Saari kaukana mantereelta

 "Minun pitäsi tulla tänne opettajaksi"

'Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa. 

- Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat.

Hannes hätkähtää.- Miten sitten kuljetaan?

 

- Suvisin kävellään, talvella ajetaan hevosella.'

Jossain Karjalan takalistossa ollaan, eletään vuosisadan 1900 alkupuolta. K. A. Järven Opettaja-romaanin (WSOY 1907) matkassa viemään sivistystä saareen.

Tuntuu niin samankaltaiselta kuin puolensataa vuotta myöhemmin kun vene putputti pitkin Pielistä ja vei meitä kohti Paalasmaan mummolaa. Tunnin toista venematka Juuan laivarannasta Koluun tahi saaren laivarantaan moottoripaatin papatuksessa.

Ja kieltämättä: olihan se nurinkurista ja kummallisen näköistä kun heinätkin korjasivat kivisten peltojen seipäiltä auringonpaahteessa keskellä kesää hevosrekeen niin että rautajalakset kipinää iskivät kiviä kolutessaan - meillä manterelaisilla kun sentään kumipyöräkärrit ja pelit!

Siellä Paalasmaalla asui äidin puolen suku ja siellä kesiä vietimme. Oli siellä vaaran päällä kärritie saaren päästä päähän koko pituudeltaan, pitkä kuin mikä pikkupojan kävellä Marja-ahon Vilho-enolasta Vaaran mummolaan ja sieltä vielä Saimi-tätin luokse Selkolaan; siinä puolipeninkulmaa tuntui kintereissä täydeltä kympiltä. Eipä siis ihme jos pikkupoika valitti jottei kävellä jaksa. Ja kun sai vastaukseksi juokse sitten! oppi kohta sanomaan: - En jakka kävellä enkä juotta.

Onneksi monenkin talon nurkkahuoneessa oli kauppapuoti ja makeisia!

Hienoja muistoja, ennen kuin tuli syksy kuusikymmentä vuotta sitten, ja se veneonnettomuus, missä Marja-ahon enolta hukkui kerralla kolme lasta.

Huomenna kirjoitetaan se päivämäärä.

Kauko Kortelaisen veistämä graniittipatsas Surukivi

Paalasmaan laivalaiturin vartijana muistuttamassa 4.10.1959 tapahtuneesta veneonnettomuudesta.

Kahden veneen törmäyksessä syyssunnuntai-illan pimeydessä menehtyi 15 nuorta.

 

  

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Toinenkin mustakantinen kirja

paikallisia kirjailijoita

Luin  minä toisenkin mustakantisen kirjan vastikään, kirjastosta lainatun; ei ollut ollenkaan niin ähäkkä kuin Arla Kanervan kuolleiden häpäisy. Miehiä siinäkin suurin osa, tuskin nerousongelmasta kärsinyt kukaan - no Aronpurosta ei tiedä.

Tämä toinen kirjanen ilmestyi jo vuonna 1988 eikä noussut bestselleriksi, koska sen levikkialue on varsin rajoitettu: sama pitäjä jonka kappelin alttaritaulun lähtökohtia koko ajan jäljitämme. (Nyt on muuten päästy siinä asiassa jo Mitrofanian hautausmaalle, mutta siitä joskus tuota tuonnempana.)

Eli olemme 150 wirstaa Kuopiosta itään pitäjässä ja pitäjän nimi paljastunee mustakantisen kirjan nimessä: Rääkkyläläisiä ja Rääkkylässä vaikuttavia kirjailijoita. Opettaja Arja Hirvonen on nimet koonnut yhteen ja esittelee miesporukan; on on, älkääs hätäilkö - on nimien joukossa myös yksi nainen: Ikonen Ilma, Pepe-hevoskirjojen tekijä.

Lopputusina sitten miehenköriläitä: tuo Aronpuro-käypäläinen lie kuuluin. Armas Pietarinen paljasjalkaisin. No aika paljasjalkainen on myös Kettusen Matti, joka kävi vain Helsingissä syntymässä, mutta koulunsa täällä. Nukketeatterimies-Ransu Raimo J. Kinnunen käväissyt syntymässä täällä, sitten poistunut maailmalle.

Mukana ovat myös tiukka körttipappimme Ville Muilu sekä toinenkin pappi, Lennart Vapaavuori. Karl von Schoultzia, persoonallista 'Mustalais'-Sultsia, ei tietenkään voi ohittaa.

Eipä noihin kirjailijanimiin olisi kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana täydennystä tulossa kuin yksi nimi: Reijo Pakarinen - Puruveden kalastajat ym. Stepan Pakkasen omakustanteista kannattaisi mainita ensimmäinen todellisuuspohjainen Elämää pelon varjossa, muut parempi unohtaa.

Kiinnostavin nimi on kuitenkin opettajantointa eli -virkaa pariinkin otteeseen hoitanut K. A. Järvi, jonka tuotannon keräily alkaa osaltani olla päätöksessään eli kahta vaille.
Kuulinpa kummat puhelinkeskustelussa Arjan kanssa:
- K. A. Järvi ollut Oravisalon koulun ensimmäinen opettaja, mielipiteiltään niin jyrkkä että yhdelläkin koulun joulujuhlanäytelmällä oli suututtanut puoli kylää! (Enpä kyennyt ihan samaan kun ainoastaan kunnan pamput ottivat nokkkiinsa, varoituslaikkoja vain vilauttelivat.)

Nyt pitääkin ottaa uusiksi Järven Opettaja-romaani (1907), jossa uutta opettajaa kuskataan veneellä tiettömään Orjatsaareen missä uutuuttaan hohtava koulutalo mäellä vartoo kansankynttilää. Orjatsaari on kuulemma Oravisalo ja Hannes Kauppi on K. A. Järvi, ent. Mällinen, itse.

"Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa. 

- Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat.

Hannes hätkähtää.- Miten sitten kuljetaan?

 

- Suvisin kävellään, talvella ajetaan hevosella."
 

Sittemminhän tien saaren poikki sai aikaan Järven etukirjainkaima K. A. Wegelius, joka hänkin on kirjailijaesittelyssä mukana. 

🏂 hiihdot 10 +10 km / 720 km//€ = 110 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kaks ja yks enää

Täähän käy kuin tanssi!

 

 



Tuokin kirja löytyi äsken täältä netistä:

Myyjä: Divari & Antikvariaatti Kummisetä
Uudenmaankatu 26, 00120 Helsinki

Laskun pvm: 28.1.2019

Peräkartanon ylioppilas, hinta 30,00 e, määrä: 1 kpl   
Toimituskulut: 3,00 e
Yhteensä: 33,00 e


Enää kaksi K. A. Järveä:

1. Kuvauksia (H.W. Edlund 1891)
2. Nousukas: kertomus (Yrjö Weilin 1904)

Ja MMM-kilpakin enää yhtä vastausta vajaa,

kun tulla tupsahti kommentti:

 

🏂 hiihdot 10 km/325 km//€= 51 h

 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Kiantoa ja Järveä tilattu

💻 📚 taas viis-kuuskymppiä uhrattu kirjallisuuden alttarille

https://www.antikvaari.fi/

Myyjä: Antikvariaatti Pufendorf
Portaantie 90, 14700 Hauho
Tilaus nro 552076:

         Järvi K A: Sanomalehtipoika ym. kertomuksia, painos: 1902, Nidottu, kansikuva, kunto: K2, hinta: 20 e, määrä: 1, yhteensä: 20 e
        Kianto Ilmari: Suloisessa Suomessamme Pientä seikkailua Sirkka-Liisan kanssa rajaseudulla, painos: , 1925, Nidottu, kansikuva, kunto: K3, hinta: 30 e, määrä: 1, yhteensä: 30 e
        Kianto Uolevi: Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto, painos: 2, 1966, Sidottu, ei kansipaperia, kunto: K3, hinta: 7 e, määrä: 1, yhteensä: 7 e

Järvi (Mällinen oikeammin) siksi kun hän on täällä syrjäpitäjässä aikoinaan samoissa hommissa luurannut, kollega ikään kuin siis, ja alkaa kokoelma pikkuhiljaa olla täynnä. Kolmea enää uupuu:

• Työmiehiä: kertomus nykyajan oloista (Otava 1891)
• Kuvauksia (H.W. Edlund 1891)
• Peräkartanon ylioppilas (Waasan painoyhtiö 1893)
• Puoli-luonne: kuvaus (WSOY 1897)
• Sanomalehti-poika ym. kertomuksia (Boman ja Karlsson 1902)
• Nousukas: kertomus (Yrjö Weilin 1904)
• Akilles: kuvaus (WSOY 1906)
• Opettaja: romaani (WSOY 1907)
• Loinen: kertomus (Otava 1908)
• Harry: romaani kansallisen herätyksen ajoilta (Keski-Suomi 1910)
• Lahjomaton laki: karjalainen kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1925)
• Vieraan kylmällä liedellä: kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1929)

Kianto (Calamnius oikeammin) siksi että hänkin täällä syrjäpitäjässä oleskellut Siviänsä perässä, kuten luimme täällä. Sirkka Liisana kulkee Siviä Karppi tuossa Suloisessa Suomessamme.

On tämä jännää! Tämä bibliofilia. 📖  📚

-13°C  🏂 hiihdot 12 km/315 km//€= 49 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Oli se kyllä jotenkii hyväkii

MESOTASO
ERGODINEN
METAFIKTIO
AUTOFIKTIO
ONTOLOGIA
EPISTEMOLOGIA
APORINEN
EMUL...

Se on selätetty! Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla - Suomenkielisen  proosakirjallisuuden historiaa

Suomenkielisenpä! ks. yllä.

Kirja on intohimolla kirjoitettu, inspiroiva, siksi imaisi se sivuilleen, mutta kertautti kyllä epäuskonkin takia: noinkohan on tuonkin asian laita? Vuosi sen kimpussa vierähti. Sen verran täytyy häntää nostaa, jotta enemmän minä K. A. Järveä olen lukenut kuin Eskelinen!

Tämä kirja ei ole kuin se Matti Pulkkisen sika, koska tämä ei ole romaani, joka nielee kaiken, vaan tämä on asiakirja, ehkä enemmän vegaaneille tarkoitettu, nykyaikaisempi. Oikeastaan tämä kirja on kuin kissa, yhtä painava, mutta yhtä helposti liikuteltavissa: sitä voi retuuttaa kuin kissaa niskasta - eivät sivut irtoilleet vaikka kuinka sitä taitteli, väänteli ja silitteli.
Komiakantinenkin kaiken kaikkiaan.

Vaan enempää en tässä jauha, lopullinen arvio on aikanaan luettavissa Kirjavinkeissä.  Siis Tässä.

Pistetään nyt viimeinkin tuo Kouvolassa 1936 syntynyt Pispalan poika, joka asuu Hesassa seuraavaksi luupin alle:

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Just just ehtii nousta

Nautittavia päiviä nämä valottomat päivät. Aamukuudelta alat lukea kirjoja joita aina olet halunnut lukea. Seitsemältä nautit kahvin personkuppeineen ja ihailet takassa hulmahtelevaa tulta, pihavalon näyttämää lumivaippaista kuusiaitaa.
Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
   - Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
 - Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.

Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.

Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.

Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.

Pian neljä ja ulkona sysipimeää.

On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...

Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!

Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.

Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.

ti 11.12.  -4  12/96 km/e