustalaisten kanssa haudalle, he lauloivat Isä meidän ja Iankaikkisen muiston. Kuljin käsi kädessä tyttärentyttäreni Tanjan kanssa; tyttäreni Tanja oli myös mukana, samoin miniäni Sonja poikansa Kirjushan kanssa sekä Serjoza. Muistohetki oli harras, mutta sää ja tie toivottomat: satoi räntää, lämmintä oli 2 ast. Illalla Sonaja lauloi ja Serjoza soitti."
1915
Ei muistiinpanoja.
1916
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kävin aamulla viemässä kukkia, krysanteemeja ja kevätesikkoja, haudalle. Tämänpäiväisiä kävijöitä: ikääntynyt maailmannainen ja kaksi nuorta slaavia. Joka puolella maata järjestetään muistoiltoja L. N. Tolstoin kunniaksi."
1917
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolemasta on tullut kuluneeksi seitsemän vuotta - ja minä olen vielä elossa! Kävin haudalla. Kävijöitä oli vaivaiset neljä: kaksi lukenutta talonpoikaa piirikunnan toisesta äärestä ja kaksi tulalaista."
1918
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kaksi Tanjaani, Miss Welsh, Misha Sergejenko ja Verotshka Sidorkova lähtivät Tulaan Leo Nik:n muistoiltaan. Alustalaisemme tulivat hakemaan minua L. N:n haudalle. Lauloimme kolme kertaa Iankaikkisen muiston. Illalla luimme Pushkinin elämäkertaa."

Haalistuuhan se, selvähän se. Toisaalta toisaalla kirkastuukin. 

Sofia Andrejevna kuolee 16 päivää ennen Leo Nik:n yhdeksättä kuolinvuosipäivää 
4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 1919 (nyk.ajanlasku) 74 vuoden iässä Jasnaja Poljanassa. 

Sofia Tolstaja miehensä haudalla Jasnaja Poljanassa v. 1912.
(Valokuvannut Sofia Tolstaja)

I - II - III - IV - V
hiihdot 11 km/ 854 km/€ 129 h

Kirjavinkeissä

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Tolstoin kuolinpäivä - pääsiäisviikon sana III

 pitkäperjantaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Vaimo ei saanut tavata 

1. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.
"Käyn heikoksi: en ole viiteen vuorokauteen pistänyt mitään suuhuni, juonut vain vähän vettä. Olo on hieman helpottunut, rintaani polttanut ja sydäntäni raadellut rakkaus L. N:ään on laantunut. Kävin ehtoollisella ja keskustelin papin kanssa. Päätin pistää jotain suuhuni sinä pelossa, etten pystyisi lähtemään Leo Nik:n luo, jos hän sattuisi sairastumaan. Poikani Misha saapui. Puuhailin jotain pientä."

Niin tuolla jossain Moskovan lähellä, vaiko jo Siperiassa, vankilassa istuu parhaillaan tämä kauhea hallitsija-Putinin vastustaja Navalnyi syömälakossa panematta murenetta rintaan, koska haluaisi tavata oikean lääkärin. Vaimo lentänyt kai jo Berliiniin.

2. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Sain varahain aamulla Russkoje slovon sähkösanoman: "Leo Nik. sairaana Astopovossa. Kuumetta 40." Lähdimme Tanjan, Andrjushan ja sairaanhoitajan kanssa erikoisjunalla Tulasta Astapovoon."

Tunnelma tihentyy ja kiristyy.

3. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Astapovo. Tohtori Nikitin ja Berkheim saapuivat. Leo Nik:llä on keuhkotulehdus (vasemmassa keuhkossa). Minua ei päästetä hänen luokseen. Poikani Serjoza ja Tanja ovat täällä. Leo Nik. pyytää sähkösanomassaan Tshertkovia saapumaan."

Totta kai Tshertkov! Tuo Leon luotettu.

4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Leo Nik:n tila huononee. Kierrän riutuneena taloa, jossa L. N. makaa sairaana. Asumme junanvaunussa."

Viidentenä ja kuudentena päivänä kalvaa omaatuntoa lopun odotus, eikä pääsyä ole "rakkaan mieheni luo".

Sitten koittaa SE hetki.

7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. (20.11.1910 nyk.ajanlasku - synt. 9.9.1928)

"Leo Nikol. kuoli kello 6 aamulla. Minua ei päästetty hänen luokseen kuin vasta viime hetkellä - eivät päästäneet minua hyvästelemään omaa miestäni. Julmurit!"

Miksi eivät? 

Tshertkovilla on sille oma selityksensä: Tolstoi tarvitsi sielunrauhaa, johon kuolevalla on oikeus.

"Mutta Sofia Andrejevnan tila silloin oli todella sitä laatua, ettei hän olisi voinut tuoda Tolstoin kuolinvuoteen ääreen mitään muuta kuin teeskentelyä, aineellisia pyyteitä, touhua ja melua. Sen tietävät hyvin kaikki ne, joilla oli ollut tilaisuus läheltä nähdä hänen käytöstään Tolstoin viimeisten vaikeiden sairastumisten aikana ja viimeisinä kuukausina Jasnaja Poljanassa..." - Tolstoin pako

Kirjailija ja hänen vaimonsa Gasprassa Krimillä v. 1902.
(Valokuvannut Ilja Tolstoi)

I - II - III - IV - V
hiihdot 13 km/ 827 km/€ 126 h

Kirjavinkeissä